maanantai 18. maaliskuuta 2013

Lenkistä nauttiminen

Viime keskiviikkona mentiin rutiininomaisesti lenkille tähän meidän lähimaastoon. Aurinko paistoi ja ilma oli muutenkin todella hieno. Ei puhettakaan mistään myrskytuulista, mitä nyt on taas nähty ihan liikaa lähiaikoina. Se täällä pääkaupunkiseudulla on vähän inhottavaa, että aina tuulee. Ja kylmästi. Keski-Suomessa (mistä olen kotoisin) on kyllä yleensä enempi pakkasta, mutta se ei tunnu niin pahalta, koska tuuli siellä on ihan erilainen, jos edes tuulee.

Palataan kuitenkin ajatuksissa keskiviikkoon. Oltiin jo kävelemässä kotiin päin. Melkein kotiovella, kunnes rupesin miettimään, että mitäs me sitten tehdään, kun mennään sisälle. Odotetaan, että J tulee kotiin. Niin. Miksei me voida odottaa täällä ulkona. Voidaanhan me. Ja niinhän me odotettiinkin. Käännyttiin ja lähdettiin pidentämään meidän päivälenkkiä. Kyllä kannatti! Joskus sitä valitettavasti unohtaa nauttia lenkeistä, ja on mukamas kiirus kotiin. Tällä kertaa unohdettiin kellon kyttääminen, ja nautittiin mahtavasta kevätsäästä!

Näitä kuvia on kiva katsella ja haaveilla, että tällä viikollakin vielä saataisi samanlaiset kelit ja fiilikset!

Tästä se meidän lenkki lähti. Lunta oli tupruttanut aikaisemmin sen verran, että oltiin ensimmäisenä tamppaamassa vanhat polut näkyviin.

 Vilin uusi panta pääsee näissä alakuvissa esille. Ostin sellaisen, missä on heijastinreunukset, aattelin aluksi että ne on varmaan ihan humpuukia, kun on niin ohkaset pistot ommeltu, mutta ei, kyllä ne kuulkaas vaan näkyy! Tuli iltalenkillä testattua pimeässä metsässä. Mulla oli otsalamppu, ja heijasti niin hyvin, että suu melkein loksahti auki.
Hajun perässä.
Vieläkin. Taitaapi olla citypupujen koti jälkien perusteella.
Ai minne kato? Ai tänne? Tonne? Vai tänne?
 Ja taas nenä käytössä. Keppihän sieltä löytyi. Niin pieni, ettei sitä ees kuvissa näy.
Iltalenkillä oltiin Ruotsinkylän metsissä Lempparin (Lempi-lagotto) kanssa. Pimmeetä oli, mutta onneks mulla oli mun superhyvä otsalamppu, ja molemmilla koirilla hyvät heijastimet, niin saatiin pidettyä ne koko ajan näköetäisyydellä. Tosin, eipä nuo pelkurit kauas ees irronneet :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti