maanantai 16. kesäkuuta 2014

Riiviöpentu

Tuttavapiiriin on tulossa parikin uutta heelerihmistä, jotka ovat pikkuhiljaa hokanneet, että maailman suloisimman koiranpennun kuoren alla saattaa piileksiä pieni hirviö, jonka tehtävänä on tuhota kaikki ja saada omistajalle mahdollisimman monta harmaata hiusta.

Näitä minä pyrin noudattamaan:

Ota koira mukaan kaikkialle minne voit. Rauhoittumista, erilaisia kulkuvälineitä, alustoja, yms. on hyvä harjoitella pienestä pitäen.

Mahdollisuuksien mukaan anna sen leikkiä muiden pentujen ja koirien kanssa. Muista, että koira on SINUN vastuullasi. Jos leikit eivät näytä mielestäsi siltä kuin pitää, tulee sinun poistua tilanteesta. Sinun ei tarvitse miettiä, mitä toisen koiran omistaja sinusta ajattelee - ajattele sinä koirasi parasta.

On hyvä pitää huolta myös siitä, ettei vieraat ihmiset ole koiran mielestä pelottavia. Jos pentu on ahne, kaikista helpointa on lahjoa se herkuilla ;)

Ylläpidä leikkimistä - ei ole itsestään selvyys, että kaikki koirat leikkivät ihmisten kanssa. Tee itse aloite - älä kuitenkaan leiki kyllästymiseen saakka vaan muista lopettaa silloin kun molemmilla on vielä kivaa.

Tilanteissa, joissa koiraa palkataan hyvästä/oikeasta suorituksesta voi käyttää herkkujen sijaan myös lelupalkkaa tai sosiaalista palkkaa (ts. kehuminen, leikkiminen ilman leluja).

Harjoittele muiden koirien ohitusta pikkupennusta lähtien. Leikit muiden koirien kanssa leikitään vapaana - ei hihnan päässä roikkuen ja riuhtoen (jos vastaantulija ei kehoituksesta huolimatta anna tilaa pääset pälkähästä käyttämällä argumentteja "koira on kipeä/vihainen"). Eihän tuollaisesta rääpäleestä moni varmasti usko, että se olisi vihainen, mutta ehkä vastapuoli tällöin viimeistään ymmärtää, että ette oikeasti halua jäädä morjestamaan ;) Kannattaa myös miettiä, miten haluaa pennun toimivan näissä tilanteissa - kun joku päivä päästätkin moikkaamaan hihnassa, aiemmin tekemäsi työ on ollut turhaa ja joudut aloittamaan alusta.

5 viikkoisena opittua
Seuraavat väittämät eivät toteudu kaikkien kohdalla, mutta esimerkiksi kuuliaista kuuliain herra Vili on ollut maailman raivostuttavin pentu. Aika on kuultanut muistot oikein kivasti - eihän siinä mennyt kuin kolme vuotta ;)

Kameran narua on kiva vetää - sillä saa varmasti huomiota!
Se puree - ja kovaa! Sinulla pitää olla lelu tai muu vaihtoehto sormille/varpaille jatkuvasti mukanasi. Meillä on leluja niin p****leesti, että varmasti kaikki ketä meillä on joskus käynyt on ihmetellyt sitä määrää. Nyt tiedätte syyn! Meillä ei auttanut kieltosanat - ne menetti merkityksensä alta aikayksikön, kun niitä jouduttiin hokemaan niin paljon ja koira oli ihan ylikierroksilla tuhmuuksia tehdessään (sekin kannatta muistaa, että ensin kieltosana pitää opettaa, ennen kuin sitä voi käyttää). Meillä ei auttanut vesisuihkepullot - sehän oli vaan kivaa! Meillä ei auttanut välinpitämättömyys. Meillä ei auttaunut loukkantuneen esittäminen: "auts aiaiaiai".

Tässä on nakerrettu omaa rottinkista lelukoria ja sen lisäksi myös lehtiroskis on löytynyt. Pahasti näyttää myös siltä, että tietokoneen johto on vedetty pöydältä alas.
Meillä auttoi vähän Pet Corrector paineilmasuihkauspullo. Sen avulla kieltosanaa välillä kuunneltiin. Pullosta siis tulee paineilmasuhahdus joka saa koiran lopettamaan ei toivotun käytöksen hämmentyessään. Tarkoitus ei tietenkään ole suihkia sillä koiraa päin tai muutenkaan uhata. Meillä ei auttanut mitkään jäähyt, mutta meillä auttoi rauhoittuminen. Välinpitämättömästi vaan keskeytettiin esimerkiksi sormien pureminen ja nostettiin koira reisien päälle makaamaan kun oltiin itse istumassa. Ei silitelty tms., pidettiin vaan rauhallisesti kiinni ja kun syke oli laskenut kolmestasadasta normaaliin, laitettiin koira takaisin maahan ja se jatkoi yleensä omia touhujaan (niitä sallittuja).

Teinipoika.
Vilin kanssa aloitettiin jo ihan pikkupentuna erilaisten yksityisten koirakoulujen kurssit. Koska ensimmäisen oman pennun kanssa halusi touhuta paljon, mutta ideoita tekemiseen kaivattiin. Vilillä oli yhteen aikaan sellainenkin vaihe elämässään, että aina treenien jälkeen - oli se sitten hihnassa tai vapaana - se rupesi hyökkimään mun jalkoja kohti ja nappasi housun puntista kiinni. Väsymystä vai lopun energian purkamista? Vieläkin mulla on yhdet legginssit tallessa, missä on pohkeessa kaksi pientä reikää - nyt niille voi jo nauraa :D

Vili kyllä tiesi tekevänsä väärin. Ja pureminen onneksi loppuikin kokonaan heti kun hampaat oli vaihtuneet. Siinä menikin meillä poikkeuksellisen pitkään, ainakin omasta mielestäni!

Nämä oli joskus mun lemppari kengät - tietysti.
Se tuhoaa kaiken! Koiran turvallisuuden vuoksi kannattaa pitää huoli, että töpselit ei ole seinässä kiinni, jos johtoja jää koiran yksin ollessa sen ulottuville eikä niitä ole suojattu mitenkään. Kannattaa myös huomioida, että esimerkiksi tietokoneen johtoa ei välttämättä löydy Suomesta mistään kaupasta, vaan sitä joutuu metsästämään esimerkiksi Saksasta. Muidenkin virheistä voi oppia - älkää pliis tehkö näitä samoja :D Varsinkin hampaiden vaihtumisen aikaan Vilillä tuli tarve purra kaikkea. 

Tässä turpaan on annettu taas omille lelukoreille.
Jotta vältettäisi tavaroiden (joilla vielä jotain arvoakin saattaa olla) tuhoaminen, kannattaa koiralle antaa jotain mitä se saa luvan kanssa nakertaa ja silputa. Esimerkiksi erilaisia pahveja: vessa- ja talouspaperirullat, maitotölkit, munakennot, pahvilaatikot, yms. Ei tietenkään niitä pöntöstä huuhdeltavia rullia, ne sulavat yhtälailla koiran suuhun kun sulaisivat sinne pönttöönkin. Maitopurkeissa saattaa myös nykyään olla muovikorkki, niitäkään ei kannata antaa. Muistetaan maalaisjärki.

R.I.P. lelukori.
Kuten jo ylempänän kirjoitin, ollaan ostettu kasapäin leluja. Lelut sisältävät myös Kongin, jonka sisään voi pakastaa tai sulattaa herkkuja/ruokaa. 

Joulukuusesta napattu koriste.
Meiltä oli jäänyt väliovi auki ja eteisessä odotti oikea lottopotti!
Oranssi silppu on ulkomaan tuliainen, jonka Vili sai muutama minuutti ennen kuvan ottamista. Tosi kiva vai mitä?
Edellämainitut asiat ovat ehkä "vähän" kärjistettyjä ja tosiaan hyvin yksilöllisiä. Jutin pahuudet voidaan laskea yhden käden sormilla. Se tykkää kuskata tavaroita (kenkiä, sukkia, huulirasvoja, ....), mutta ei kuitenkaan riko niitä. Jossain vaiheessa meillä rupesi matot kääntymään kulmista niinkuin alla olevassa kuvassa. Matoista myös kummallisesti aina pieni pala kerrallaan hävisi niiden tuoteselosteista ja hoito-ohjeista. Alla olevan kuvan perusteella syypää näyttäisi olevan Vili, mutta totuus on ihan muuta. Juti teki tätä myös välillä silmiemme alla. Parin kiellon jälkeen koko homma loppui.


Vili ei olisi sama ihana ja täydellinen Vili, ellei se olisi pentuna ollut niin kamala riiviö ja koetellut meitä ja meidän hermoja. Nyt tehtäisiin varmasti paljon asioita eri tavalla kuin mitä tehtiin sen kanssa. Voihan se olla, että ollaan opittu jo niin paljon Vilin kanssa, että sen vuoksi Jutin pentuaika oli helppoa? Eniten uskon kuitenkin siihen, että Jutilla on ollut hyvä esimerkki (Vili) joka on pistänyt leikeille rajan ja tämän vuoksi meidän varpaat ja sormet on säästynyt kolhuilta.

Nyt kun mietin tarkemmin.... Jutin pentuaikaan on kyllä varauduttu paljon paremmin, ollaan keksitty paljon enemmän kaikkea mitä se saa luvan kanssa purra. Ollaan oltu ostamatta tyhmiä rottinkikoreja, joita olisi ollut kiva hajottaa. Ollaan oltu huolellisia eikä olla jätetty lemppari kenkiä tai roskiin matkalla olevia roskapusseja koirille jos ollaan oltu hetkikin poissa kotoa. Ollaan jopa otettu Jutia varten sellainen lisäpykälä meidän vakuutukseen, että jos se hajottaa vaikka sohvan, niin meille korvataan se!
 Korostan vielä, että Vili OLI riiviö, nyt se on maailman kiltein ja melkein aina tottelee ;) Heelerin kanssa tarvitsee pitkää pinnaa ja huumorintajua, ne voi keksiä mitä vaan ja missä vaan. Monet treenitkin on mennyt ihan pipariksi kun koirat on ruvennut sooloilemaan ja nolannut meikäläisen. Silti me ollaan nyt ja aina parhaita kavereita. <3

Ihanaa pentuaikaa tulevien heelerpentujenne kanssa, toivon paljon kuulumisia ja kuvia!

Ps. Edelleen Vili aina välillä muistuttelee meitä näistä pennuntuoksuisista ajoista ;) Viime viikolla se oli ollut todella taitava - napannut jostain dödöni, kiertänyt korkin auki ja pöyritellyt sitä lattialla ja matoilla niin paljon, että valkoinen rullapää oli muuttunut mustaksi koirankarvoista. :) Myös yöpöydälle unohtuneet huulirasvat ja nenäliinat tuhotaan.

Lisää heelertuholaisista voi lukea heeler-forumilta http://www.lancashireheeler.fi/forum/

torstai 5. kesäkuuta 2014

"Enää ei ole mitään hätää"

Sanoi Juti kun ihmisen raunioilta pelasti.


 Me ollaan oltu onnekkaita ja päästy raunioille lyhyen ajan sisällä kahdesti! Ja varmasti mennään heti kun kutsu taas käy ja kalenteri näyttää vapaata :) Ne muutamat tunnit mitä siellä kerralla tulee vietettyä menee ihan hujauksessa. Puhumattakaan niistä minuuteista mitä katsoo oman koiran tekemistä. Nenä vie aivoihin viestiä että joku täällä nyt on pulassa - ja se joku on löydettävä! 


 
Molemmilla koirilla palo hommaan on kova, vaikka Jutillakin takana vasta kaksi kertaa. Silti ei millään malttaisi odottaa että päästetään vapaaksi ja saa lähteä etsimishommiin. Tästä syystä varsinkin Vili viuhtoo välillä kovaa ensimmäisen tyypin ohi ja löytää ekana viimeiseksi ajatellun maalimiehen ;)







Raunioiden lisäksi päästiin lauantaina ensimmäistä kertaa tutustumaan rakennusetsintään Herttoniemen raunioradan yhteydessä olevaan Bombaan! Se oli aika jännää. Oltiin siis pimeässä/hämärässä talossa missä oli joitain huonekaluja/pressuja/kaappeja ja pari piiloon mennyttä ihmistä. Vili löysi aika pian molemmat, kun vain äkkäsi mitä ollaan tekemässä. Toinen oli kaapissa jonka ovi oli melkein kiinni, Vili avasi sen kuonollaan kokonaan auki, ja toinen oli hyllyn takana.

Jutilla meni rakennusetsinnässä vähän enemmän aikaa, kun ei ollut varma että mitä ollaan tekemässä. Heti kun hokasi että siellähän on kyyhöttämässä ihmisiä, niin meni kyllä reippaasti ne pelastamaan :) Toinen oli pienessä ahtaassa nurkkauksessa kyykyssä ja toinen kaapissa jonka ovi oli auki.

Kaikki kuvat on ottanut Jenni Korhonen.



tiistai 3. kesäkuuta 2014

Vauhtia

Palattiin viime viikolla koirien kanssa aksatreeneihin. Vilin leikkauksesta on nyt 9 kuukautta. Ihan samalla fiiliksellä en osaa nyt treenata, mutta eiköhän se rohkeus ja luotto koiraan sieltä tule kun huolella hinkataan esteet sellaisiksi, että ne on turvallista suorittaa.


Maanantain treeneissä tehtiin kivaa putkirallatus vauhtipätkää, missä keskityttiin etäisyyksiin ja siinä huomasi myös oman ajoituksen tärkeyden koutsin piirtäessä minulle ensimmäisen radan jälkeen koiran juoksulinjaa. Sen tajutessani pystyin korjata omaa liikettäni siten, että koiran on helpompi mennä 4-putkelle hyvästä linjasta. Ensin tehtiin rataa, minkä numerot on ympyröity (molempiin suuntiin - piirsin vain toisen).


Myös Jutin kanssa puuhasteltiin samoja pätkiä. Juti palkattiin ensin 4-putkelle, jotta minun ei tarvitsisi mennä kovin lähelle ohjaamaan, vaan se hakeutuisi sinne minun jäädessä kauemmas ohjaamaan. Rata oli kiva, omia lemppareita on radat jossa saa itsekin juosta kunnolla! Tässä tuli hiki, kun veti loppuun asti täysillä :) 


Joko minä olen hidastunut tai sitten molemmat koirat on saanut jostain lisäboostia - meinasi ihan oikeasti olla vaikeuksia pysyä niiden edellä radalla! Yleensä olen selvinnyt hyvin, mutta nyt jouduin rehkimään ihan todenteolla etten jäänyt pikkukoirien jalkoihin. Vau mikä vauhti! Oon vieläkin ihan ällikällä lyöty.

Jutin kanssa lopetettiin treenit hyvin pian, siinä toivossa että ensi kerralla vauhti olisi yhtä kova. Harmittaa, ettei kameraa tullut mukaan, olisin halunnut nähdä paremmin koirat vauhdissa ja sen, onko omassa liikkeessäni tapahtunut jotain, minkä vuoksi olisin ollut hitaampi...

Vilin kanssa tehtiin myös puomia, jossa meillä on pysäytyskontaktit alastullessa. Yksittäisenä esteenä se toimii, mutta yhdistettynä rataan ei vielä.


Seuraavat haasteet tulee olemaan A:n juoksukontaktien ja keinun parissa. Pitkäselkäisellä pikkukoiralla näen turvallisimpana vaihtoehtona A:lla juoksut, mutta ei ole hajuakaan miten ja milloin saan opetettua tuon tulemaan nätisti alas sieltä.... Onneksi meillä on huippu kiva koutsi ja ryhmä, josta varmasti saan vinkkejä näihin "pulmiin" :)

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Pieni vieras

Meilläpä kävi eilen supersöpö pieni heelerinpentu kyläilemässä. Pojat oli molemmat ihan myyty.

Vili ja Juti saivat vuoronperään tutustua uuteen naapuriin Nalaan. Vaikka Nala olisi itse halunnut tutustua molempiin yhtäaikaa. Kaikkien parasta ajatellen päätin kuitenkin ottaa ohjat käsiin ja antaa poikien nuuskutella pientä vain omalla vuorollaan.


Nala oli siis sosiaalistamismielellä meillä kyläilemässä. Taisi olla kivaa kun sai pompottaa meidän äijiä ihan mennen tullen. Rohkein pentu mitä olen aikoihin nähnyt. Samantien kun tuli meille, meni suoraan poikien luokse sanomaan morot ja sitten lähti tutkimaan että mihkäs se mamma mut tällä kertaa toi. Kiva päästä seuraamaan minkälainen Justiina tästä tylleröisestä vielä kasvaa ;)

Myös hortonomin hommat kiinnosti kovasti. Uskaltaisin väittää että vielä vähän kuitenkin on harjoittelemista näissä hommissa. Äiti on kertonut mulle että orvokeista tulisi nyppiä vain kuivat pois, mutta Nala oli sitä mieltä että niitä täytyisi muutenkin harventaa oikein urakalla.

 
Pentua on hyvä tutustuttaa myös erilaisille alustoille. Nala oli tässäkin hyvin omatoiminen ja hakeutui mitä ihmeellisempiin paikkoihin. Lempipaikaksi valikoitui Jutin minun aurinkotuoli.

 
 

"mitääää, ei kuuuuluuu"



Pikkukoirat Nala ja Juti. <3



Nala teki suuren vaikutuksen myös taistelutahdollaan ja ahneudellaan. Kun herkut oli kyseessä, niin keskittymistä ei haitannut edes korvia putsaavat "varaisobroidit". Rauhoittuminen onnistui myös, vaikka kyseessä oli uusi paikka ja uudet kaverit. Sinne se mammansa jalkoihin nukahti pieneksi toviksi.

Ihana pentu <3

Uskokaa tai älkää, mutta pentukuume ei kaikesta suloisuudestaankaan noussut. vielä on niin lyhyt aika siitä kun Juti oli tuollainen samanlainen tättähäärä. Tai itseasiassa se on vieläkin sellainen :)

Lisää kuvia Nalan ja poikien tapaamisesta täällä (KLIK)