SE päivä

Oih ja voih kuinka kaipaankin jo alkukesää ja lomaa. Tänä vuonna heinä- ja elokuu meni miten meni, mutta onneksi saatiin kerättyä alkukesältä paljon hyviä kokemuksia ja muistoja. 

Koska perheeseemme kuuluu kaksi koiraa, se on selvää, että haluamme viettää paljon kaiken aikaa niiden kanssa ja rehellisesti voin sanoa, että en osannut nauttia kesästä tänä vuonna Vilin loukkaantumisen takia. Olin suunnitellut vielä niin paljon enemmän kuin mitä kerettiin tehdä, mutta ensi vuodelle toivon parempaa tuuria. Silloin meidän kaikkien pitäisi olla teräskunnossa.

Palataan vielä hetkeksi heinäkuun 7. päivään. Se oli samaan aikaan aivan mahtava ja aivan paska päivä. Näin jälkikäteen vasta tuon paskan on voinut lisätä siihen. En todellakaan ajatellut silloin, että mitään sen vakavempaa olisi sattunut, ainakaan mitään mikä johtaisi kaikkeen tähän.

Olin äidilläni, sanoinkuvaamattoman kaunis koko paikka. Äidillä muutenkin (tietenkin) olo on erilainen kuin muualla. Siellä oikeasti pystyy rentoutumaan ja olemaan. Koska äiti huolehtii. Kaikesta. Tai no, poissuljetaan tästä koirat, koska pyrin huolehtimaan itse niistä ;) Varmasti äiti huolehtisi niistäkin, jos saisi sen asiakseen.

Muistellaan sitä päivää ja niitä paria muutakin, mitä lomallani vietin hänen luonaan. Muistellaan vaan niitä kivoja asioita, ja unohdetaan ne typerät liukastumiset siinä välissä. Kiitos äiti kun huolehdit.