tiistai 27. toukokuuta 2014

Aivot narikkaan

Olin viikonloppuna äidin luona Pohjanmaalla. Kuten vissiin suurimmassa osassa Suomea, kelit huiteli siellä jossain vajaassa kolmessakympissä. Ihanista kesäkeleistä on enää vaan kuvat muistona, nyt ulkona on harmaata, alle kymmenen astetta lämmintä ja vettä sataa.

En halua unohtaa kesäisiä fiiliksiä, toivottavasti ne tulevat pian takaisin. Siihen asti tyydyn katselemaan näitä kuvia uudestaan ja uudestaan ja palaamaan siihen rentoon fiilikseen, kun voi edes hetken vaan olla, maata nurmikolla ja kuunnella luonnon ääniä - niitä on loputtomiin.





















sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Miljoonakoira 2014

Tuuri 25.5.2014
Tuomari Rainer Vuorinen
Näyttelyihin osallistui 20 heeleriä.

Juti
Myheels Sherlock
JUN ERI1, SA, PU2, Serti
"Kauniit mittasuhteet. Kaunis nuoren koiran pää. Hyvin kehittynyt rintakehä. Hyvä karva. Erinomaiset liikkeet."



Vili
Jarabindan Dojazz Vili Weli
AVO ERI1
"Voimakas hyvärunkoinen uros. Voimakas kaunis pää. Hyvät kulmaukset. Toinen korva hieman pehmeä. Hyvä karva. Hieno ylälinja. Upeat liikkeet."




 _______________________

Juti oli ensin, minua ei jostain syystä jännittänyt ollenkaan.

"Kivan värisiä lappuja...."

Tuomari totesi poistuessani ensimmäisestä kehästä: "tulehan sitten vielä uudestaan kehään".
Huomasi ilmeisesti, että olin vähän pihalla. Mukava heppu oli!

Jutia ei ollenkaan häirinnyt takana tulevat koirat, päinvastoin, se tuntui saavan puhtia liikeeseensä kun joku vähän hengitti niskaan ;)



Paras uros oli Vilin puoliveli (sama isä) Jarabindan Lajazz Luka.

Tuomari sanoi, että korvasta jäi Vilin SA kiinni. Kysyi minulta sitä ennen, mitä korvista on aiemmin sanottu. En ruvennut kertomaan siitä kuinka mielestäni korvat ovat noinkin rodunmukaiset (voivathan ne olla kummin vain), vaan vastasin että "tämä on ensimmäinen kerta". Ja suoraan sanottuna, en odottanut näin hyvää tulosta, joten SA:n puuttuminen ei harmita ollenkaan! :D 



Ihmettelin kehän laidalla suorituksen jälkeen että tuomarin mielestä Vilin purenta ei ollut paha. Luulin että on - onhan se selkeä. Muutama muu kehän laidalla yhtyi tuomarin mielipiteeseen. Ollaan siis tämä 3 vuotta turhaan oltu käymättä näyttelyissä, pelätty hylkäämistä purennan takia, hahaa!

Kaikenkaikkiaan huikea päivä, molemmat koirat esiintyi edukseen ja sai huippuarvostelut! Seuraneitinä oli mitä mahtavin tyyppi, eli tietenkin oma äiti - jolle iso kiitos näyttelypaikan kuvista! Nähtiin myös aina niin iloisia Pohojanmaan tuttuja :)

Nyt väsyttää!

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Silmät, polvet - Check

12.5.2014
Eläinlääkäriasema Vetset, Kirkkonummi.
Eläinlääkäri Päivi Vanhapelto.
____________________________________

Jarabindan Dojazz Vili Weli 
Vili 3v tarkastus
Silmät OK
Polvet 0/0 (oikea polvi operoitu)


Myheels Sherlock 
Juti 1v tarkastus
Silmät OK
Polvet 0/0


Tulokset jännittää aina ja taas kerran oli huojentavaa lähteä eläinlääkäristä hyvillä mielin. Laitoin Vilin tulosten liiteeksi myös polvileikkauksesta sairauskertomuksen, jotta sekin tärkeä tieto saadaan sinne näkyville. 

Ensi viikolla poikien kohdalla näkyy myös uudet näyttelytulokset. Käytiin eilen näyttelytreeneissä ihan oman mielenterveyden takia, kun jännitti miten pöydällä olo sujuu Vilin lukuisten eläinlääkärikeikkojen jäljiltä. Hyvin meni molemmilla, ei mitään ongelmaa käsittelyssä. 

Ainoa missä on Vilin kohdalla toivomisen varaa, on nätisti ravaaminen. Treeneissä se tarjosi hyvin paljon tokoseuruuta, vaikka itse yritin katsoa eteenpäin ja pitää koiraa vähän kauempana itsestäni. Toivotaan, että Tuurin Miljoonakoiranäyttelyssä on paljon häiriötä, jolloin se ei keskittyisi ravatessa minuun. Sellaista häiriötä on kyllä vaikea uskoa kehässä... Edessä pitäisi olla houkuttimena koiranpentu tai joku hemaiseva narttu. Luulen että urosten avoimessa luokassa niitä ei näy, vaikka ihan noviisi olenkin ;)

Toivon, että pojat esiintyvät edukseen. Parhaimmillaan ne on molemmat niin komeita kavereita. Yritän saada sunnuntaina niiden parhaat puolet näytettyä myös tuomari Rainer Vuoriselle!

perjantai 16. toukokuuta 2014

Kaikkeen tottuu

Olen hoitanut koirien lenkittämisen melkein 3 viikkoa täysin yksin. Lenkkeilty on vähintään kolme kertaa päivässä. Eilen jätin aamulenkin tekemättä, koska koirat pääsi isolle pihalle juoksemaan heti aamusta toisen koiran seuraksi. Edellisenä iltana aamulenkin jättäminen pois seuraavalta aamulta tuntui hyvältä idealta, mutta jo työmatkalla vähän harmitti. Aamu onkin ihan kiva aloittaa rauhallisella kävelylenkillä viereisellä pellolla.


Normaalisti minä en ole se, joka käy aamulenkkejä. Normaalisti olen se joka ainoana herää varhain aamulla ja jonka paikka sängyssä vallataan hammaspesun aikana. Kaikki esittävät, etteivät ole heränneet kellonsoittoon ja tuhisevat tyytyväisenä hämärässä huoneessa.


Vaikka olenkin jo aika hyvin tottunut tähän, niin odotan silti että toinen puolisko pääsee taas polvileikkauksesta toivuttuaan kävelemään. Töissä voi olla miettimättä, että pärjääkö ne koirat jos teen vielä tämän yhden jutun ja lähden vasta sitten kotiin. Tiedän että ne pärjäisi, mutta tällaisissa asioissa inhimillistän hyvin usein, mikä kyseisessä tapauksessa on vain hyvä juttu. Onhan niiden päästävä tarpeilleen ja muutenkin ulkoilemaan, satoi tai paistoi.

Arkeni on tällä hetkellä aikataulutettu koirien lenkkien mukaan. Aamulla pitää herätä aiemmin kelloon ja töiden jälkeen on mentävä suoraan kiireellä kotiin. Iltapäivä- ja iltalenkin välissä ei ole montaa tuntia, joten sen ajoittamisella ei niin juurikaan ole väliä. Joskus siinä 20-23 välillä, riippuen milloin koirat syö.

Meillä molemmat koirat syö 2 kertaa päivässä. 10-11 aikaan aamuruoan ja 19-20 aikaan iltaruoan, riippuen treeneistä/lenkeistä. Vili aloittaa iltaruoan odottamisen syvällä tuijottamisella tosin jo 17 aikaan. Jos satut vilkaisemaan sitä, se ohjaa katseensa keittiön tasolle missä ruokakupit on. 

Yleensä iltalenkeiltä kotiinpalaaminen on hidastelua ja tällöin näyttääkin siltä että omistan kaksi perässä vedettävää lelukoiraa. PAITSI jos iltaruoka on vielä saamatta.



tiistai 6. toukokuuta 2014

Älypäät - video

Tänään otettiin pitkästä aikaa vanha kunnon älypeli esille. Koska se on helppo, niin vaikeutettiin tehtävää paikkamakuulla, josta sai poistua vain oman nimen kuullessaan. 


Yhdessä vaiheessa Juti muisti, että sen kutsumanimi on "penkki", joten ei niillä koko ajan ihan putkeen mennyt.... 

perjantai 2. toukokuuta 2014

Koirien paratiisi

Meidän lähimetsän sydän on haastavaa maastoa kulkea. Tämän vuoksi se on erittäin rauhallinen. Tykkään molemmista edellisistä lauseista valtavan paljon. Vaikken ole enää ketterä pieni lapsi, niin rakastan silti kiipeilyä ja epätaisia maastoja. Nykyään käydään liian harvoin metsissä - syinä kierrätän mielessäni eniten seuraavia: liikaa muita ihmisiä ja toisena vielä suurempana on horroksesta heränneet käärmeet, joihin olenkin jo törmännyt useampaan otteeseen.

Otin tänään aamulenkille kameran mukaan "keppimetsään". Ne keiden koirat ovat keppihulluja, niin kuvitelkaa mieleenne se onnellinen hölmistynyt ilme, kun ne löytäisivät tämän paikan ensimmäistä kertaa.