tiistai 16. lokakuuta 2012

Ajattelua

Tässä kirjeeni ihanalle agilityopellemme:

Moi Sanna!

Lueskelin eilen illalla useampaan otteeseen tuon artikkelin ja se herätti kyllä kaikenlaisia ajatuksia, pääosin vain positiivisia.

Seuraavat asiat yliviivasin papereiltani, ja jäin miettimään niitä syvemmin:

-Sinä itse päätät mitä harjoittelet ja miten harjoittelet
Tällä hetkellä ei kovin ajankohtainen, koska olen niin alussa, että treenaan muiden neuvojen varassa, mutta ajattelin että tulevaisuudessa kun omat tiedot ja osaaminen riittävät, on muistettava tämä. Paitsi periaatteessa olen jo käyttänyt tätä ainakin kerran.


-Tiedot ja osaaminen - tai niiden puute - vaikuttavat suuressa määrin siihen, minkä koulutusmenetelmän henkilö valitsee ja kuinka hyviä tuloksia hän saavuttaa.
Tämä on meillä hyvinkin ajankohtainen, koska minulla ei vielä ole "tarpeeksi" tietoja tai osaamista, mutta uskon että se on myös osittain meidän vahvuus koska otan mielelläni uusia koulutusmenetelmiä ja vinkkejä vastaan. Niinkuin artikkelin alussakin todetaan Ei ole montaakaan asiaa, joka vielä tehtäisiin samalla lailla, kuin se tehtiin 80-luvun loppuvuosina. Valtavia eroja löytyy jo 4-5 vuoden takaisiin käytäntöihin. Minulla ei ole hajuakaan mitä 4-5 vuotta sitten on opetettu :)

-Persoonallisuus heijastuu luonnollisesti useimpiin asioihin ja vaikuttaa siihen, miten henkilö ajattelee tai reagoi erilaisissa tilanteissa.
Itse reagoin suhteellisen voimakkaasti erilaisiin tilanteisiin, esimerkiksi jännitän kaikkia uusia tilanteita, esiintymistä, kilpailutilanteita, ... Ajattelen myös aika supisuomalaiseen tyyliin varsinkin positiiviseen palautteeseen ja sitä on välillä vaikea ottaa vastaan. Nykyään olen kyllä oppinut jo ottamaan kehujakin vastaan... Palautetta koiraharrastuksessa saan nykyään vähintään kaksi kertaa viikossa, ja aina se on helpompi ottaa vastaan. Agilitytreeneissä jännittäminen näkyy varmasti ainakin silloin jos tehdään pidempää rataa, ihan vielä ei hahmotu kaikki ohjaustyylit :)

-...tuntee olevansa hieman häpeissään omasta epäjohdonmukaisuudesta.
Nykyään vähemmän, alkuvaiheessa enemmän. Nyt maltan itsenäisestikin käydä radan huolellisesti ilman koiraa läpi, aluksi se tuntui tosi hassulta.

-On hyvin tavallista, että ohjaaja käyttää jonkinlaista sosiaalista uhkaa kouluttaessaan.
Eilen mietin, että minulla on varmasti joskus käynyt näin, kun turhaudun. Saatan tehdä jonkun pienen eleen, minkä vain Vili huomaa, enkä välttämättä itsekään tiedosta tekeväni niin...

-Yritä noudattaa vain sellaisia oppeja, jotka ovat linjassa oman ideologiasi kanssa, niin ei tarvitse katua myöhemmin.

-Halua on toimia tietyllä tapaa, mutta ei keinoja.
-Tavoite on asetettu, mutta keinot saavuttaa se puuttuvat.
Nyt rupean jo vähän toistamaan itseäni, mutta mielestäni nämä lauseet ovat hyviä.

-Katsele ja kuuntele muita, lue kirjoja ja artikkeleita ja ennen kaikkea - ajattele!
Ei lisättävää.

-Kun tiedät myös sen, mitä olet hylännyt, olet ottanut ison askeleen eteenpäin suunnitelmallisessa harjoittelussasi.
Olen hylännyt namialustan kontaktilta, tarkoittaako se, että me ollaan siis Vilin kanssa edetty :D Hehee.

-On huomioitava kaksi persoonallisuutta - koira ja ohjaaja.

-On aina muistettava, että agilityn tulee olla hauskaa sekä koiralle että omistajalle, ja hauskuus on se syy harrastaa lajia.

-Jos ohjaajalla ei ole selviä tavoitteita, on olemassa suuri riski, että harjoittelu jää huolimattomaksi eikä koiralla ole koskaan oikein mahdollisuutta ymmärtää, mistä harjoittelussa oikein on kysymys.
Tällä hetkellä tavoitteemme on viime kerralla saadun palautteen perusteella rakennettu; hyppy,putki,pussi,rengas - esteiden varmistaminen ja vahvistaminen eri kulmista, kontaktit, kepit. Tavoite on käydä treenaamassa vakkarivuoron lisäksi ainakin kerran viikossa, siihen asti kuin lumet tulee :) Sen jälkeen pitää miettiä uudestaan.

-Ajattelevina ihmisinä meillä ei ole ainoastaan mahdollisuus, vaan myös velvollisuus pohtia sitä, mitä teemme koiriemme kanssa ja miksi.
Aluksi tehtävänanto kuulosti vähän pelottavalta, mutta eilen kuin luin noita papereita läpi, niin sen jälkeen oon ajatellut paljon enemmän. Kiva kun pyydät meitä tekemään myös ajatteluhommia, ainakin oma ajatusmaailma koki ihan uuden, positiivisen kolauksen just :) Ja artikkelikin oli mielenkiintoinen. Kiitos!!

Minun ja Vilin potentiaalinen maksimaalinen suoritustaso.... Tää on tosi vaikea. Listaan tähän alkuun nyt joitain meidän vahvuuksia ja heikkouksia, mietin sitten, miten voisin saada heikkoudet vahvuuden puolelle.

+Yhdessä ja erikseen olemme suhteellisen vikkeliä
+Vili on jo aika estevarma koira
+Molemmat ollaan agilitykentällä itsevarmoja, ja pystytään tekemään harjoitteita myös jonkinlaisessa häiriöissä
+Into
+Yhteistyökyky on vahvistunut

-Minun tietotaito, esim erilaiset ohjaukset
-KKK; Keinu, Kepit, Kontaktit
-Herkut häiriönä
-Jännittäminen
-Epävarmuus

Tietotaito kehittyy varmasti, käymällä sinun ja Henrikan opeissa, juttelemalla treenikavereiden kanssa, lukemalla jne. KKK saadaan kuntoon treenaamalla, uskon siihen, että joku päivä me handlataan ne kaikki hienosti :) Herkkuhäiriöön mun pitää kyllä kysyä neuvoa, nyt ei ole "pitkään aikaan" tää haitannut, mutta varmasti jos kentällä olisi keitettyjä broikun sydämiä niin olisin neuvoton :( Jännittäminen ei ole loppunut jalkapallopeleissäkään, niin tuskin tulee loppumaan agilityssäkään. Mutta sen voi kääntää vahvuudeksi sitten, kun suorituksen alkuvihellys on tullut ja jännitys laukeaa älyttömänä adrenaliinipaukkuna! :) Epävarmuus on oma ongelmani, joka heijastuu myös Viliin. Uskon, että epävarmuudestakin saadaan tehtyä varmuus, kun tietotaito ja osaaminen vahvistuvat. Toivon ja pyrin siihen, että päästäisi ensi vuonna Vilin kanssa kisaamaan ykkösissä. :)

Toivottavasti en vastannut ihan ohi aiheen tuohon potentiaalinenmaksimaalinensuoriutumistaso-kysymykseen....

Huomiseen!

-Johanna-


Jouduin laittamaan vielä perään yhden sähköpostiviestin, koska eihän me huomenna nähdä, vaan vasta torstaina - ylihuomenna! :D

Artikkeli mistä poiminnat ovat ja minkä perusteella tein ajattelutyötä, löytyy seuraavasta osoitteesta:
http://canisfiles.pp.fi/artikkelit/Miten%20treenaat%20agilitya.pdf

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti