Vilille vettä ja lepohetki. Ennen kuin lähdettii kotiin, tehtiin vielä keppejä. Aloitettiin neljällä, saatiin tosi hyviä suorituksia. Pieni tauko, ja sen jälkeen kokeiltiin viidellä. Hienosti meni sekin molemmilta puolilta. Lopetettiin vielä energisinä ja intoa täynnä, mieli olisi tehnyt jatkaa, mutta parempi näin. Lyhyiden ja hyvien toistojen kautta saavutetaan meidän tavoitteet, se ollaan opittu tässä vuoden "agilitymatkalla" :)
Aurauskeppitreenit on jatkuneet hyvin. Kerran vuorokaudessa ollaan tehty. Tänään perjantaina tehtiin jo viidellä kepillä, huomenna koitetaan taas lisätä yksi. Sitten ne jo loppuukin! Täytyy varmaan käydä ostamassa toinen kuuden satsi. Sanna ei ole kuvioissa mukana kahdella tulevallakaan agilitytunnilla, joten aiotaan yllättää se seuraavan kerran kun nähdään, sillon me toivottavasti osataan kepit ainakin helpoista kulmista :)
Huomenna päästään treenaamaan paikkamakuuta ihanan heeleritytön Ruun kanssa Ojangon halliin :) Siellä on samaan aikaan agilitykisat, joten häiriötä on paljon. Oon niin iloinen, että Ruun omistaja mielellään lähti lyhyellä varoajalla treenaamaan meidän kanssa :) Varmasti saan jonkinlaisen mielenrauhan siitä muutenkin itselleni, kun saadaan heeleritreenit alle. Aikaisemmin ollaan vaan leikitty heelereiden kanssa. Koskaan ei muistaakseni ole treenattu samaan aikaan. Paitsi juuri tämän Ruun kanssa eri kentillä viime kesänä, silloin Vili kyllä huomasi, että siellä on rotutoveri. Jännää.
Ps. Tänään kun tulin töistä kotiin, oli Vili jostain kaivanut mun otsalampun. Mun ainoan otsalampun minkä sain joulupukilta muutama kuukausi sitten. Onneksi siinä ei ollut hampaan jälkiä, sitä oli ilmeisesti vaan siirrelty. ;) Jaa, että miksi epäilen että se oli Vili? Enhän mä 100 varma olekkaan, mutta jotenkin mulla on vaan semmonen fiilis...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti