Mistähän sitä alottaisi! Kaks viikkoa on taas hurahtanut ihan tosta noin vaan. En muista niin pitkälle, mutta onneks oon taas räpsinyt kuvia, niin voin sitä kautta muistella mitä on tapahtunut :)
Sakun kanssa piiiiitkällä lenkillä Haltialan pelloilla.
Meidän Vilin erottaa pimeälläkin tiellä.
Rullella ja Iksulla taas leikkimässä! Enää ei Vili jäänyt jalkoihin, ihan on jo Iksun mitoissa ja ne saikin hyvät leikit aikaan.
Seuraavat kaksi kuvaa on Kurosen Reijan näpsimiä :) Rullen ja Iksun omistajan.
Iksu, Rulle ja Vili poseeraa!
Sillon kun sänkyyn pääsee niin pitää ottaa siitä kaikki ilo irti.
Syytön.
Ja tässä ei mennyt kuin tunti. On se nopee jätkä!
Vili on selkeästi tajunnut, että on päästänyt meidät liian vähällä, ja nyt vasta tajunnut että kaikenlaista pitää tuhota. Tai sitten vaan me ei olla jätetty sille tarpeeksi tekemistä siks aikaa kun ollaan oltu poissa. Nyt meidänkin täytyy ryhdistäytyä, ettei tää riistäydy aivan käsistä :) Mutta siis, ensimmäistä kertaa! Vili söi mun kengän. Testattiin muutama päivä sitä, että jätetään väliovi auki, että Vili pääsee stalkkaamaan mitä ulkona tapahtuu. Kaikki meni muuten hienosti, mutta kolmantena päivänä kävi edellämainitusti ja sen jälkeen pistettiin taas ovet kiinni, ja päätettiin että kaikki mitä takapihalla näkyy, saa toistaiseksi riittää :)
Käytiin sunnuntaina Pian, Sakun ja Vilin kanssa Tikkurilan maalaismarkkinoilla. Siellä oli hurjan paljon ihmisiä ja kauhea tungos, mutta Vili ei ollut moksiskaan. Reissu oli kaikinpuolin onnistunut ja koirat sieltä vielä koirapuistoon ja sitten kotiin lepuuttelemaan!
Kerettiin viime viikolla jo vähän huolestua ja soitin jo eläinlääkäriinkin että missä vaiheessa pitää mennä kulmahampaita poistattamaan, kun uudet näkyi jo ihan reippaasti. Sanottiiin että puoleen väliin voi antaa kasvaa ja sitten soitella uudestaan aikaa eläinlääkärille. Mikä siinä aina on, kun vaikka luulet että puhelin on rikki ja oot viemässä sitä korjaukseen niin yhtäkkiä se alkaakin toimimaan. Näin kävi myös Vilin hampaille mitkä ei liikkunut ei sitten yhtään ja tuntui että ne oli niin tiukassa. Vilin koirakaveri Edi kuitenkin auttoi, ja molemmat kulmurit lähti 2 päivän sisällä siitä kun soitin huolissani eläinlääkäriin. Tietty. Ois pitänyt soittaa jo ajat sitten, niin ehkä ne hampaatkin ois lähtenyt aiemmin :)
Meillä on tällänen
Orbiloc-valo . Se oli äsken testissä ekaa kertaa tuolla pilkkopimeellä syyslenkillä. Toi on kyllä tosi kätevä, jos ei jaksa laittaa heijastinliiviä tai -valjaita. Pantaan tai talutushihnaan vaan kiinni ja menoks, ja varmasti kaikki näkee! Ja Vilinkin on paljon kivempi hyppiä ja pomppia kun ei oo liivi ärsyttämässä :)
Mitähän muuta... Reeneissä ollaan käyty, siis pentutoko. Vili ei vielä joku viikko sitten kauheen helpolla suostunut menemään maahan, mutta nyt menee jo aika hyvin :) Käsi on vielä vähän mukana auttamassa, mutta ei tarvitse laittaa enää maahan asti. Uusin juttu mitä ollaan reenattu reeneissä on vastaantulijan kätteleminen, siten että koira istuu perusasennossa sun vierellä (molemmilla). Se on mennyt Vilin osalta hyvin. :) Se pitää kontaktin mussa, vaikka katson toista ihmistä, ja ollaan myös tehty niin, että katson sen toisen ihmisen koiraakin. Sen jälkeen palkkaan jos Vili pysyy paikallaan, sanon heipat toiselle koirakolle ja jatketaan Vilin kanssa matkaa. Siinä on kyllä vielä paljon reenattavaa, tuskin tosi tilanteessa musta ja Vilistä ois siihen, mutta noissa olosuhteissa se meni hyvin. Kaikenlaista muutakin on ollut, mutta niistä sitten joskus kun jotain osataan enemmän :)
Tänään oltiin tuolla yhdellä meille uudella pellolla vapaana kahdestaan juoksentelemassa, ja reenailtiin siellä kiertoa, apuna käytettiin pylväitä, roskiksia, penkkejä, isoja kiviä... :) Sitten heitin keppiä ja Vili nouti ja palkkasin kun se toi kepin takasin. Otettiin paikkamakuuta ja odottelua istuen ja semmottii.. Oli kivaa, vaikka täällä on kauhee myrsky. Iltapäivällä oli silti suht lämmin, vaikka tuuli ihan äärettömän paljon. Yllättävän vähän se haittas. Nyt illalla se on haitannut paljon enemmän, ja menikin suunnitelmat vähän plörinäks..
Huomenna, jos ei sada, valokuuvaja Nani Anette ottaa Vilistä valokuvia keskuspuistossa.
Tästä pääset kattomaan Nanin kuvaamia kuvia. En malta odottaa! Kohta saattaa Vilistä olla yhtä hienoja kuvia :) Huikeeta. Mutta siitä sitten lisää, viimeistään sillon kun saan ensimmäiset otokset itselleni :) Peukut pystyyn, että huomenna paistaa aurinko! Ja että tää myrsky on tiputtanut puista paljon kauniita lehtiä maahan joissa Vili voi huomenna piehtaroida!
Nyt me taidetaan mennä nukkumaan :) Kauniita unia ja kivaa viikonloppua!