Joulun ajasta

Meillä meni Joulu oikein kivasti ja perinteikkäästi. Sen verran perinteestä poikettiin, että käytiin äidin ja Vilin kanssa äitini työpaikalla, eräässä kehitysvammaisten palvelutalossa. Äiti on kertonut heille Vilistä, ja siellä onkin kyselty että milloin Vili tulee visiitille. No nyt mentiin. Jouluaaton yllätys oli erittäin positiivinen kokemus myös itselle. Asukkaat tykkäsivät kovasti, ja Vili oli aivan oma itsensä. Tai ei ihan. Normaalisti se saattaisi olla välinpitämätön uusia ihmisiä kohtaan, mutta näissä ihmisissä oli joku vetovoima, ja Vili kävi morjestamassa kaikkia, joitain useampaan otteeseen :) Mulla oli myös herkkuja varmuuden vuoksi mukana, varauduin siihen mahdolliseen välinpitämättömyyteen, lahjomalla Vilistä saa kaverin kenelle vaan. Tällä kertaa kuitenkin lahjomiset jäi ja päätettiin käyttää herkkuja temppuihin. Eräs herra nauroi niin kovasti Vilille, että kyyneleetkin valuivat, melkein mullakin :) Joulumieli oli tämän jälkeen taattu. Ihania ihmisiä.

Näätä, ilves, vai joku muu?

101 dalmatialaista

Joulu muistuttaa aina siitä, että kohta tulee itselle taas vuosia lisää. Vielä ei onneksi mitään ikäkriisiä ole, vaikka sitä välillä ajattelee, kuinka sitä katsoi esim 15-vuotiaana että jotkut yli 20-vuotiaat on jo aika vanhoja. :D Heh.

Käytiin yllärinä katsomassa vähän lätkää, ja tuli siinä todettua myös se, miksi ei olla tällä kaudella käyty ainoatakaan peliä aikaisemmin katsomassa :D Onneksi J:n suunnittelemaan päivään kuului myös illallinen Manalassa. Ruoka oli todella hyvää mutta jälkiruoka........... SE OLI TAIVAALLISTA. Jos tykkäät suklaasta MENE MANALAAN. Tilaa suklaakakku, tai vaikka kaksi.

Tyytyväinen!

Kerettiin välipäivien aikana käydä myös laskettelemassa pitkästä aikaa. Laskettelukeskukseksi valkkaantui VihtiSki, joka oli ihan ok.

Nenäpunkista sen verran, että oireet on vähentynyt. Aivastelu loppunut kokonaan, mutta reverse sneezing-oireita tulee vielä silloin tällöin. Huomenna 1. päivä Vili saa viimeisen Strongholdin ja jossei sen jälkeen oireet häviä niin se on uusi ell reissu tiedossa. Soittelin välipäivinäkin jo epätoivoisena eläinlääkäriin kun RS-oireet tuntui vaan pahenevan..

Viikonloppuna olin yhteensä noin 12 tuntia HSKH:n järkkäämissä agilitykisoissa töissä. Oli kivaa.

Ensimmäinen villasukka....

... on valmis :)

Yllättävän hieno mun tekemäks. Vielä kun saisi toisesta ees suht samanlaisen.

Yhdet villasukat tein viime vuonna, ne on kokonaan punaiset, mutta niihin sain apua J:n äidiltä ja siskolta, eli ne ei oo kokonaan mun tekemät. Ja ne on vähän erikokoiset, kun toisiin tein varren vahingossa erikokoisilla puikoilla :D Mutta kovassa käytössä nekin on.

Ton kantapään tein ihan itte, sen videon avulla minkä linkitin aikaisemmin tänne. Mutta se  video ei kuitenkaan oo ihan tarpeeks hyvä mulle, ja sovelsin tossa aika paljon. En tiedä noita termejä mitä näissä käsitöissä käytetään ja kaikki pitäis näyttää hidastettuna, jotta voisin tehdä perässä :D

Luulen saavani Joulun aikana toisenkin sukan valmiiks. Seuraavaks siinä ois vuorossa kantapään teko, loppu onkin sitten ihan iisi juttu. En oikein tiedä mitä haluisin seuraavaks tehdä. Ehkä kaulaliinan, mut siihen pitää olla jo kivat langat, eikä mulla oo samaa lankaa tarpeeks, niinkuin tästäkin sukasta voi päätellä :D

Hyvää Joulua!

Hyvän mielen perjantai + lauantai

Moi!

Perjantaina tosiaan tuli hiukset leikattua ja värjättyä, mikä oli oikein onnistunut projekti. Eikä sitä nyt loppuenlopuksi niin paljon lähtenytkään kun luulin. Tuntui vaan niin karulta sanoa kampaajalle että leikkaa kaikki ton mun otsatukan pituiseksi. Otsatukka olikin sitten yllättävän pitkä. Nyt on ihana olla, kun hiukset on tasaisen paksut, sileät ja kiiltävät. Jippii!

Sain tästä lisää virtaa vapaapäivään vaikka vähän flunssaa pukkasikin päälle, enkä futsalreeneihin uskaltanut lähteä tästä syystä hikoilemaan. Sain napattua Nukan 4,5kk mukaan Mintun kanssa ja menimme Hurttien hyvän mielen joulupuotiin ostoksille. Sieltä tarttui mukaan fetapiirakkaa, sekä pienet joululahjamuistamiset meidän lemppari toko- ja agikouluttajille :)

Sain kuin sainkin räpsäistyä edes jonkinmoisen otoksen Nukan ja Vilin painituokiosta joulupuodissa. Siitä ei meinannut millään tulla loppua, ja leikit itseasiassa jatkuikin heti kun ulos päästiin. Aikaisemmin kirjoitin, että Vili on hyvin välinpitämätön Nukaa kohtaan, nyt ei ollut merkkejäkään sellaisesta :D Molemmat olivat yhtä kiinnostuneita toisistaan ja niiden leikkejä oli kiva katsella :)

Tarkoitus oli mennä messariin näyttelyihin sekä lauantaina että sunnuntaina, mutta J sairastui ja jäin sitten hoitelemaan sitä lauantaiksi. Lähinnä makasin alakerrassa patjalla ja välillä huutelin että miten menee ja pidin huolta että nesteytys on kohillaan :D Käytiin Vilin kanssa pitkillä rauhallisilla lenkeillä ja saatiimpa yhdelle lenkille belggari-Sony Maaretin kanssa mukaan. :)

Tänään on Musen keikka! Jee! Valitettavasti sen takia jää tokotreenit väliin, mutta treenaillaan töiden jälkeen lenkin ohessa :)

Muse - Uprising <- klikkaamalla tuota siirryt katselemaan musiikkivideota Youtubeen.

Näillä fiiliksillä jatketaan. Tänään on hyvä päivä.

Sitä sun tätä

Käytiin viime viikolla Mustissa ja Mirrissä ja bongattiin tällainen! Pakko olla heeleri, vai mitä?? Ei kyllä yhtään imartelevaa, että sen kerran kun heelerin kuvaa käytetään jossain mainoksessa, niin sen mainoksen pitää olla sitten just haukunestopantamainos :D Meillä on käynyt hyvä tuuri haukkumisen kanssa, Vili haukkuu tosi harvoin. Onhan noi heelerit aikamoisia räksyttäjiä, tulee huomattua erinäisissä tapahtumissa missä ollaan oltu. Oman koiran perusteella sitä ei kuitenkaan uskoisi.

Eilen töiden jälkeen poikkesin Tammiston Tiimariin kotimatkalla. Tarkoitus oli ostaa tarvikkeet joulukortteja varten, vaikka vähän niinkuin päätin, etten jaksa ruveta väkertämään. Jostain ihmeestä sain kuitenkin sen joulufiiliksen ja asenteen, että nyt askarrellaan. Tämä Tiimari olikin ihan surkea. Outlet Tiimari. Siellä sai ottaa muovipussiin mitä vaan mitä sinne mahtui ja tää muovipussi maksoi "vaan" 10e. Aluksi olin ihan innoissani että jes, tästähän tulee edullinen reissu. Mutta eihän siellä ollut MITÄÄN, mitä olisin voinut sinne pussiin laittaa. Onneksi siellä oli kuitenkin joulukortteja, ärsytti sen verran, että se suuri joulufiilis vähän laski, ja ostin sitten 60(!!!!!) joulukorttia. Siitä riittää sitten seuraavakskin vuodeks :D Vili tavoilleen uskollisena auttoi tässäkin projektissa (korttien kirjoittamisessa siis). On se kyllä ihmeellinen kaveri.

Meillä on kotona hirveen kylmä, alakerran patteri ei toimi. Just soitin huoltoyhtiöön. Taisin sanoa pikkusen valkosen valheen :D "Kai se huoltomies sitten oikeesti ei mee sinne jos ei olla kotona, koska meidän koira ei välttämättä päästä sitä sisälle". Hahahaha. Totuus olisi varmastikkin se, jos joku vieras meille sisälle tulisi, että Vili etsisi itselleen jostain piilopaikan, ja menisi sinne kyyhöttämään. Mutta en mä sitäkään halua, että se siellä joutuu pelkäämään.

En tiedä mistä johtuu, mutta mulla on kurkku taas kipee. Ehkä siitä, että kotona on kylmä? Tai siitä että töissä on kylmempi? Tai siitä että ulkona on kylmin? Finrexiniä nassuun ja toivomaan että mun piiiitkä viikonloppu ei mee sairastellessa..

Messarin ohjelmat on tulostettu, vielä pitäis päättää, mitä aion siellä katsella. Ainakin heelereiden kehiä jonkin aikaa. Rahaa pitää käydä etukäteen nostamassa, messarin otosta loppuu aina kesken, ja yleensä korttimasiinat jumittaa tai huonossa tilanteessa ei toimi ollenkaan. Oon parina vuonna ollut siellä eräällä pisteellä töissä, ja tästäkin on kokemusta :D

Tänään on tiedossa treffit ainakin Oscar-heelerin kanssa lähimetsässä, ehkä myös 4kk vanha Nuka liittyy joukkoon :)

VIDEOITA!! + Toko + Joulu

1. osa 29.11.2012 aksatreeneistä

2. osa 29.11.2012 aksatreeneistä

Noiden välissä oli vielä pikkupätkä, mutta ne ei tallentunut videolle.

Ostin eilen Vilille palikkatestin :D Tai joku aktivointipelilelujuttu tuo on nimeltään. Siitä kyllä yllätyin, että se ei yritä kaataa tai raapia tms tota vekotinta, koska on kuitenkin herkut kyseessä ;)

Palikkatesti

Eilen oli tokotreenit, joissa tehtiin taas vähän tunnarikapuloiden etsimistä ja loppuaika lähinnä häiriötreeniä. Paikkamakuuseen jätettiin koirat ihan minne sattuu ja lähdettiin itsekin vähän minne sattuu. Lisähäiriönä toimi kouluttaja koiransa kanssa, he kiertelivät pitkin kenttää. Se meni ihan hyvin. Ainiin paitsi että kun kiersin Viliä ympäri ja lopulta lähdin poispäin, se vissiin luuli kuulevansa että vapautin sen, koska pinkaisi ihan yllättäen mun luo, hyppäs vasten, ja sai vielä NAKSAUTETTUA naksutinta joka oli mun taskussa :D

Häiriötreenit jatkui. Heiteltiin leluja kentälle ja seuruuteltiin siellä ympäriämpäri. Ihmeteltiin lelujen määrää mikä löyty mun treenitaskuista :D Hahah. Lopputulos taisi olla kolme vinkupalloa, hanska, kaksi pehmoretuutuslelua ja yksi vinkulelu. Saatiin suoritusparit, toinen parista suorittaa koiran kanssa seuruuta, toinen kävelee ympäri sovittua aluetta ja siirtelee lelujen paikkaa. Ensimmäisellä kerralla Vili otti aika paljon häiriötä ja loppu vapautuksen jälkeen se ampaisikin suoraan lelulandiaan ja toi sieltä lempparipallonsa :D Ei ollut vissiin yhtään kivaa aikasemmin vaan kävellä niiden ohi.

Toisella kerralla pari huuteli kaikenlaisia käskyjä (istu, maahan, käsky, seiso, valmis, jne) ja mentiin samaan lelulandiaan pyörimään. Se meni jo paljon paremmin, lopussa jopa käveltiin lelujen päältä ja yli hyvässä kontaktissa :)

Löysin verhot! Tajusin, että meillähän on Hobby Hallin myymälä ihan lähellä (Tammistossa), enkä ikinä oo siellä käynyt. Se oli yllättävän pieni, mutta löytyi kuitenkin tarvitsemani jouluverhot. Silitystä kammoksun, koska aina kun olen silittänyt, oon saanut jonkun ikävän puhelun. Ripustin siis verhot suoraan paketista vaan ja oon itse ihan tyytyväinen. Niin on tehnyt muillekin nyt parin vuoden ajan (kerran yritin silittää, mutta se loppui sitten lyhyeen, koska puhelin soi) ja hyvin ne siellä roikkuu ja lyhyessä ajassa jopa suoristuukin itsestään :D Saa nähdä vaan että kerkeääkö nää jouluverhot koskaan suoristumaan.

Nyt meillä rupeaa olemaan jo aika Joulu kotona. Vielä pitäisi joululahjaostoksille päästä. Nolla lahjaa plakkarissa. Ei hyvältä näytä. Tänä Jouluna ajattelin ostaa jotain tarpeellisia ja pieniä ja edullisia lahjoja. Just joo.

Minä olen nyt kummitustäti

Eilen oli pienen tyttösen nimijuhlat. Sain tärkeän roolin hänen elämässään, mistä olen hyvin ylpeä, minusta tuli kummitäti! Sain myös kaksi erityistehtävää, mitkä minun tulee opettaa Minealle, mutta onneksi hänen ruokavalioonsa ei vielä kuulu muuta kuin maito, muuten olisin pulassa ;) Vielä on aikaa harjoitella näitä!

Tänään on tokotreenit Vilin kanssa. Katselin tossa mun kalenteria, ja tää viikko näyttää aika kivalta. Tänään treenit, huomenna ei mitään. Tiistaina koitan saada jonkun meidän kanssa lähtemään Helsingin koirauimalaan iltapäivästä, vielä ei ole tullut yhtään ilmoittautumisia. Keskiviikko on myös tyhjä. Torstaina on vapaapäivä, koska on itsenäisyyspäivä. Sillon meillä on lenkkiseura varattu aamuksi. Agitreenit on peruttu, koska hallissa on kisat. Perjantaina mulla on lomapäivä. Aamusta meen Empulle, joka leikkaa ja värjää mun hiukset. Tarkoitus on leikata tää pitkä kutri nyt huomattavasti lyhyemmäksi ja värjätä taas punaisemmaksi, edellinen väri on haalistunut aikalailla kokonaan pois. Leikkauksesta vielä sen verran, että suunnitelmana on leikata koko reuhka mun otsatukan pituiseksi, mikä sekin on kyllä jo aika pitkä... Mitään polkkamallia ei siis ainakaan vielä ole tiedossa, vaikka joskus sellainenkin ajatus käy mielessä. Pe klo 17 futsaltreenit pitkästä aikaa. Lauantaina on messari (tällä nimellä minä kutsun näitä koiranäyttelyitä), ja illasta toimin lentokenttäkyyditsijänä. Sunnuntaina on messarin toinen päivä, johon aion myöskin mennä.

Nyt kaikki asiat tulee ihan epäjärjestyksessä, mutta sellainen mä vähän olen. Viikonloppu vietettiin pohjanmaalla äidilläni. Aika meni taas ihan liian nopeasti. Ajokelit meno-paluu oli suoraan sanottuna järkyttävät. Onneksi päästiin kuitenkin ehjin nahoin perille. On kuitenkin ihanaa, että vihdoin on lunta. Se vähän harmittaa, että pakkasta on välillä yli -15 astettakin, Vilin tassut ei tunnu kestävän lenkkeilyjä sellaisilla keleillä. Täytyy varmaan mennä naama punaisena ostamaan sille oikeasti jotkut tossut, mitkä pysyisi sen jalassa... Viime vuoden vanhat-pelisukat-sukkateipillä-kiinni-kyllä-toimii - ei kyllä toiminut.... 5min lenkkeilyn jälkeen jalassa oli enää yksi sukka ja sekin semmosta keinosysteemiä, että kylmä tuntui varmaan 7 kertaa pahemmalta.

Eilen (sunnuntaina) tein myös joulun kotiin. Osittain. Jouluverhot vielä puuttuu, niitä aion metsästää tänään jostain. Mielellään Tammiston kaupoista, koska aika on rajallinen. Aion käydä ainakin Bauhaussissa koska siellä oli viime vuonna yhdet kivat :D Millä todennäköisyydellä ne on siellä vielä tänäkin vuonna + että ne olisi vielä oikean pituiset. Ompelukoneeton haluaa valmisverhot.

Ei mulla nyt varmaan muuta.

Kaikenlaista

Posted by Johanna Jokinen on January 6, 2012 at 4:45 AM

delete   edit   comments (0)

En tiedä mistä alottaisin, on ollut niin paljon kaikenlaista nyt lähiaikoina.:)
Käytiin tosiaan marraskuussa pidennetyllä viikonloppulomalla Saksassa, jonka aikana Vili oli hyvässä ja luotettavassa hoitopaikassa kahden muun koiran seurana. Vili ei edes huomannut että oltiin poissa. Kaikki meni siis hyvin. Vili oli meitä lentokentällä vastassa, ja juoksi ihan täysiä halaamaan kun näki meidät siellä sisällä! Se oli niin ihana tunne, varsinkin kun vähän mietitytti, että onko se ollut liian hyvässä hoidossa, eikä kaipaa meitä enää takaisin Tai että se olisi unohtanut meidät. Ei kyllä ollut.

Uimassa käytiin Vilin ja Vilin kaverin Oscarin kanssa, joka on myös heeleri. Helsinkiin avattiin lähelle Mellunmäkeä uusi koirauimala, mikä on kyllä tosi kiva juttu. Sain varattua ajan heti avajaispäivälle, 19.12. klo 17.30. Vähän koiria jännitti että missä ollaan, kun siellä "hallissa" vähän kaikui ja kuului muiden koirien ääniä ja loisketta. Ennen kuin koirat pääsi polskimaan ne piti käydä huuhtasemassa. Ensimmäinen tunti koirauimalaan pitää varata niin, että siellä on uimaope ohjaamassa miten tulee käyttäytyä ja toimia. Opettaja oli varman oloinen, mutta Vilin mielestä kuitenkin vähän pelottava. Puettiin liivit päälle, ja Vili oli valmis veteen.
Uima-altailla on rampit mistä koira voi laskeutua itse veteen, mutta Vili ei siitä koskaan mennyt, en tiedä oliko se sitten sen mielestä niin pelottava. Aika meni tosi nopeasti, eikä oltu varmaan kuin vartti altaiden puolella, se riitti näin ensi kertalaiselle ainakin. Oscar on käynyt aikaisemminkin Hyvinkään koirauimalassa.
Lopussa Vili jo nouti lelua altaasta, mutta ei vieläkään kuitenkaan itse uskaltanut/halunnut ottaa sitä askelta siinä rampilla, vaan Vili piti nostaa veteen. Se ei kuitenkaan heti ollut lähtemässä pois vaan kiltisti kävi hakemassa lelun ja sitten vasta tuli takaisin. Lopetettiin uiminen hyvään kokemukseen Kokonaisuudessaan koko paikasta jäi aika positiivinen kuva, vaikka siellä olikin jotkin asiat vielä tosi vaiheessa, esimerkiksi ruoka/tarvikehyllyt ja tavarat oli vielä pahvilaatikoissa ja laittamatta esille, mutta ehkä ensi kerralla näemme miltä siellä kuuluisikin näyttää

Samalla viikolla tuli myös Vilin ensimmäinen JOULU. Menimme Jouluksi Vilin kanssa isälleni josta reissasimme Joulupäivänä äidilleni. Lyhyesti tiivistettynä Joulu meni hyvin kaikin puolin, Vili ei pelännyt pukkia, ja oli ilmeisesti ollut kiltisti, kerta lahjojakin sai. Ensimmäisen lahjan avaaminen meni vähän harjoitellessa ja kovin hitaasti, mutta siististi kuitenkin aukesi. Toinen lahja avautuikin sitten jo vauhdilla, nopeasti kulma rikki ja sitten lahjan saikin jo vedettyä ulos! Äidilläni Vili sai myös lahjoja, ja ne se avasi nopeasti ja aika siististi. Äidilläni oli myös pari lahjaa meidän isännälle, ja Vili ilmeisesti ymmärsi että ne oli sille. Kun siirryimme keittiöön syömään, niin ihmeteltiin että mikä olohuoneessa rapisee, Vili siellä availi lisää lahjoja Ihan kuin pieni lapsi, "nämä kaikkihan ovat minulle ja mikään ei riitä".

Joulusta ja sen pyhistä hypätään vauhdilla pari päivää eteenpäin. Olin ottanut välipäiviksi lomaa, jotta kerkeän reissata kaikki sukulaiset samalla kertaa. Pari päivää kerkesin olla myös kotona, sitten 30. päivä pakattiin tavarat ja lastattiin auto, muutettiin viikoksi isoon omakotitaloon koiravahdeiksi. Perillä odotti kaksi ilosta cockeria. Nyt viedään jo viimeistä päivää, ja kaikki on mennyt koirien kanssa hyvin. Tänään illalla haetaan niiden perhe lentokentältä ja muutetaan takaisin kotiin, mutta ei vielä mennä niin pitkälle. Tätä päivään enne ollaan koettu myös uuden vuoden raketit!

Cockerit ei välittänyt uudesta vuodesta, eli tässä tapauksessa raketeista yhtään, mutta Vili meni ihan paniikkiin. Se oli koko ajan kauheassa jännitystilassa ja etsi piilopaikkaa. Siirrettiin sen kevythäkki olohuoneen puolelle, että se pääsisi sinne "turvaan". Siellä se sitten kyyhötti monta tuntia, jossain vaiheessa se onneksi nukahti sinne, eli tilanne vähän rauhoittui sen osalta. Kahden aikaan yöllä lähdettiin sitten koirien kanssa "lenkille" tuohon etupihalle. Laitettiin kaikki varmuuden vuoksi kiinni, vaikka piha onkin aidattu. Cockerit päästettiin irti kun huomattiin että ei ne oikeasti reagoi mihinkään mitä jostain kaukaa vielä kuului. Viliä vaan aluksi lähinnä jännitti ja se seurasi meitä. Hetki kun oltiin kävelty niin Vilikin rupesi jo vähän haistelemaan, eikä enää seurannut meitä. Päästettiin sekin irti, eikä se edes juossut heti ovelle, että päästäkää mut sisälle "lenkkeiltiin" (eli käveltiin ympyrää siinä vielä hetki ja kun tarpeet oli tehty ja virtaa vähän kulutettu niin painuttiin pehkuihin. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Tällä viikolla ollaan touhuttu jo pari kertaa cockerien lisäksi myös Vilin boyfriendin Sakun kanssa, tiistaina käytiin Haltialassa ja eilen torstaina käytiin Kallahdessa kävelemässä vähän meren rannalla Oli kyllä upeen näköstä ja aika meni tosi nopeesti. Oli pilkkopimeetä ja siellä me paineltiin metsissä ja poluilla otsalamput päässä ja koirat vapaana. Tykkään. Aiheutti vähän hämmennystä, lähinnä omassa pääkopassa kun lenkin jälkeen vedettiin keskellä pimeetä parkkipaikkaa lenkkikamat pois päältä, alla oli edustustamineet, kun oltiin menossa pikaisesti käymään meidän kaverin ensimmäisen taidenäyttelyn avajaisissa

Nyt on loppiainen. Perjantai. Meillä kävi Vilin kanssa älyttömän hyvä tuuri. Päästiin ensimmäisellä yrittämällä HSKH pentutoko kurssille, joka alkaa tänään Mua jännittää kauheasti. Ei olla juurikaan reenattu pariin kk, tai todella epäsäännöllisesti ollaan, mutta ilman mitään tavoitetta. Onneksi ohjelman mukaan tuolla lähdetään ihan alusta asti liikkeelle, eli voidaan palautella vähän jo opittuja asioita mieleen tällä ensimmäisellä tunnilla ainakin. Mitään uutta ei pitäisi vielä tulla. Erittäin positiivisin mielin lähden kyllä tolle kurssille, toivottavasti päästään myös jatkossa.

Tavoitteita ei olla vielä asetettu, olisi kiva saada joltain kokeneemmalta jotain realistisia mielipiteitä, mihin meidän kannattaisi aluksi tähdätä ja minkälaisella aikavälillä. Ollaan niin kokemattomia, että en edes ymmärrä mistään koiraurheilusanastoista mitään No ok, ehkä joistain, mutta en kovinkaan monesta. Ehkä tuolta kurssilta jäisi jotain sitten senkin saralta käteen. Edelliset kurssit on ollut myös kivoja, hyviä ja ollaan opittu paljon, mutta niillä 13, pentukurssilla opeteltiin myös niin paljon muutakin kuin tokoa. Niistä on kyllä joka tapauksessa ollut suunnatton määrä apua.

Nyt saa riittää vähäksi aikaa. Palaan tähän asiaan vielä jossain vaiheessa, en välttämättä tänään mutta ei sitä koskaan tiedä Voi olla, että viimeinen ilta täällä babysitterinä menee vähän säheltäessä, kun yrittää muistaa mihin on kaikki omat tavarat jemmannut. Huomenna meen heti aamusta HSKH talkoisiin, sunnuntaina on tiedossa retki Husön poluilla Vilin kääpiöpinserikavereiden kera, sitä ennen käyn itse lenkkeilemässä futisjoukkueelaisten kanssa.