tiistai 30. lokakuuta 2012

29.10. Toko

Seuraamista hihnatta ja perusjuttujen viilausta. Meidän pitää lähinnä tehdä nyt käännöksiä vasemmalle ja parantaa Vilin perusasentoa. Vili edistää sen verran, että perusasennot jäävät aina aika eteen ja niitä joutuu korjaamaan.

Hyvin se pysyi skarppina, eikä menettänyt hermojaan vaikka korjailtiin lähes joka asentoa.


Treenattiin myös hyppyä kahdella laudalla, kolmas nostettiin kun huomattiin että tää menee kuin vettä vaan. Jotkut tuomarit kuulemma haluavat välttämättä pitää "todella korkeaa" estettä kokeessa.


Vili oli todella vauhdikas ja kun tehtiin kouluttajan liikkuroimana niin kympin arvoisesti suoritti hypyn :) Jei!

 

Välillä palkkaan myös esteen yli, ennen kuin siirryn toiselle puolelle. Ei tässä vaiheessa kiinnitetä huomiota Vilin paikkaan hypyn takana, kun se muuten menee niin hyvin. Jatkoa ajatellen sen tietenkin olisi parempi kääntyä vähän kauempana hypystä niin saisi hyvän vauhdin hypätä takaisin. Mennään nyt toistaiseksi näillä :) Jos joskus pääsisi ne kisatkin, tai edes möllit korkkaamaan! En kyllä usko että mölleihin olisi enää kovin pitkä matka... Jäävät varmoiksi, perusasento kuntoon ja eiköhän se rupea olemaan jotakuinkin siinä, että kehtaisi mennä :)


Vähän paikkamakuuta lyhyemmässä muodossa ja välillä palkkailemalla. Eilen oli jostain syystä todella vaikea Vilin ymmärtää mitä "maahan" tarkoittaa, niin ajattelin vähän harjoitella ennen kimppa paikkamakuuta :D





Sit kimppapaikkamakuuta. Se meni hyvin. Vähän Vili haisteli ympärilleen ja kerran vaihtoi asentoa paremmaksi.



Siellä sitä tönötettiin pari minuuttia taas.


Ja takas.


Loppuun otettiin vielä puolen minuutin istualteen odottaminen, mikä oli kyllä aika jännä, ei olla sitä koskaan tehtykkään, ja niinhän siinä kävi että jossain vaiheessa Vili tiputti itsensä maahan :D Korjaus oikeaan asentoon ja takaisin odottamaan. Yksi palkkaus vielä tämän jälkeen ennen kuin palasin kokonaan takaisin.

Treenien jälkeen lähdettiin koko konkkaronkka ajamaan Haltialaan missä piti olla treffit mun joukkueelaisen ja hänen 6kk vanhan göötin kanssa :) Haltialassa kuitenkin oli niin kovin piemeätä ja huono valaistus että päätettiin mennä meidän lähipellolle. Siellä juoksutettiin koiria vähän aikaa, tai itte ne itteään juoksutti :D Ne oli kyl niin hyvä pari, ihan saman kokoisia, Olof vaan pari kiloa Viliä köykäsempi. Keli oli kylmä, joten siirryttiin meille. 



Semmonen maanantai.

Tähän loppuun vielä pari kuvaa heelereiden 10v juhlanäyttelystä. Nyt vihdoin sain Jussin puhelimesta niitä taas pari kappaletta lisää.

Lopullinen järjestys. Hopee ei oo häpee, ainaskaa tässä tilanteessa :)


Vili poseeraa.


Ollaan tässä muutamia viikkoja katseltu äkkilähtöjä jonnekkin lämpimään, lähtöpäivän pitäisi olla tämän viikon to-su, MUTTA SELLAISIA EI VAIN OLE. Oon niin odottanut, että pääsisin jonnekkin aurinkoon. Mut nyt rupeaa vähän näyttämään siltä ettei välttämättä olla lähdössä. Täytyy kyllä keksiä kuitenkin joku reissu siihen tilalle sitten, koska mulla on perjantai ja koko ensi viikko lomaa.. Vili pääsee J:n siskolle hoitoon. :)

LoppuviikkoViikonloppu

Oli lähinnä surun aikaa, mutta kyllä siihen vähän iloakin mahtui. Myöhään torstai-iltana rakas pappani nukkui pois, vaikka pappa oli jo vanha ja sairas niin silti kuolema tuli täytenä yllätyksenä. Vasta kuukausi sitten nähtiin ja ajattelin, että pappa on jo paremmassa kunnossa. Perjantaina lähinnä nukuin koko päivän, koska edellinen yö meni pyöriessä ja ajatuksia selvitellessä. Onneksi Maaret soitti ja pyysi meitä ulos, saatiin ajatukset vähäksi aikaa toisaalle. Vili odotteli Sonya kun kuuli mun puhuvan Maaretin kanssa puhelimessa. Taisin kyllä vähän vihjaista sen jälkeen, että Sony on tulossa hakemaan meitä ulos.


Sain myös kauniita kukkia, ihana ystävä.


Kierrettiin lähipeltoa ja -metsää ainakin reilu tunti. Todellisuudessa en kyllä tiedä mentiinkö tunti vai kaksi.

Oltiin molemmat tosi edustavia perjantai-illan lenkillä. Piti ihan himmailla, kun nähtiin että bussi tulee, ettei kukaan vaan näe. 




Vili on ihan hassu.

 Kävin ostamassa viikonlopuksi itselleni kaikkia herkkuja hirveesti. Tiesin, että oon lähes koko viikonlopun ainut ihminen meidän kotona. Jussilla loppui kausi ja niillä oli kaikenlaista ohjelmaa kehitetty lauantaiksi ja sunnuntaiksi.


Sunnuntaina oli kaksi futsalpeliä, voitettiin molemmat 2-1. Nyt on lihakset niin kipeät, että kaikki liikkeet sattuu hirveästi. Toisaalta tykkään hirveästi siitä kun lihakset on kipeänä, mutta nyt tuntuu jo siltä, että voisi jo loppua tämä.

Vili otti auringosta kaiken ilon irti, kun se kerrankin paistoi!



25.10. Agility

Treeneissä tehtiin lyhyitä ratoja muutamia per koirakko. Sanna oli kehittänyt monta eri rataa joista sai valita sellaiset jotka tuntuu itselle kaikista vaikeimmilta. Radat oli 2 - 6 esteen mittaisia. Treenit oli tosi kivat, koska tempo pysyi koko ajan yllä ja tunsi taas treenanneensa ja saatiin onnistumisia :) Tuli huomattua, että Vili juoksee kovempaa radan, jos otetaan liikkuva lähtö ja juostaan rinnakkain, kuin että menisin kolmen - neljän esteen päähän ja kutsuisin sitä. Sanna sanoi, että ero on ehkä sekunnin, mutta joskus se sekuntikin riittää.

Ps. Billy Talentin keikka oli ihan huikea. Paras keikka millä oon tähän mennessä koskaan ollut.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Kisaharkka 2

Meidän toinen kisaharkka ever. Liikkeiksi valittiin paikkamakuun ja luoksepäästävyyden lisäksi seuraaminen hihnatta ja liikkestä maahanmeno.

Alku jo enteili vähän pahaa, oli vähän pojalla sellaista ylimääräistä energiaa jaossa :D Paikkamakuu alkoi hyvin, meni ekalla maahan ja sitä rataa. Mutta kun sanoin "odota" ja olin ottamassa askelta eteenpäin, Vili olisi lähtenyt seuraamaan. Onneksi en kerennyt liikkua ja huomasin sen heti niin annoin toisen maahan käskyn ja läksin pois pariksi minuutiksi. Paikkamkuu oli levoton, joku huuteli kovaan ääneen viereisellä kentällä "VILmaaaaa" paljon, liekö se vaikuttanut myös jonkin verran.. Kuitenkin pysyi paikallaan koko kaksi min. Perusasennon ennakoi. Eli aikamoinen napakymppi :D

Seuraaminen meni vähintään yhtä penkin alle. Vili haisteli maata ja eksyi välillä mun viereltä ihan kokonaan pois. Välissä oli hyviäkin pätkiä, mutta pääosin se keskittyi hajuihin. Liikkeestä maahan meni jo vähän paremmin. Kerran jouduin komentamaan takaisin kun hajut vei poikaa ihan väärään suuntaan. Mutta maahan meni ja maahan jäi, eikä ennakoinut.

Nyt Vili edistää aika paljon perusasentoja, niin täytyy ruveta naksutinta käyttämään myös tokossa enempi.

Treenien lopuksi laitoin yhteen nurkkaan Vilille namia häiriöksi ja käveltiin siitä läheltä ja melkein jopa päältäkin jossain vaiheessa, sivuasentoja ja seuraamista otettiin lähellä myös. Tässä kävi niin hassusti, että Vili kiersi herkut mahdollisimman kaukaa. Se jotenkin äkkäs että tää on huijausta. Täytyy tehdä enempi niin ehkä se aina rupee epäilemään et se on hujaista. Mutta tietysti se ei ole kivaa, jos se kiertää herkulliset hajut aina tosi kaukaa, jos semmonen sattuisi vaikka kohdalle. :D

Tää viikko on aikataulutettu ihan hirveeks. Löytyy mm. hammaslääkäriaikakin kalenterista!!! Näin viime yönä unta että mun toisessa etuylähampaassa oli keskellä reikä, siis semmonen reikä mistä näki läpi. Yhtään en jännitä.

Tänään on illalla Billy Talentin keikka, toivottavasti se ei tee "Placeboja".

Billy Talent - Surrender

 

Billy Talent - Red Flag

 

Vauvoja

Perjantai, lauantai, sunnuntai enemmän tai vähemmän vaan lepuutettiin. Tuntuu, että viikonloppu oli silti täyteen buukattu. Ehkä mulla olikin. Alla Vilin tyylinäytteitä, kuinka viikonloppuna tulisi rentoutua.



Perjantaina oli J:n peli, niin ilta meni töiden jälkeen Espoossa kannustaen (kävin mää siinä välissä kotona nukkumassa pienet päikkärit ja lenkittämässä Viliä). Voitto!

Lauantaina kävin ekaa kertaa moikkaamassa reilun kk ikäistä epävirallista kummituslastani kotona, viimeksi näin minin naikkarilla parin päivän ikäisenä. Nyt mini on äitinsä kanssa muuttamassa Helsingistä pois, jo tulevana viikonloppuna :( Ainiin! Tein hienon vaippakakun minin äidin babyshowereihin, nyt voin julkaista siitä kuvan, koska niistä on jo melkein 2 kk, eikä se oo enää ylläri :D Siinä on vaikka mitä. Ensimmäinen kakku mitä oon koskaan itte tehnyt ja hyvin onnistui.



Tässä minä ja miniskidi <3 Tyylikkäästi hiekkahousut jalassa jouduin juoksemaan naistenklinikalle, enkä kerennyt olla kuin puolisen tuntia kun peli alkoi Siltamäessä 19.30, vierailu aika oli 18-19 :D Pakko oli silti nähdä nää tyypit kun siihen kerta oli mahdollisuus :)



Lauantaina käytiin myös J:n siskolla, siellä on Vilin tyttöystävä Zara, amerikancockeri. Oltiin siellä oikeastaan koko lauantai-ilta. Vili sai omaehtoisesti purkaa energiansa siellä, jonka jälkeen vielä "pakollinen" iltalenkki kotona.

Sunnuntaina oli vuorossa toisen ystäväni babyshowerit, minne myöskin tein kakun, tällä kertaa yhden kaverin avustuksella. Kakku tehtiin jo torstaina. Oli huomattavasti helpompaa jakaa miettimis- ja askartelutyö kahteen, kuin tehdä yksin. Saatiin koko homma purkkiin noin 2,5 tunnissa. Babyshowerit oli oikein onnistuneet, siellä oli paikalla yhteensä ~15 hlöä. Syömiset oli hyviä ja muu toiminta hyvin organisoitu, vaikka siellä edettiinkin fiiliksen mukaan. Ja tietenkin lahjat oli kaikki tosi söpöjä ja hyödyllisiä. Tunsin sieltä vain muutaman ihmisen, mutta tunnelma oli silti tosi lämmin ja oli hienoa nähdä, kuinka innoissaan kaikki oli tulevasta vauvasta :) Tässä kuva mammasta askartelemassa helmikorua, jokainen ystävä toi helmen mukanaan. Itse toin tuon kultaisen, mikä on tässä päälimmäisenä. Mamman alla kakku, joka on väsätty sukupuolta tietämättä (varmaan tuli selväksi edellisestä kakkukuvasta onko se tarkoitettu tytölle vai pojalle :D )



Viikonlopun vauvakiintiö ei suinkaan vielä tämänkään jälkeen ollut täynnä. Mentiin lässyttämään kaverini Jennin 8 viikkoiselle lagoton pennulle. Se oli niin pehmoinen kuin arvasinkin ja vielä söpömpi. Semmonen honkkeli tyttö, Lempi <3 Tälle reissulle Vilikin pääsi mukaan ja olikin ihan sekaisin onnesta. Nätisti se silti "leikki", eli otti vastaan nastahammashyökkäyksiä, yllättäviä hyppyjä päälle, jne. Lempi oli todella rohkea, vaikkei ollutkaan aikaisemmin leikkinyt muiden "vieraiden" koirien kanssa. :) Sekä Vilille että Lempille jäi tuosta tapaamisesta kyllä hyvät kokemukset, mikä on ehdottoman tärkeää, varsinkin noin pienelle :) On se myös Vilille, ihan vain käytöstapojen ja varsinkin mahdollista koirakaveria varten.



En valitettavasti saanut parempia kuvia Lempistä, koska se oli semmonen vipeltäjä, oli paikallaan ainostaan kun iski hampaansa johonkin kiinni, esimerkiksi mun villasukkaan :)

Loppukevennykseksi; Vili on taas laittanut feng shuit kohilleen!



Se on kyllä niin hassu. Heti ensimmäisestä kerrasta lähtien, se on tiennyt, että on tehnyt väärin, vaikkei me olla sitä koskaan komennettu tällaisesta. Mitä nyt vähän jututettu, että tästä ollaan kyllä puhuttu, mutta ihan rauhallisella äänellä :D Oma mokahan se on, jos näin käy. Ei oo jätetty tarpeeksi virikkeitä pienelle ja sen lisäksi tälläkin kertaa jätetty joku tollainen epämääräinen paperipussi liian esille, mistäs Vili tietää vaikka se olisi tarkoitettu juuri tuota varten. :D

perjantai 19. lokakuuta 2012

18.10. aksareenit

Kolmas kerta hallissa aksareeneissä, tällä kertaa oltiin ensimmäisenä vuorossa, eli pääsiin tuntia aikaisemmin kotiin kuin kahtena edellisenä kertana :D Meillä on koulutussuunnitelma, minkä mukaan edetään ja eilinen suunnitelma oli
estevarmuus / kontaktit, kepit
perusosaaminen / palkkaaminen, motivointi, vapautuskäskyt

Aloitettiin tunti tekemällä lämmittelyksi pientä hyppyputki - sarjaa. Kaksi putkea oli suorana vierekkäin, välissä noin 1,5m tilaa missä itte ravasin eestaas. Ensin aloitettiin putket hypyn jälkeen helposta putkikulmasta mikä meni hyvin. Seuraavana oli vuorossa vaikein putkikulma mitä voi olla, eli lähetän Vilin niin sanotusti kello kuudesta, eli putken toisesta päästä toiseen päähän. Se ei onnistunut niin helpotettiin siten, että Sanna meni palkkaamaan toiseen päähän, jolloin se onnistui ihan hyvin, tämä ei kuitenkaan onnistu meiltä vielä ilman helpotuksia, joten putkikulmat treeniin :) Näitä hyppy putki putki hyppy sarjoja tehtiin jonkin aikaa eri versioita, ja se oli kivaa, vauhdikasta tekemistä.

Keppejä ei tehty ollenkaan, mutta kontakteja tehtiin sekä A:lla että puomilla. Kertaakaan ei tehty koko estettä, mutta nostin Vilin kuitenkin taas jo vähän taaemmaksi kontakteilta :) Oon kyllä tosi tyytyväinen siihen miten ollaan tässä neljän treenikerran jälkeen päästy jo huimasti eteenpäin kontaktitreenillä. Nyt saatiin vinkiksi tehdä välillä niin että kun Vili jää ottamaan kontaktit niin menen leikittämään sitä siihen lelulla jonka jälkeen käsken päästämään irti, heitän lelun kauemmaksi ja vapautan sen jälkeen Vilin kontaktilta lelun luokse.

Ainiin tää tärkeä mun pitää muistaa. Kun naksautan kontaktilla siitä pitää aina seurata heti seuraavaksi palkka. Eli oon välillä tehnyt niin, että oon vapauttanut Vilin suoraan namialustalle kun oon naksauttanut. Eli JOS naksautan, pitää eka palkata ennen kuin annan uuden käskyn - "vapaa".

Meidän vuoro oli 20 minuutissa ohi, saatiin tehokas treeni alle ja nyt vaan omatoimisesti taas treenailemaan ennen ensi torstaita, jolloin treenisuunnitelmassa on
perusosaaminen / lähtökäytös
ohjaaminen / peruskäännökset ja puolenvaihdot

Tänään ei tehdä mitään lenkkien lisäksi! Levätään huolella, ehkä vähän venytellään illasta. Mietin, varaisinko lauantaille ajan koirauimalaan, mutta oon vielä vähän kahden vaiheilla... Näytti olevan paljon aikoja vielä vapaana, niin ehkä mennään fiiliksen mukaan :)

Ihanaa viikonloppua <3


torstai 18. lokakuuta 2012

"tassut, JEEEeeee"

Jihuu! Edistymistä ilmassa! Eilen oltiin treenaamassa kontakteja Ojangon ulkokentällä. Jeeeee! Mukana menossa oli Emmi ja Maaret koirineen. Jeeee! Alkuun otettiin Vilin kanssa kontakteja sekä puomin että A:n alastulossa. Meni niin hyvin, että uskaltauduin siirtämään Viliä esteellä vähän taaksepäin josta se pinkaisi ottamaan kontaktit :) Pari hyvää ja loppubileeeet! Kontaktit siis siten että seistään molemmat esteen alastulokontaktien vieressä, ohjaan Vilin esteelle käsimerkillä ja "tassut" käskyllä, Vili ottaa pari askelta eteenpäin ja tapittaa siinä etutassut maassa ja takatassut kontaktilla :) Jes! Sitten naksautus, välillä palkkaan useamman kerran, välillä vapautan heti namialustalle joka on parin metrin päässä edessäpäin.

Tehtiin myös rataa mikä on U- kirjaimen muotonen. Aluksi vähän vino kolmen hypyn sarja jonka jälkeen putki, joka kääntää meidät takaisin paluusuuntaan, sitten kolme hyppyä suorassa. Maaret sai hyviä videoita näistäkin, täytyy joku päivä käydä Maaretin luona lataamassa niitä youtubeen niin saan linkitettyä tännekin.

Näiden lisäksi tehtiin myös vähän normaaleja keppejä ohjaten kädellä väliköt ja hyppy-rengas sarjaa. Sen jälkeen kaikki koirat loppulämmittelylle ja tyytyväisenä kotiin parin tunnin ulkoilun jälkeen :)

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Kuralätäkkö

Haltialasta on kyllä muodostunut otsikon mukainen. Sade on muokannut poluista ihan kuravelliä, ei siellä ilman kumppareita pärjäis millään. Seuraksi lenkille saatiin Heidi ja Oscar-heeleri. Lenkki meni kivasti. Oscun ja Vilin vakkarileikki on seuraavanlainen: Oscar vaanii, Vili odottaa ja lähtee juoksemaan täysiä päin, ihan viime sadasosasekunteilla väistää ja sitten ne lähtee ravaamaan eteenpäin täysiä. En tiedä kuinka monta kertaa tää toistui eilisellä lenkillä, mutta voin kertoa että monta :D

Lenkkiin meni vajaa 1,5h, ja sitä ennen oltiin jo käyty Vilin kanssa pienellä lenkillä kun en raaskinut odotuttaa sitä kuuteen asti sen jälkeen kun tulin töistä jo puoli neljän aikoihin. Tässä googlemapsista napsastu eilinen pidempi lenkkipolku, Haltialassa.



Tein myös reitin mikä on meidän pienempi lenkki, se on helppo ja sitä tuleekin käytettyä aina kun tekee mieli mennä pikkulenkille, esimerkiksi ennen treenejä ei käydä yleensä mitään isoja lenkkejä, pienempi lenkki kotona jos tuntuu että on tarvetta, ja sitten treenipaikalla alkulämmittelylenkki. Alkulämmittelylenkin pituus on aina riippuvainen ajasta, jos ollaan 30min ennen paikalla, silloin mennään 25min lenkki, jos ollaan varttia ennen niin sitten mennään nopeampi ja käytetään koko aika lämmittelyyn. Tätä tarkoittaa kun "käymme kiertämässä kentän":


Pituudeksi tuli 1,2km, en voinut jättää sitä laatikkoa nyt tuohon kun jostain syystä se peitti piirtämäni kartan. Tää oli vähän hankala, koska kenttää ei näkynyt kartalla. :/ Mutta on vähän edes suuntaa antava.

Eilen käytiin hakemassa kolme ikea-kassillista tavaraa pois kirpparilta, tuli jo sellainen olo et myytiinkö me mitään, että eikö me just tän verran tuotukin tätä kamaa tänne. Mutta oli sieltä jotain pakosti mennyt, 74 lappua saatiin takaisin, ne oli myytyjen tuotteiden laput :) Laskin, että myydyn tuotteen keskiarvoinen hinta on ollut 2,70 euroa, jäätiin siis hyvin voitolle ;)

Tänään käydään Vilin kanssa Ojangossa ottamassa ainakin vähän kontakteja ja toivottavasti päästään tekemään myös kujakeppejä. Viimeksi ei päästy koska se kenttä oli varattu, ei siellä taida mitään vuoroja enää olla, mutta joku porukka oli sillä kentällä missä kujakepit on.. Kontaktien lisäksi koitan keksiä vielä jotain vähän vauhdikkaampaakin tekemistä pienen radanpätkän muodossa.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Ajattelua

Tässä kirjeeni ihanalle agilityopellemme:

Moi Sanna!

Lueskelin eilen illalla useampaan otteeseen tuon artikkelin ja se herätti kyllä kaikenlaisia ajatuksia, pääosin vain positiivisia.

Seuraavat asiat yliviivasin papereiltani, ja jäin miettimään niitä syvemmin:

-Sinä itse päätät mitä harjoittelet ja miten harjoittelet
Tällä hetkellä ei kovin ajankohtainen, koska olen niin alussa, että treenaan muiden neuvojen varassa, mutta ajattelin että tulevaisuudessa kun omat tiedot ja osaaminen riittävät, on muistettava tämä. Paitsi periaatteessa olen jo käyttänyt tätä ainakin kerran.


-Tiedot ja osaaminen - tai niiden puute - vaikuttavat suuressa määrin siihen, minkä koulutusmenetelmän henkilö valitsee ja kuinka hyviä tuloksia hän saavuttaa.
Tämä on meillä hyvinkin ajankohtainen, koska minulla ei vielä ole "tarpeeksi" tietoja tai osaamista, mutta uskon että se on myös osittain meidän vahvuus koska otan mielelläni uusia koulutusmenetelmiä ja vinkkejä vastaan. Niinkuin artikkelin alussakin todetaan Ei ole montaakaan asiaa, joka vielä tehtäisiin samalla lailla, kuin se tehtiin 80-luvun loppuvuosina. Valtavia eroja löytyy jo 4-5 vuoden takaisiin käytäntöihin. Minulla ei ole hajuakaan mitä 4-5 vuotta sitten on opetettu :)

-Persoonallisuus heijastuu luonnollisesti useimpiin asioihin ja vaikuttaa siihen, miten henkilö ajattelee tai reagoi erilaisissa tilanteissa.
Itse reagoin suhteellisen voimakkaasti erilaisiin tilanteisiin, esimerkiksi jännitän kaikkia uusia tilanteita, esiintymistä, kilpailutilanteita, ... Ajattelen myös aika supisuomalaiseen tyyliin varsinkin positiiviseen palautteeseen ja sitä on välillä vaikea ottaa vastaan. Nykyään olen kyllä oppinut jo ottamaan kehujakin vastaan... Palautetta koiraharrastuksessa saan nykyään vähintään kaksi kertaa viikossa, ja aina se on helpompi ottaa vastaan. Agilitytreeneissä jännittäminen näkyy varmasti ainakin silloin jos tehdään pidempää rataa, ihan vielä ei hahmotu kaikki ohjaustyylit :)

-...tuntee olevansa hieman häpeissään omasta epäjohdonmukaisuudesta.
Nykyään vähemmän, alkuvaiheessa enemmän. Nyt maltan itsenäisestikin käydä radan huolellisesti ilman koiraa läpi, aluksi se tuntui tosi hassulta.

-On hyvin tavallista, että ohjaaja käyttää jonkinlaista sosiaalista uhkaa kouluttaessaan.
Eilen mietin, että minulla on varmasti joskus käynyt näin, kun turhaudun. Saatan tehdä jonkun pienen eleen, minkä vain Vili huomaa, enkä välttämättä itsekään tiedosta tekeväni niin...

-Yritä noudattaa vain sellaisia oppeja, jotka ovat linjassa oman ideologiasi kanssa, niin ei tarvitse katua myöhemmin.

-Halua on toimia tietyllä tapaa, mutta ei keinoja.
-Tavoite on asetettu, mutta keinot saavuttaa se puuttuvat.
Nyt rupean jo vähän toistamaan itseäni, mutta mielestäni nämä lauseet ovat hyviä.

-Katsele ja kuuntele muita, lue kirjoja ja artikkeleita ja ennen kaikkea - ajattele!
Ei lisättävää.

-Kun tiedät myös sen, mitä olet hylännyt, olet ottanut ison askeleen eteenpäin suunnitelmallisessa harjoittelussasi.
Olen hylännyt namialustan kontaktilta, tarkoittaako se, että me ollaan siis Vilin kanssa edetty :D Hehee.

-On huomioitava kaksi persoonallisuutta - koira ja ohjaaja.

-On aina muistettava, että agilityn tulee olla hauskaa sekä koiralle että omistajalle, ja hauskuus on se syy harrastaa lajia.

-Jos ohjaajalla ei ole selviä tavoitteita, on olemassa suuri riski, että harjoittelu jää huolimattomaksi eikä koiralla ole koskaan oikein mahdollisuutta ymmärtää, mistä harjoittelussa oikein on kysymys.
Tällä hetkellä tavoitteemme on viime kerralla saadun palautteen perusteella rakennettu; hyppy,putki,pussi,rengas - esteiden varmistaminen ja vahvistaminen eri kulmista, kontaktit, kepit. Tavoite on käydä treenaamassa vakkarivuoron lisäksi ainakin kerran viikossa, siihen asti kuin lumet tulee :) Sen jälkeen pitää miettiä uudestaan.

-Ajattelevina ihmisinä meillä ei ole ainoastaan mahdollisuus, vaan myös velvollisuus pohtia sitä, mitä teemme koiriemme kanssa ja miksi.
Aluksi tehtävänanto kuulosti vähän pelottavalta, mutta eilen kuin luin noita papereita läpi, niin sen jälkeen oon ajatellut paljon enemmän. Kiva kun pyydät meitä tekemään myös ajatteluhommia, ainakin oma ajatusmaailma koki ihan uuden, positiivisen kolauksen just :) Ja artikkelikin oli mielenkiintoinen. Kiitos!!

Minun ja Vilin potentiaalinen maksimaalinen suoritustaso.... Tää on tosi vaikea. Listaan tähän alkuun nyt joitain meidän vahvuuksia ja heikkouksia, mietin sitten, miten voisin saada heikkoudet vahvuuden puolelle.

+Yhdessä ja erikseen olemme suhteellisen vikkeliä
+Vili on jo aika estevarma koira
+Molemmat ollaan agilitykentällä itsevarmoja, ja pystytään tekemään harjoitteita myös jonkinlaisessa häiriöissä
+Into
+Yhteistyökyky on vahvistunut

-Minun tietotaito, esim erilaiset ohjaukset
-KKK; Keinu, Kepit, Kontaktit
-Herkut häiriönä
-Jännittäminen
-Epävarmuus

Tietotaito kehittyy varmasti, käymällä sinun ja Henrikan opeissa, juttelemalla treenikavereiden kanssa, lukemalla jne. KKK saadaan kuntoon treenaamalla, uskon siihen, että joku päivä me handlataan ne kaikki hienosti :) Herkkuhäiriöön mun pitää kyllä kysyä neuvoa, nyt ei ole "pitkään aikaan" tää haitannut, mutta varmasti jos kentällä olisi keitettyjä broikun sydämiä niin olisin neuvoton :( Jännittäminen ei ole loppunut jalkapallopeleissäkään, niin tuskin tulee loppumaan agilityssäkään. Mutta sen voi kääntää vahvuudeksi sitten, kun suorituksen alkuvihellys on tullut ja jännitys laukeaa älyttömänä adrenaliinipaukkuna! :) Epävarmuus on oma ongelmani, joka heijastuu myös Viliin. Uskon, että epävarmuudestakin saadaan tehtyä varmuus, kun tietotaito ja osaaminen vahvistuvat. Toivon ja pyrin siihen, että päästäisi ensi vuonna Vilin kanssa kisaamaan ykkösissä. :)

Toivottavasti en vastannut ihan ohi aiheen tuohon potentiaalinenmaksimaalinensuoriutumistaso-kysymykseen....

Huomiseen!

-Johanna-


Jouduin laittamaan vielä perään yhden sähköpostiviestin, koska eihän me huomenna nähdä, vaan vasta torstaina - ylihuomenna! :D

Artikkeli mistä poiminnat ovat ja minkä perusteella tein ajattelutyötä, löytyy seuraavasta osoitteesta:
http://canisfiles.pp.fi/artikkelit/Miten%20treenaat%20agilitya.pdf

Tottelevaisuutta

Hei. Eilen oli taas tokotreenit klo 18-19 Ojangon Vuokkoset-areenalla. Otin mukaan kevythäkin, koska Vili nyrjäyttää kohta niskansa kun yrittää riuhtoa kentälle vaikka on betoniseinässä kiinni. Yritän sillä muutenkin saada sitä vähän rentoutumaan enemmän. Ihan hyvin toimi toi kokeilu, taidan ottaa sen ihan tavaksi. Eihän se Viliä sen enempää rauhoittanut, ihan yhtä kova häseltämään se oli eilenkin, kuin aina muulloin. Mutta ainakin sillä on paljon intoa treenailla tokoakin, mikä on kiva nähdä.

Alkuun paikkamakuu, taas myö jotain saatiin sähellettyä. Alko jo ihan hyvin, mutta sitten kun lähdin kävelemään pois Vili rupes ravistelemaan ja arvasin että se nous. Siellä se istui ja katteli, olin jo puolessa välissä matkaa, ja testasin että menisikö se kaukona maahan. Jee! Meni. Paikkamakuu loppuun asti ihan ok. Kääntyi kerran lonkalta vähän skarpimpaan asentoon.

Tämän jälkeen suhteellisen pitkä seuraamispätkä, pelkällä sosiaalisella palkalla, eli ei herkkuja eikä leluja. Vili palkkaantui hyvin myös tönimisestä ja kehuista, aina se ei niin lähde siihen mukaan mutta eilen oli hyvä päivä :) Vili vähän edisti josta johtuen perusasennot jäi vähän liian eteen. Tehtiin treeneissä myös kaukoja, vähän jääviä ja muutama hyppy. Loppuun uusi juttu: Merkki. Heti tunnin alussa tunnustin, että en ole "kerennyt" edeltävän viikon aikana aloittaa merkkiharjoittelua, saatiin se viime maanantaina nimittäin kotiläksyksi koska ei pystytty olla loppuu asti muiden menojen takia. Nyt aloteltiin se ja se oli ihan kivaa, ohjasin Vilin merkin taakse samalla hoin "merkki" ja naks ja palkka.

Vili oli lähes koko treenit irti, vaikka kentällä oli koko ajan muitakin koiria. Vaikka se on vielä nuori poika niin näyttää olevan tajunneen että treenit on treenit ja muualla sitten leikitään :) Ei nuuskinut tai kattellut muualle kun tehtiin "töitä". Hyvä Vili!

Ensi kerralla on kisanomaiset treenit, kaksi liikettä pitää taas valita niihin (paikkamakuun ja luoksepäästävyyden lisäksi). Oon miettinyt että liikkeestä maahan jääminen vois olla toinen ja seuraaminen hihnan kanssa tai ilman toinen.

Luin eilen illalla agilityartikkelia, minkä Sanna lähetti sähköpostitse ja siihen liittyen saatiin myös kotitehtäväksi vähän pohdiskella omaa agilityideologiaa, agilitypersoonallisuutta ja agilityosaamista. Sen lisäksi pitää myös kertoa oma potentiaalinen maksimaalinen suoritustaso, eli korkein taso johon minä ja Vili voidaan päästä meidän vahvuudet ja heikkoudet huomioiden :) Mun piti viikonloppuna käydä tätä läpi, mutta unohdin. Eilen kun aloittelin niin teksti sai kyllä ajatuksia liikkeelle ja tajusin että välillä on ihan hyvä ajatella jotain. Se oli jopa kivaa. Tuli kyllä sellaisiakin ajatuksia ja fiiliksiä mitkä ei ollut niin kivoja. En välttämättä ole huomannut dominoivani jossain harjoitteessa, mutta todellisuudessa siinä nyt on vaan käynyt niin. En tietoisesti halua olla dominoiva, joten niihin harjoitteisiin mitkä hoksaan niin tulee varmasti muutos. Onneksi meille annettiin tällainen ajattelutehtävä. Taidan kirjoitella siitä tänne vielä lisää, kun saan sen valmiiksi.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Aurinkoinen sunnuntai

Eilen oli todella nätti päivä. Pitkästä aikaa aurinko paistoi niin kovasti, että se oikein lämmitti. Vaikka väsytti kamalasti, soitin Maaretille ja Sonylle että lähtiskö ne meidän kanssa Ojankoo treenaamaan agilityä. Sovittiin treffit sinne noin puolen tunnin päähän puhelusta :)

Molemmat tehtiin aluksi omia juttujamme, me Vilin kanssa kontakteja samaan malliin kuin edelliselläkin. "Tassut" naksaus ja palkka parin metrin päässä alustalla tai välillä lenti pallo. Molemmilta puolilta estettä paljon toistoja ja lopetus onnistumiseen. Oikea puoli sujuu paljon paremmin kuin vasen puoli. Ihan kuin vasen puoli olisi kokonaan uusi este, voihan se olla, että Vili sen niin ajatteleekin, minä en tiedä. Toistoja kuitenkin molemmilla puolilla ollaan tehty suunnilleen yhtä paljon.

Kontaktitreenin jälkeen tein 7 esteen radan mikä koostui hyppyesteistä, putkesta ja pussista. Tehtiin se pari kertaa, sitten Maaretin ja Sonyn vuoro. Sonykin tykkäsi niin paljon, ja niillä sujuikin paremmin, kuin mitä ikinä oon niiltä nähnyt :) Saan niistä varmasti seuraa myös toisenkin kerran!


Treenien jälkeen mentiin pienelle hölkkälenkille, testailin taas miten Vili menee juoksuvaljailla, hyvinhän se, ei se juuri ollenkaan vetänyt, mutta empä sitä siltä kyllä vaadikkaan, Piirsin reitin googlemapsiin, joka on ehkä vähän sinneppäin. Matkan pituudeksi arvioin ilman karttaa noin 1,5km. Aika lähelle meni, lopputulos oli 1,85km. Se oli ihan hyvä loppulämmittelylenkki, empä sillä kertaa itsekään olisi enempää jaksanut.


Loppuun vielä Vilin sunnuntaifiiliksiä, nää on itseasiassa otettu ennen treenejä. :D Mutta kyllä se siitä sitten päivän mittaan virkosi ;)



Heeleriyhdistyksen 10v. juhlanäyttely

Jännitin monta päivää juhlanäyttelyä, koska oltiin Vilin kanssa molemmat ensikertalaisia noissa hommissa, eikä me "keretty" harjoittelemaankaan yhtään. Vaikka näyttelyt oli epäviralliset, ne tuntui niin kovin virallisilta. Lauantaiaamuna lähdettiin noin klo 9.30 ajelamaan Hauholle, Witsiälän lavalle. Paikanpäällä oltiin noin klo 11. Meidän kehän piti alkaa vasta 12.30, mutta kun päästiin lavalle niin meille kerrottiin että on kamala kiire ja kohta on meidän vuoro. Siinä sitten jännättiin ja ootettiin ja kun edellinen kehä oli saatu valmiiksi ja voittajat valittu niin olisi ollut meidän vuoro. Mutta sitten päätettiinkin pitää lounastauko :D Paljon jännittävälle ihmiselle siis hyvin jännittävä päivä, kun koko ajan oma vuoro venyy ja venyy. Lopulta päästiin kehään aika tasan 13.30. Jännitys lakkasi (niinkuin yleensäkin) melkein heti kun pääsi tosi toimiin. Valitettavasti kehästä ei ole kuin puhelimella otettuja kuvia, ja niistäkin mulla tällä hetkellä vain tämä yksi.

 Vili oli niin hienosti koko ajan sekä kehässä että kehän ulkopuolella, ei jännittänyt yhtään mitään, tarkkaili tilannetta ja otti lungisti. Sai myös loistavat arvostelut. Tuomarina toimi englantilainen Jacky Cutler, joka oli todella mukava tapaus. Täytyy laittaa arvostelu tänne erikseen myöhemmin, nyt en tähän hätään sitä saa.

Vili sijoittui kotikoira-luokassa toiseksi ja palkinnoksi sai ruusukkeen ja juhlanäyttely-laatan.



Tässä Vilin poseerauskuva meidän näyttelyosuuden jälkeen.


 Tapahtuman kokokohtiin kuului ehdottomasti Vilin puoliveljen näkeminen omistajineen :) Alla Eeva Tuomiston ottamia kuvia pojista. Ruskealla heelerillä on siis sama isä kuin Vilillä. Toinen musta on "pikku"poika Attila :)









Kaikinpuolin siis hieno reissu. Aluksi ajateltiin, että mentäisi muutaman meille vielä tuntemattoman kasvattajan juttusille tuossa tapahtumassa, mutta ei siinä oikein ollut sellaista saumaa missään välissä. Ja kai sitä vähän myös ujoksi muuttui tositilanteessa :D Täytyy laittaa viestiä ja sopia treffit ihan ilman muuta hälinää ympärillä.

Illalla Vili nautti hiljaisuudesta ja lähinnä vain keskittyi keräämään voimia seuraavaan päivään!