keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Yskä

Nonniin. Vili on nyt päivän yli 9 viikkoinen ja painaa 2,55kg. Eli hurrrjan iso poika jo! Punnittiin eilen eläinlääkärissä, ja syy miksi me sinne menimme oli Vilin köhä. Riehumisen jälkeen yskitti niin kovasti, että meille tuli jo huoli että sinne kurkkuun on jäänyt jotain tukkeeksi. Siellä sitten viisastuimme entisestään ja röntgenin ja muiden tutkimusten jälkeen eläinlääkäri kertoi kaiken olevan niiltä osin kunnossa. Ei löytynyt pesäkkeitä ja rööritkään ei ollu solmussa. Kuumettakaan ei ollut, mutta sitä pitää tarkkailla nyt jos yskä jatkuu. Näillä näkymin siis kyseessä on kennelyskä. Tyhmää, koska ollaan yritelty vältellä kaikkia tilanteita mistä sen voisimme saada, mutta ei sille näköjään mitään voi. Täytyy vain toivoa että tuo nyt lähtee nopsasti, jotta päästään tutustumaan lisää tähän maailmaan! Kelitkin kun on aivan mainiot. Ehkä vähän liian kuumat Vilille, mutta näillä keleillä olisi hyvä harjoitella uimaan. Eläinlääkäri oli todella mukava nuori nainen. Käytiin tässä ihan meidän lähellä, Pakkalan eläinlääkärissä.

Jotain hyvääkin! Juuri hetki sitten kun autoiltiin kotiin päin asioilta, niin näin matkalla kaksi heeleriä!! Jee! Ollaan nähty ne kerran aiemminkin autosta, mutta silloin ei ollut mahdollisuutta juosta juttelemaan. Vein auton äkkiä parkkiin ja otin Vilin kainaloon ja lähdin painelemaan sinneppäin missä edellä mainitut näin. Juuuuuuri he olivat kääntyneet kotiin päin mutta onneksi sain kiinni. Siellä oli nuori herra Iksu ja Rulle! Olinkin lukenut niistä jo aiemmin täällä netin ihmeellisessä maailmassa. Oli tosi kiva jutella heelerin omistajien kanssa ja varmasti nähdään ja ollaan yhteyksissä vielä! Jee! Vilikin olisi hirveesti halunnut mennä morjestamaan poikia mutta ei sitä uskaltanut päästää kun on tuo köhä, ettei se tartu.

Autossa Vili viihtyy vieläkin (tai siis nukkuu aina), ja se on tosi kiva, on helppo ottaa se sitten kaikkialle mukaan.

Korvat on myös vähän nousseet NYT JO! Mutta ihan vähän. Tai sit ne on vaan kasvanut.

Loppukevennykseksi vähän tuoreempia kuvia!

perjantai 17. kesäkuuta 2011

kokonaiset 7 viikkoa ja kolme päivää

Kaikenlaista ollaan keretty jo kokeilla ja ihmetellä tässä 3 päivän ja yön aikana. Ollaan jo ruvettu tutustumaan sekä lapsiin että koiriin oikein kunnolla. Naapurissa asuu vuoden vanha pomerian uros, Pele. Eilen koirat kohtasivat ekaa kertaa pihalla vapaana. Aluksi Pelelle piti vähän näyttää hampaita ja äristä koska se oli niin päällekäyvä (kirjaimellisesti). Käytiin myös vanhassa työpaikassani, siellä oli reilu 8 viikkoinen staffi-tyttö. Se oli vähän pelottava, eikä Viliä oikein kiinnostanut. Tänään tutustuttiin Pian sekarotuiseen Saku-koiraan, joka on myös vuoden vanha, mutta henkisesti ainakin 4vuotta :) Ja vielä ennen nukkumaan menoa käytiin tutustumassa fudiskentän reunalla Jussin siskon koiriin, kahteen amerikancockeriin, Zaraan ja Doniin. Niistä tulee vielä hyvät leikkikaverit, kunhan tää meidän poika tästä saa vähän lisää massaa.

Tänään ei ole tullut pissoja eikä kakkojakaan sisälle, muuta kuin yhdet pisulit sillä välin kun Vili oli yksin kotona pari tuntia, nekin hienosti lehden päälle! Rupeaa selkeästi jo tajuamaan minne halutaan että ne jätökset tehdään.

Istumista ollaa myös harjoiteltu aika paljon ja se menee jo tosi hienosti, vaikka olisi vähän häiriötäkin ympärillä! Ollaan myös hokattu miten voitaisi siitä helposti ruveta harjoittelemaan maahan menemistä. Nyt painaa univelat sen verran jo silmissä, että eiköhän mennä nukkumaan ne pois.. Unia!

  








 



keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Kotona


Vihdoin se päivä koitti! Eilen haimme Vilin kotiin. Lähdettiin klo 13. jälkeen ajelemaan kohti Poria. Matka oli aika levoton, koska jännitti niin paljon. Neljän jälkeen oltiin perillä ja jännitys lakkasi (ainakin vähän helpotti) kun pääsin autosta ulos. Pennut nukkuivat sisällä ja pihassa meitä oli vastassa Alma-rotikka, Telle- ja Dotter-heelerit. Pennut oli kasvaneet viime näkemästä mielestäni TOSI paljon (12 päivässä), ja oli mahdoton tunnistaa Viliä siitä kasasta mikä aitauksessa oli. Kun oikea koira oli löydetty niin kahviteltiin ja lähdettiin Vilin ja Vilin siskon ja pentujen hoitajien kanssa kävelemään rannalle päin. Mukana oli myös Dotteri-äiti. Kun lenkki oli tehty niin oli aika lähteä kotia kohti.

 

Matka meni TODELLA hyvin. Alussa vähän vingututti mutta sitä ei kestänyt edes kahta minuuttia. Vili nukkui lähes koko matkan omassa boksissaan. Välillä leikittiin ja sitten tuli taas uni. Toijalassa pysähdyttiin juoksentelemaan ulos kun piti päästä veskiin. Kotona oltiin vähän ennen ysiä.


Kotona saatiin hirveet juoksuhyppypomppuhepulit ja oli hirveen hauskaa! Takapiha on myös Vilin mielestä tosi ihana ja sielläkin piti juosta pää kolmantena jalkana. Alla vähän videota pihalta.

 

Eka yö meni myös yllättävän hyvin, välillä tuli vähän itku mutta kyllä se siitä sitten itsekseen rauhoittui.  

 

Tänään Vili oli jo muutaman tunnin itsekseen kotona, ja hienosti oli mennyt (kai). Pisulit oli tullut paperille (tai tietenkin kahden paperin väliin, mutta sinne päin kuitenkin). Nukkumassa tuo pieni oli ollut boksissaan kun Jussi tuli kotiin. Naapurin lapsiakin on nyt käyty pusuttelemassa, ja vähän muitakin kuin naapureita :) Äsken oltiin ulkona käppäilemässä ja on se outoa kun itse on aina ollut se joka menee koirien luokse lässyttämään, mutta nyt vieraat ihmiset tulee ihailemaan ja lässyttämään meidän koiralle <3

                                       

Nyt Vili nukkuu (silmät puoliksi auki). Tämä kuva on eiliseltä, luulemme että lempipaikka on löytynyt.

 
                                               

Ps. Ensimmäisellä "lenkillä" pääsi sadekin yllättämään! Nyt ruvetaan katsomaan DVD:tä mikä saatiin pentupakkauksen mukana. :) Kiitos vain Mariannelle ja Martille kaikesta!

                                      

torstai 2. kesäkuuta 2011

Ensimmäinen tapaaminen

Miten sitä voisi vapaapäivän paremmin viettää, kuin lähteä Yyteriin katsomaan ensimmäistä kertaa ensimmäistä ikiomaa tulevaa koiranpentua. Lähdettiin jo klo 9 aamulla ajelemaan ja perillä oltiin 12 jälkeen. Terassilla odottikin sitten viisi pientä koiranpentua jotka nukkuivat. Neljä heräsi heti kun mentiin paikanpäälle, mutta yksi jäi vielä pötköttelemään ja pitihän se arvata, että se oli meidän Vili. Kaikista pienin ja tottakai se pyörein :) = Suloisin. 

Siinä se aika sitten kuluikin pentuja ihmetellessä ja ihaillessa. Oltaisiin kyllä oltu ihan valmiita ottamaan Vili samantien matkaan. 12 yötä vielä pitäisi jaksaa odottaa..

Päästäkää mut pooois
Nyt pitäisi varmaan lopettaa hössöttäminen ja koittaa rauhoittua jotta saa unta vielä tänään. Kauniita unia, Vilin kuvia!
Pieni nukkuu
Pojatkin tutustuu
Asenne heti kohdallaan

Heitä femma!

Välillä meni sormi suuhun
Tutustutaan
Dotter - äiti

Jytky