Polskista

Helsingin Koirauimalan 10 kerran kortti on täyttynyt tasaisesti, mutta vielä on puolet jäljellä. Joka toinen viikko kun käydään polskuttelemassa 30min, niin se riittää. :) Elokuussa säiden salliessa käydään varmasti uimalan lisäksi myös luonnonvesissä, koska lomailen.

30 minuuttia ei tunnu enää niin pitkältä ajalta kuin ensimmäisillä kerroilla, silloin en uittanutkaan kuin ehkä puolet ja puolet touhuttiin jotain muuta. Ensimmäisillä kerroilla on myös ollut koirakavereita mukana, niin sekin on vähentänyt omaa uimisaikaa. Viimeksi aika meinasi loppua kesken, vaikka oltiin ihan vain oman perheen voimin. 

Vaikka koirat ei missään nimessä ikinä haluaisi lopettaa uimalassa uimista, niiden tyylistä näkee että kestävyys niiltä osin on parantunut ja niitä uskaltaa uittaa jo pidempään - lähes koko 30 minuuttia pienillä palautumisjaksoilla. Allashan on hyvin pieni, eli ei ole kyse mistään kestävyysuinnista kuitenkaan. Jos olen ollut yksin koirien kanssa olen tehnyt niin, että jokaisen lelunheiton välissä kävellään altaan ympäri kerran tai kahdesti. Näin pysytään liikkeessä, mutta tulee kuitenkin vähän huilattua kovemmasta rasituksesta.

 

Tällä viikolla olisi suunnitteilla uimista torstaille, riippuen keskiviikon fysioterapiakäynnistä. Jos fyssari suosittelee lepoa seuraavalle päivälle, siirtyy uiminen ensi viikolle. 

Juti sinä olet meritähti

Loput uimalassa räpsityt kuvat täältä (KLIK).

Eilen oli agilitytreenit. Päälimmäisenä jäi mieleen keinun harjoittelu. Keinua ei olla tehty vuoteen, joten aloitettiin säädettävästä mallista, joka oli matalimmalla. Käskytin keinulle, Vili meni vähän yli puolen välin ja niiasi keinun alas. Hyvä. Tätä toistettiin molemmilta puolilta useamman kerran. En käskyttänyt muuta kuin "alas alas" - joka on merkkinä siitä, että kyseessä on keinu - ei puomi. Mulla ei ole keinulle erikseen kosketus tai pysähtymiskäskyä, koska keinu suoritetaan tällä tyylillä turvallisesti ja hallitusti. Onhan se hitaampi kuin kaikista nopein, mutta ei kovin paljoa, vaikka Vili jääkin suht keskelle, etutassut kuitenkin kontaktialueella. Esteiden turvalliseen suoritukseen panostetaan kaikista eniten, ajassa otetaan sitten kiinni muulla rataosuudella :D

Tehtiin tällä matalalla versiolla myös vauhdikkaampia suorituksia, mutta Vili piti pään kylmänä ja antoi keinun kopsahtaa maahan ennen kuin lähti itse liikkeelle. Henrikan (koutsi) avustuksella tehtiin myös "keskikokoista" keinua, todeten siinä sama homma. Rauhallinen ja hyvä suoritus myös yhdistettynä putken ja hypyn kanssa. Enempää ei tällä kertaa, toistoja oli jo tarpeeksi monta ja kaikki vielä tosi hyviä ja omat kriteerit täyttäviä! :)

Rengas olisi ollut kiva ohittaa välillä väleistä, eli siihen tarvitaan vielä rutkasti toistoja ja varmuutta..

Meillä alkoi nyt kuukauden tauko aksassa, mutta me pyritään käymään treenipäivinä tekemässä jotain pientä radantynkää - ollaan taukoiltu jo ihan tarpeeksi :)

Uusi harrastus!

Vesiterapiassa kun oltiin kulutettu 10 kerran kortti, oli aika nostaa panoksia ja ostaa koirauimalaan samanlainen. Päätöstämme siirtyä vesiterapiasta uimiseen puolsi sekä eläinlääkärin että fysioterapeutin sana.

Uiminen onkin aloitettu oikein tohinalla. Koirauimalassa mennään eikä meinata. En olisi noista kummastakaan uskonut, että altaaseen hypätään lähes pommilla ja ennemminkin pitäisi toppuutella kuin innostaa.

Niinkuin huomaa, pojista sai ihan oikeasti pitää kiinni ettei ne lähde varastamaan muiden vuorolla leluja vedestä.

Ensimmäisellä kerralla (13.3.) meillä oli gööttitytöt Dusty ja Iisi mukana Nean kanssa. Tällä kerralla mukana menossa oli myös uimaope, joka rohkaisi ja auttoi ensikertalaisia - myös omistajia ;) Juti pari kertaa molskahti veteen rampin sivusta ja jäi siihen jumiin räpiköimään. Vaikka tiesin reagoivani tilanteessa oikein, niin en voi kieltää etteikö sitä olisi myös kiva kuulla vieraan ihmisen suusta. Sen sijaan että olisin ruvennut voivottelemaan ja nostanut Jutin vedestä pois, nostin sen ponttoonien takaa altaan puolelle, jotta se pystyi jatkamaan matkaansa sinne minne olikin menossa - varastamaan muille heitetyt vesilelut vedestä.

Alla olevasta videosta viimeistään ymmärtänette mitä tarkoitan.

Jos juon sen lähemmäksi! - tätä Vili yrittää aina kesäisinkin, joskus on jopa onnistanut.

25.3. menin ihan itekseen poikien kanssa. Varasin altaan extempore edellisenä iltana 2min ennen sulkemisaikaa, enkä niin lyhyellä varoitusajalla saanut meille sellaisia kavereita mukaan ketkä ei tarvitse opea.

Puolituntinen kului paljon hitaammin kuin kavereiden kanssa. Koirilla oli kivaa, mutta itsellä aika meni kelloa kyttäillessa ja miettiessä etten vain rasittaisi koiria liikaa, kun kyseessä on kuitenkin vasta toinen kerta.

13.3. kaikki kuvat tästä (KLIK)

25.3. kaikki kuvat tästä (KLIK)

SE päivä

Oih ja voih kuinka kaipaankin jo alkukesää ja lomaa. Tänä vuonna heinä- ja elokuu meni miten meni, mutta onneksi saatiin kerättyä alkukesältä paljon hyviä kokemuksia ja muistoja. 

Koska perheeseemme kuuluu kaksi koiraa, se on selvää, että haluamme viettää paljon kaiken aikaa niiden kanssa ja rehellisesti voin sanoa, että en osannut nauttia kesästä tänä vuonna Vilin loukkaantumisen takia. Olin suunnitellut vielä niin paljon enemmän kuin mitä kerettiin tehdä, mutta ensi vuodelle toivon parempaa tuuria. Silloin meidän kaikkien pitäisi olla teräskunnossa.

Palataan vielä hetkeksi heinäkuun 7. päivään. Se oli samaan aikaan aivan mahtava ja aivan paska päivä. Näin jälkikäteen vasta tuon paskan on voinut lisätä siihen. En todellakaan ajatellut silloin, että mitään sen vakavempaa olisi sattunut, ainakaan mitään mikä johtaisi kaikkeen tähän.

Olin äidilläni, sanoinkuvaamattoman kaunis koko paikka. Äidillä muutenkin (tietenkin) olo on erilainen kuin muualla. Siellä oikeasti pystyy rentoutumaan ja olemaan. Koska äiti huolehtii. Kaikesta. Tai no, poissuljetaan tästä koirat, koska pyrin huolehtimaan itse niistä ;) Varmasti äiti huolehtisi niistäkin, jos saisi sen asiakseen.

Muistellaan sitä päivää ja niitä paria muutakin, mitä lomallani vietin hänen luonaan. Muistellaan vaan niitä kivoja asioita, ja unohdetaan ne typerät liukastumiset siinä välissä. Kiitos äiti kun huolehdit.