maanantai 27. tammikuuta 2014

Jutilan kanssa rengasta ja valssailua

Tänään lisättiin rengas meidän esterepertuaariin. Sitä pitää kuitenkin tehdä vielä harkiten ja maltilla, niin matalana kuin pystyy koska kyseessä on kehittyvä penneli mitä ei ole tarkoitus vielä hyppyyttää. Tai no johan se viikonloppuna viettää 10kk päivää. Hulahulavannetreeni voitaisi kuitenkin aloittaa tässä sivubisneksenä kotioloissa. Tai miksei viedä hallille asti.

Rengasta kahden avustamana. Yksi pitää kiinni ja toinen varmistaa ettei palkkaa saa kuin oikeasta suorituksesta. Minä vain seison ja vapautan oikealla hetkellä - eli silloin kun Jutin focus on esteelle (palkalle).

Samalla voin itse pitää luonnollisen etäisyyden. 

Tämän jälkeen valssailtiin, haettiin oikeaa linjaa ja rytmiä juoksuun. Tuntui, että olisi mennyt sujuvammin, kuin mitä videolla näyttää. Tietenkään paras pätkä ei tullut videolle, siinä sain pidettyä tasaisen vauhdin loppuun saakka.Videon valssipätkässä mun vauhti hiljenee loppua kohti. 

Lopetettiin taas vauhdikkaampaan suoritukseen -> putki-muuri-rengas yhdistelmään, joka meni muuten hyvin, mutta uusi este rengas kaipasi tietenkin vahvaa magneettia. Ilman apukäsiä olisi Juti juossut luokseni tai vaihtoehtoisesti esteen väärästä kohdasta läpi.


Mulla on treenien jälkeen niin paljon ajatuksia; mitä pitäisi treenata, miten ja milloin. Näiden toteuttaminen ontuu pahasti. Jos en saa samantien kirjoitettua ajatuksiani ylös, seuraavan yön jälkeen en muista juuri mitään. Tällä viikolla lupaan käydä vapaaharkkailemassa joku päivä töiden jälkeen tai vaihtoehtoisesti myöhään illalla kun vuorot loppuu (klo22 jälkeen). 

Vilikin pääsee tokoilemaan. Tokokärpänen pitkästä aikaa puri oikein kunnolla, kun olin viikonloppuna talkoohommissa HSKH:n järjestämissä kisoissa. Huhhuh kun teki mieli kentälle. Vili, et uskokaan kuinka odotan että päästään taas tekemään täysillä!

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Turku Winter Dog Show

Lauantai 18.1.2014
Tuomari Päivi Eerola

Lupaavat mittasuhteet. Avoimet kulmaukset. Eturinta ja rintakehä tarvitsevat vielä aikaa. Keskivahva luusto. Hyvä pään pituus. Vakaa ylälinja. Kierteinen häntä. Yhdensuuntaiset takaa, etuliikkeet tulee tiivistyä. Reipas esiintyminen. Hyvässä kunnossa. Näyttää ikäiseltään.

ERI, JUN2
___________________________

Oli niin kiva reissu! Kivoja ihmisiä, ihania koiria, tsemppaamista, nauramista, ...

Juti oli tavalleen uskollisena hyvin tosikko. Kun se jotain oppii se tekee sen niin tosissaan ja niin virheettömästi kun vaan kykenee. Jos olisin pätevä toko-ohjaaja, niin mulla olisi käsissä todennäköisesti aivan mieletön tokoheeleri ;) 

Oltiin ensimmäisenä kehässä heti klo 10:00. Junnu-uroksia oli kolme ERInomaista, joista Juti sijoittui toiseksi. Jutin broidi Eddie veti pidemmän kaavan kautta olemalla paras uros ja kaiken kukkuraksi vielä VSP. Huikean hienosti esiinnytty! 

Oon jo vähän etukäteen miettinyt mahdollisia tulevia näyttelyitä. Lähinnä Jyväskylän ja Vaasan/Seinäjoen suunnalta. Helmi-maaliskuussa kuitenkin on tarkoitus viettää ainakin yhdet viikonloput molemmissa ja samalla voisin viedä rakkaat katsomaan pitkästä aikaa koiranäyttelyitä :)

Alla olevat kuvat on räpsinyt Eeva Teräväinen.






Yleisössä naureskeltiin pikkuisen heelerijunnun asenteelle - tosikko <3
Mä olen niin onnellinen, että juuri Juti valikoitui meille, se on ihan huikea persoona. :)

Kotiintuomisina näytelmistä Berran namipussi vyöllä. Tuo nahkainen mikä mulla on kuvissa oli lainassa ja paaaljon parempi kuin joku klipsikiinnitteinen namipussi. Mun vauhdissa sellainen klipsisysteemi ei pysy mukana. Ostin myös pieniä "vinkuleluja" mitkä suhisee, ei vingu. Toisessa kuvassa sellaisen voi nähdä mun nyrkissä. Ison kevythäkin pohjalle ostin karvapedin liukuesteellä. Kuosina tietenkin englanninlippu, rodun alkuperäismaa :)

perjantai 17. tammikuuta 2014

Jumppavideo

Vilin jumpparallattelua. Liikkeen nimi on karuselli.


Tätä me täällä puuhaillaan suljettujen ovien sisällä. Noissa vaatteissa.

torstai 16. tammikuuta 2014

Kisaturistit poseeraa

Loppiaisena oltiin taas kisaturistina Ojangon Vuokkoset-areenalla eli meidän kotihallissa molempien koirien kanssa. Varusteina retkituoli, kevythäkki ja reppu täynnä leluja ja herkkuja. 

Kolmosten minit ja medit katseltiin eli muutama tunti siinä vierähti leväten, leikkien ja herkutellen. Mini kolmosissa oli eräs heeleriherra ketä oltiin kannustamassa, Nelson ja ohjaajansa Tiina. Eli Jutin mutsin kämppis ja niiden ihmismutsi.

Alla olevassa kuvassa oikealla on agilitytykki Nelson, joka hiljattain nousi kolmosiin. Kuvan alareunassa Juti treenailee paikkamakuuta. Ympärillä oleva hälinä ei haittaa ollenkaan, kun on tarpeeksi hyvät herkut.

Kuva: Tiina Sundholm
Tapahtumassa oli tosi kiva kisa, mihin kuka vaan voi osallistua vain yhtä euroa vastaan - nakkiralli. 6 estettä loogisessa järjestyksessä, alkuun 4 putkea ja loppuun kaksi hyppyä. Osallistuttiin Jutin kanssa kahdesti siten, että rimat oli maassa. Molemmilla kerroilla kompastelin itse esteisiin, onneksi se ei näkynyt kovin paljoa ulospäin (näin videolta), mutta itse huomasin radalla sijoittuvani aivan vääriin kohtiin. Rataa ei saanut kuivaharjoitella. Näköjään oma tekemiseni vaatii kuivaharjoittelun, oli kyseessä sitten kuinka helppo rata vain. Ehkä juuri se asenne, että edessä on helppo rata, on se syy huonolle omalle liikkeelle?

Paikalla oli myös ranskalainen Olivier - koiravalokuvaaja! Olivier veloitti koirien kuvauksesta vain 5€. Hän kysyi haluanko molemmista kuvat myös erikseen. Kuvat olisi saanut samaan hintaan, mutta en kehdannut ottaa tarjousta vastaan, koska 5€ on mielestäni niin pieni summa kaikesta siitä vaivasta mitä hänelle koituisi. Kerroin siis kohteliaasti että kimppakuvat riittävät. Eikä mua harmita yhtään, sain loistavat kuvat pojista, olen noihin supertyytyväinen.









keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Ei kannata vitsailla

Tästä en ole aiemmin lukenut mistään, mutta tiedän nyt, että kyseessä on aika yleinen vaiva kun olen suuni muutamalle tutulle tästä avannut. Ehkä asia on joidenkin mukavuusalueen ulkopuolella, eikä kaikki haluaisikaan lukea tai keskustella tästä. Mua ei nyt jostain syystä pidättele mikään, en pidä asiaa mitenkään ällöttävänä. Toivon, että joku yhtä panikoiva ihminen löytää tämän tekstin vaikka sitten googlettamalla, ennen kuin menee lukemaan muita vaihtoehtoja.

Tätäkään tapausta ei tietenkään ole tarkoitus vähätellä.

Sanoin Vilille tiistaina LÄPÄLLÄ että lopeta se lutkuttaminen, tai rupean epäilemään, että sulla on joku tulehdus. Noh, pohjustus jo varmaan aukaisi sen verran, että sehän siellä. Käytiin ostamassa uusi tassuvaha pakkastassuja helpottamaan ja kun rupesin sitä laittamaan huomasin Vilin hepissä, tai no esinahassa näpyn. Siinä minuutin sisällä kävin jo kaikki pahimmat ajatukset läpi mutta sitten piti reipastua, kello oli jo varttia vaille kahdeksan ja meidän Musti ja Mirri on 20 asti auki. Pikapuhelu Univet Espoon Eläinsairaalaan ja puhelindiagnoosi oli tulehdus mitä seuraillaan nyt kotona.

Eläinlääkärin nainen kertoi, että esimerkiksi juoksuinen narttu lähistöllä saattaa aiheuttaa tällaisen reaktion. Myös ilmeisesti "kypsyville" urospennuille (junnuille) saattaa herkästi tulla kyseinen tulehdus.

Sopivaa tassuvahaa etsiessä silmäni löysivät hyllystä myös esinahan puhdistusaineen ja TAAS vitsailin että auttaisikohan tuo... No jäipähän aine ainakin mieleen ja kerkesin sen vielä samana iltana ostamaan juuri ennen kuin putiikki meni kiinni. 


Kotihoito-ohjeita muutamaksi päiväksi:
* Tötterö päähän, ei saa päästä nuolemaan tulehdusaluetta. *
* Vedellä voi huuhdella useita kertoja päivässä. *
* Puhdistusainetta ohjeen mukaan. Itse ajattelin ainakin pari kertaa päivässä puhdistaa koko värkin. *
* Mikäli tilanne pahenee tai ei parane muutamassa päivässä niin sitten kipikapi eläinlääkäriin.*

Vili on tapansa mukaan ollut mallikelpoinen potilas. Ei arista aluetta ollenkaan, on paaaaljon rennompi kuin esimerkiksi kynsiä leikatessa. Kynsien leikkauskin kuitenkin on Vilille ihan pala kakkua.

Ps. Yritin googlettaa, josko olisi löytynyt sopiva kuva näyttämään minkälaisesta jutusta on kyse, mutta ei löytynyt. Enkä suosittele sitä tekemään. Jos vielä kirjoitan tästä, laitan siihen liitteeksi jonkun kuvan. Googlen kuvahaun tulokset on paljon rajumpia kuin mistä tässä nyt on kyse. Hui.

"Suuri osa kärsimyksestä, suuri osa murheesta saa alkunsa, kun pidät jokaista mieleesi nousevaa ajatusta totuutena." - Eckhart Tolle

Näyttelytreeniin

Joku on saattanut huomatakin että oikean reunan kalenteriin päivittyy aina silloin tällöin osa meidän touhuiluista. Osa tulee niin lyhyellä varoitusajalla, ettei niitä siihen kerkeä laittaa.

Tänään keskiviikkona on vuorossa toinen kerta näyttelytreeniä. Ensimmäinen kerta oli viime viikolla. Näyttelytreenit on tattarisuolla agilityhalli.fi tiloissa. Treenin vetää Harri Pakarinen. Näyttelypiireissä kun olen ainakin vielä ihan untuvikko, niin täytyy myöntää ettei nimi sano mitään, mutta pienen stalkkailun jälkeen totesin miehen olevan ilmeisesti aika pitkän linjan koiraharrastaja. 

Leirinäyttely kesä -13
Sama tuomari, Päivi Eerola, on myös Turussa.
Juti ja veljet. Luca (Samson), Juti (Sherlock) ja Eddie (Skyfall).
 
Syy miksi meillä on nyt "tehoviikot" on lauantain näyttelyt. Juti on sellainen hikipinko, että varmasti seisoa täpittäisi ja liikkuisikin ihan kivasti ilman treeniä, mutta ei kai tästä mitään haittaakaan voi olla? Ihan hirveästi ei vielä olla saatu vinkkejä miten voitaisi parantaa tekemistä tai olemista. Niinhän se menee että ei se määrä vaan se laatu, viime kerran vinkki oli: koiran ryhdin parantaminen seisomisessa. Se onnistui ottamalla muutaman askeleen taaksepäin Jutista.

Tälle kerralle laitoin ilmoittautumisen ohessa toiveeksi pöytätreeniä. Viimeksi keskityttiin liikkeeseen ja seisomiseen. Ilmoitin samalla Jutin veljen Eddien (Myheels Skyfall) ja malinois Aruyn (KLIK). Molemmat olivat myös viime kerralla mukana. Eddie on meidän mukana myös Turussa. Poikien ihka oikea mutsikin lähtee näyttäytymään kehään. Aruy kävi jo viime viikonloppuna koittamassa ensimmäistä kertaa miltä tuntuu ihan oikeat näytelmät ja hienostihan ne meni, lisää voit lukea sertifikaatin arvoisen Arskan omasta blogista ;)

Sateinen syyskuu ja Heinolan erikoisnäyttely -13.
 

Urospentujen 2 ja kunniapalkinto.

tiistai 14. tammikuuta 2014

Supermaanantai

Nyt onkin ollut mukavan mittainen joulutauko hössötysmaanantaista. Edellinen samanmoinen on tainnut olla joskus ennen itsenäisyyspäivää. Näitä on nyt taas ainakin kolme viikkoa putkeen.

Aikani maanantaisin kuluu näin:

6:30 kello soi (Vantaa)
7:00 töissä (Helsinki)
14:30 kiireen vilkkaa kotiin hakemaan Vili + Juti tarvittaessa (Vantaa)
15:30 Vilin fysioterapia (Espoo)
18:00 Futsal (Helsinki)
19:00 tai 20:30 Jutin aksa (joka toinen viikko alkaa myöhemmin) (Vantaa)

Noissa väleissä tietenkin käyn kotona palauttamassa koirat/hakemassa koirat.
Ja vähän siinä sivussa jotain syömistä ja illalla suihkun kautta untenmaille.
Kun tästä maanantaista selviää, on yleensä viikko jo voiton puolella.

Eilisestä maanantaista pikku poimintoja:

Vilin fysioterapia oli yksi asia joka oli tauolla fysioterapeutin lomaillessa. Vili tuntuikin olevan aika jumissa ja jätettiin vesikävely hyvin vähälle. Mä en kuollaksenikaan muista mikä se hoitomuoto oli, mitä Petra (Niemenpalo) Vilille veden jälkeen antoi... Se mihin hoito perustuu jäi hyvin epäselväksi, mutta Petra tunsi sen vähän aukovan lihasjumeja ja yllätyin kyllä Vilin rauhallisuudesta. Fysio piti käsiään hellästi koiran päällä eri kohdissa suht pitkiä aikoja kerrallaan. Ei muuta? :D Hoitomuoto on hänelläkin vielä opiskelun alla, mutta on jo testaillut sitä ihmisiin, hevosiin ja koiriin ja kyllä toimii. Vililläkin silmät menivät kiinni vähän väliä, häiriötekijöinä kuitenkin oli märkä koira, pikkuveli (Juti) ja remonttimiesten äänet. 

Hoidon jälkeen Vili oli hyvin virkeä ja täysissä voimissaan, normaalisi hieronnan jälkeen matolta nousee ylös hoiperteleva koira. Hyppäsi antamaan pusuja Petralle ja olisi ollut valmis mihin vaan. Kuitenkaan tätä "mitä vaan" ei lähdetty toteuttamaan vaan puin Vilille BOTin verkkoloimen ja siihen päälle vielä Pompan topan automatkalle. Ensi viikon maanantaina taidetaan jättää vesi pois ja keskittyä jumien aukomiseen joko hieronnalla tai tällä samalla shamaanitekniikalla.


Jutin treeneissä halusin tehdä jotain pientä kieputusta ja lopuksi vauhdin nostatusta/pitkää suoraa. Eikä mun tarvinnut sanoa mitään kun Henrika (koutsi) jo ehdotteli samanmoisia. Sain treenit videolle, suosittelen katsomaan sen ilman ääniä, sisältää paljon turhaa lätinää. :D Täytyi muistutella Jutille, että kenen kanssa niitä hommia tehdään, se kun olisi halunnut oikaista Henrikan luo vähän väliä, luuli ilmeisesti palkan tulevan sieltä.


Tehtiin pitkää suoraa molempiin suuntiin, mutta kamera juuri pätkäs kesken kaiken niin osa jutuista on jäänyt pois. Omat heikkoudet on luotto pentua kohtaan, se osaa jo enemmän kuin mitä kuvittelen. Varmistelen turhia, kun voisin jo vähän nostaa omaa ryhtiäni paremmaksi. Onnistuinkin siinä vähäsen suorilla pätkillä, mutta voisin olla vieläkin rohkeampi ja ottaa enemmän etäisyyttä esteisiin. Viimeisellä pätkällä vapautuksen jälkeen Juti on juoksemassa suoraan mua kohti ja juoksee putkeen vasta käskystä. Ideaali tilanne tietenkin olisi, että koiralla olisi focus esteille, jotka ovat kulkemamme reitin varrella.

Luminen maa

Vihdoin tänne eteläänkin on satanut ensilumi. Taisi tuossa joskus viime vuoden puolella sataa jo yksi, mutta en edes muista sitä.

Me vietettiin kaunista lumista sunnuntaita Vantaan Ylästössä kiertämällä joku järvi. Pojat oli fiiliksissä, eikä se johtunut säästä tai reitistä, vaan siitä että kaunis Lempi-lagotto oli niiden seurana.



Tässä lunta ja kirkasta odotellessa on ihan unohtunut arvostaa sitä, että autolla ajaessa ei häikäise ja että sillon kun sataa vettä niin on oikeasti lämmin verrattuna siihen että sataa lunta. Korostan, että nämä ei ole missään nimessä valituksia, ne on vaan toteamuksia mitä oon pistänyt merkille tässä parin ihanan kirkkaan päivän aikana.



Olen myös löytänyt tuttavistani uusia piirteitä. Aika moni on sitä mieltä, että lumi ja kirkkaus on ikävä asia. En ymmärrä sitten yhtään, mutta en silti tuomitse.

Vähän harmittaa, kun torstaihin saakka on menoa siten, että ulkoilmasta pääsee nauttimaan vasta aikaisintaan klo 17 aikaan, sillon on turha raahata enää kameraa mukaan, näillä taidoilla ainakin.




Ei auta kuin toivoa, että hienot kelit jatkuu viikonlopunkin yli.

TÄSTÄ (klik) pääset katsomaan loputkin sunnuntain räpsyt.

perjantai 10. tammikuuta 2014

Huh helpotusta

Onni on ihania, auttavaisia ystäviä ympärillä.

Käytiin tsekkauttamassa Vilin polvet Jutin ihanalla kasvattajalla. 

Käsikopelolla kasvis osasi kertoa leikkaamattoman polven nollaksi ja luojan kiitos, leikattukaan ei luksoidu, ts. mene pois paikoiltaan. Iso huokaus. 

Leikkauksesta asti Vili on pomputtanut hitaassa laukassa oikeaa (leikattua) takajalkaa, eläinlääkärit ja fyssarit on sanonut, että se on ihan normaalia, mutta.... Voi luoja kuinka monet yöt oon valvonut tota miettiessä.

En malta odottaa tulevaa yötä, kun sain yhden asian taas hetkeksi pois mielestäni :) Kiitos Eeva <3 Maaliskuussa on kontrolliröntgen Espoon Eläinsairaalassa (Univet).

Vielä ei kyllä unia pysty juhlimaan, edessä on niinkin myöhään kuin 22.00 jälkeen agilitytalkoot viikonlopun kisoja varten. Esteiden siirtelyä ainakin.

MÄÄ OON NIIN ONNELLINEN, mulla on kaksi mulle niin täydellistä koiraa joiden kanssa voin kulkea tuolla metsissä ja pelloilla ihan miten huvittaa. 

Muistakaa, että rakkaidenne terveys ei ole itsestäänselvyys. 
Arvostakaa sitä hetkeä, mikä on nyt. 

Ei päätä eikä häntää, 
but I don't care - I'm so happy happy happyyy !!


lauantai 4. tammikuuta 2014

Piip piip

Junnu-Jutila aiheuttaa tällä hetkellä harmaita hiuksia satunnaisella piippaamiselle. 

Piippaailu alkaa heti kun jotain on tapahtumassa. Tästä syystä meidän lähdöt paikkaan A tai B silloin tällöin viivästyvät, koska kaikki toiminta lakkaa aina siksi aikaa, kun joku vinkuu.


Vinkumista esiintyy myös kun meillä on koiravieraita. Tällöin vinkuminen johtuu rakkaudesta. Juti tuntuu rakastavan kaikkia koiria sukupuolesta riippumatta. Aikuisia uroskoiria tosin ei olla nyt hetkeen nähty, joten niistä en mene takuuseen.

Vinkumiseen ollaan puututtu suhahtamalla, mikä auttaa hetkeksi. Välillä käytetään kieltosanaa "ei", toisinaan pelkkä mulkaisu junnua päin riittää. Joskus joutuu laittamaan pojun jäähylle, varsinkin jos meno ei tunnu millään rauhottuvan. Jäähyltä pääsee pois vasta kun on rauhoittunut. Tämä tosin ei ole juurikaan tuottanut tulosta. Kun vinkumisen jälkeen hiljenee, kehutaan rauhallisesti hienosta käytöksestä. 


Piippailu tapahtuu pääsääntöisesti kotioloissa, mutta myös lenkillä jos pysähdymme. Onko tää joku pikkulapsivaihe? No oli mikä oli, ainakaan vielä en oikeasti ole hermostunut asiasta, vaan pystynyt pitämään pään kylmänä. 

Rauhoittumista ollaan harjoiteltu kodin ulkopuolella esimerkiksi agilitykisaturistina. Maanantaina ollaan taas menossa ja taidan ottaa molemmat koirat harjoittelemaan rauhoittumista, kun se on nykyään myös Vilille haasteellisempaa. Itselle retkituoli messiin ja koirille viltti. Mikäli hallissa on tosi paljon tunkua, niin sitten kevythäkki.


Hassua, koska joissain asioissa Juti osaa rauhoittua aivan uskomattomalla tavalla. Yksi hyvä esimerkki on kynsien leikkaaminen. Pentuna leikattiin kynsiä todella usein, nykyään vähän harvemmin, ehkä kahden-kolmen viikon välein. Juti on alusta asti ollut "helppo", ollaan myös itse tehty sen olo hyvin helpoksi. Keskiviikkona oli kaiken huippu. Juti NUKAHTI kynsiä leikatessa. Eikä herännyt vaikka repesin nauramaan kun huomasin tilanteen. Kerta oli ensimmäinen, kun oltiin leikkaamassa kynsiä ilman herkkuja. Palkkana oli repimisleikki. Leikki toimii Jutille selkeästi paremmin palkkana tässä jutussa, kun ei tarvitse koko aikaa kytätä herkkuja. 


keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Pojat tänään

Vili 2 vuotta ja melkein 9 kuukautta. Puntari näytti 9,7 kg. Luulen, että vajaan kilon verran tulee takaisin, kun päästään taas reenaamaan kesällä ja saadaan muskelireidet takaisin. Se yritetään sitten vakiinnuttaa painoksi.


Juti tasan 9 kuukautta, pennun tittelin voi heittää nurkkaan ja tästä eteenpäin sitä voi kutsua JUNNUKSI!! Meidän pieni pentu. Painoa 6,3 kg, eli ihan pikkuruinen vielä. 


Samalla pojista otettiin myös uudet passikuvat.


Ohi on!

Pikaiset kuulumiset!

Hengissä ollaan :) Ja hyvin meni. Meidän suunnitelma toimi loistavasti. 

Ainoastaan yhden kerran Vili panikoi, kun Jutin piti päästä pissalle kriittiseen 23:30 aikaan. Palautuminen tästä oli todella nopeaa, pari-kolme minuuttia kyyhötti boksissaan ja sen jälkeen koko juttu oli unohdettu.

Juti ei tajunnut mistään mitään - se vaan leikki, nukkui ja söi. 
Vili oli lähinnä hämmentynyt, ei kuitenkaan pelokas. 

Suurimman osan ajasta pojat nukkuivat, ja tälläkin hetkellä molemmat vetelee sikeitä.

Vielä on edessä "iltalenkki", jolle lähdetään aikaisintaan klo 02:00.

Odotan niin että se on ohi ja päästään nukkumaan. <3 


Toivottavasti ruudun silläkin puolen on kaikki hyvin.
______________________________________________


Karua luettavaa nuo karkurit.fi ilmoitukset. 
Ne on jotain sellaista, mitä en vaan pysty käsittämään.
Niin iso osa on pentujakin.
Surullista :(

_______________________________________________