Riiviöpentu

Tuttavapiiriin on tulossa parikin uutta heelerihmistä, jotka ovat pikkuhiljaa hokanneet, että maailman suloisimman koiranpennun kuoren alla saattaa piileksiä pieni hirviö, jonka tehtävänä on tuhota kaikki ja saada omistajalle mahdollisimman monta harmaata hiusta.

Näitä minä pyrin noudattamaan:

Ota koira mukaan kaikkialle minne voit. Rauhoittumista, erilaisia kulkuvälineitä, alustoja, yms. on hyvä harjoitella pienestä pitäen.

Mahdollisuuksien mukaan anna sen leikkiä muiden pentujen ja koirien kanssa. Muista, että koira on SINUN vastuullasi. Jos leikit eivät näytä mielestäsi siltä kuin pitää, tulee sinun poistua tilanteesta. Sinun ei tarvitse miettiä, mitä toisen koiran omistaja sinusta ajattelee - ajattele sinä koirasi parasta.

On hyvä pitää huolta myös siitä, ettei vieraat ihmiset ole koiran mielestä pelottavia. Jos pentu on ahne, kaikista helpointa on lahjoa se herkuilla ;)

Ylläpidä leikkimistä - ei ole itsestään selvyys, että kaikki koirat leikkivät ihmisten kanssa. Tee itse aloite - älä kuitenkaan leiki kyllästymiseen saakka vaan muista lopettaa silloin kun molemmilla on vielä kivaa.

Tilanteissa, joissa koiraa palkataan hyvästä/oikeasta suorituksesta voi käyttää herkkujen sijaan myös lelupalkkaa tai sosiaalista palkkaa (ts. kehuminen, leikkiminen ilman leluja).

Harjoittele muiden koirien ohitusta pikkupennusta lähtien. Leikit muiden koirien kanssa leikitään vapaana - ei hihnan päässä roikkuen ja riuhtoen (jos vastaantulija ei kehoituksesta huolimatta anna tilaa pääset pälkähästä käyttämällä argumentteja "koira on kipeä/vihainen"). Eihän tuollaisesta rääpäleestä moni varmasti usko, että se olisi vihainen, mutta ehkä vastapuoli tällöin viimeistään ymmärtää, että ette oikeasti halua jäädä morjestamaan ;) Kannattaa myös miettiä, miten haluaa pennun toimivan näissä tilanteissa - kun joku päivä päästätkin moikkaamaan hihnassa, aiemmin tekemäsi työ on ollut turhaa ja joudut aloittamaan alusta.

5 viikkoisena opittua

Seuraavat väittämät eivät toteudu kaikkien kohdalla, mutta esimerkiksi kuuliaista kuuliain herra Vili on ollut maailman raivostuttavin pentu. Aika on kuultanut muistot oikein kivasti - eihän siinä mennyt kuin kolme vuotta ;)

Kameran narua on kiva vetää - sillä saa varmasti huomiota!

Se puree - ja kovaa! Sinulla pitää olla lelu tai muu vaihtoehto sormille/varpaille jatkuvasti mukanasi. Meillä on leluja niin p****leesti, että varmasti kaikki ketä meillä on joskus käynyt on ihmetellyt sitä määrää. Nyt tiedätte syyn! Meillä ei auttanut kieltosanat - ne menetti merkityksensä alta aikayksikön, kun niitä jouduttiin hokemaan niin paljon ja koira oli ihan ylikierroksilla tuhmuuksia tehdessään (sekin kannatta muistaa, että ensin kieltosana pitää opettaa, ennen kuin sitä voi käyttää). Meillä ei auttanut vesisuihkepullot - sehän oli vaan kivaa! Meillä ei auttanut välinpitämättömyys. Meillä ei auttaunut loukkantuneen esittäminen: "auts aiaiaiai".

Tässä on nakerrettu omaa rottinkista lelukoria ja sen lisäksi myös lehtiroskis on löytynyt. Pahasti näyttää myös siltä, että tietokoneen johto on vedetty pöydältä alas.

Meillä auttoi vähän Pet Corrector paineilmasuihkauspullo. Sen avulla kieltosanaa välillä kuunneltiin. Pullosta siis tulee paineilmasuhahdus joka saa koiran lopettamaan ei toivotun käytöksen hämmentyessään. Tarkoitus ei tietenkään ole suihkia sillä koiraa päin tai muutenkaan uhata. Meillä ei auttanut mitkään jäähyt, mutta meillä auttoi rauhoittuminen. Välinpitämättömästi vaan keskeytettiin esimerkiksi sormien pureminen ja nostettiin koira reisien päälle makaamaan kun oltiin itse istumassa. Ei silitelty tms., pidettiin vaan rauhallisesti kiinni ja kun syke oli laskenut kolmestasadasta normaaliin, laitettiin koira takaisin maahan ja se jatkoi yleensä omia touhujaan (niitä sallittuja).

Teinipoika.

Vilin kanssa aloitettiin jo ihan pikkupentuna erilaisten yksityisten koirakoulujen kurssit. Koska ensimmäisen oman pennun kanssa halusi touhuta paljon, mutta ideoita tekemiseen kaivattiin. Vilillä oli yhteen aikaan sellainenkin vaihe elämässään, että aina treenien jälkeen - oli se sitten hihnassa tai vapaana - se rupesi hyökkimään mun jalkoja kohti ja nappasi housun puntista kiinni. Väsymystä vai lopun energian purkamista? Vieläkin mulla on yhdet legginssit tallessa, missä on pohkeessa kaksi pientä reikää - nyt niille voi jo nauraa :D

Vili kyllä tiesi tekevänsä väärin. Ja pureminen onneksi loppuikin kokonaan heti kun hampaat oli vaihtuneet. Siinä menikin meillä poikkeuksellisen pitkään, ainakin omasta mielestäni!

Nämä oli joskus mun lemppari kengät - tietysti.

Se tuhoaa kaiken! Koiran turvallisuuden vuoksi kannattaa pitää huoli, että töpselit ei ole seinässä kiinni, jos johtoja jää koiran yksin ollessa sen ulottuville eikä niitä ole suojattu mitenkään. Kannattaa myös huomioida, että esimerkiksi tietokoneen johtoa ei välttämättä löydy Suomesta mistään kaupasta, vaan sitä joutuu metsästämään esimerkiksi Saksasta. Muidenkin virheistä voi oppia - älkää pliis tehkö näitä samoja :D Varsinkin hampaiden vaihtumisen aikaan Vilillä tuli tarve purra kaikkea. 

Tässä turpaan on annettu taas omille lelukoreille.

Jotta vältettäisi tavaroiden (joilla vielä jotain arvoakin saattaa olla) tuhoaminen, kannattaa koiralle antaa jotain mitä se saa luvan kanssa nakertaa ja silputa. Esimerkiksi erilaisia pahveja: vessa- ja talouspaperirullat, maitotölkit, munakennot, pahvilaatikot, yms. Ei tietenkään niitä pöntöstä huuhdeltavia rullia, ne sulavat yhtälailla koiran suuhun kun sulaisivat sinne pönttöönkin. Maitopurkeissa saattaa myös nykyään olla muovikorkki, niitäkään ei kannata antaa. Muistetaan maalaisjärki.

R.I.P. lelukori.

Kuten jo ylempänän kirjoitin, ollaan ostettu kasapäin leluja. Lelut sisältävät myös Kongin, jonka sisään voi pakastaa tai sulattaa herkkuja/ruokaa. 

Joulukuusesta napattu koriste.

Meiltä oli jäänyt väliovi auki ja eteisessä odotti oikea lottopotti!

Oranssi silppu on ulkomaan tuliainen, jonka Vili sai muutama minuutti ennen kuvan ottamista. Tosi kiva vai mitä?

Edellämainitut asiat ovat ehkä "vähän" kärjistettyjä ja tosiaan hyvin yksilöllisiä. Jutin pahuudet voidaan laskea yhden käden sormilla. Se tykkää kuskata tavaroita (kenkiä, sukkia, huulirasvoja, ....), mutta ei kuitenkaan riko niitä. Jossain vaiheessa meillä rupesi matot kääntymään kulmista niinkuin alla olevassa kuvassa. Matoista myös kummallisesti aina pieni pala kerrallaan hävisi niiden tuoteselosteista ja hoito-ohjeista. Alla olevan kuvan perusteella syypää näyttäisi olevan Vili, mutta totuus on ihan muuta. Juti teki tätä myös välillä silmiemme alla. Parin kiellon jälkeen koko homma loppui.

Vili ei olisi sama ihana ja täydellinen Vili, ellei se olisi pentuna ollut niin kamala riiviö ja koetellut meitä ja meidän hermoja. Nyt tehtäisiin varmasti paljon asioita eri tavalla kuin mitä tehtiin sen kanssa. Voihan se olla, että ollaan opittu jo niin paljon Vilin kanssa, että sen vuoksi Jutin pentuaika oli helppoa? Eniten uskon kuitenkin siihen, että Jutilla on ollut hyvä esimerkki (Vili) joka on pistänyt leikeille rajan ja tämän vuoksi meidän varpaat ja sormet on säästynyt kolhuilta.

Nyt kun mietin tarkemmin.... Jutin pentuaikaan on kyllä varauduttu paljon paremmin, ollaan keksitty paljon enemmän kaikkea mitä se saa luvan kanssa purra. Ollaan oltu ostamatta tyhmiä rottinkikoreja, joita olisi ollut kiva hajottaa. Ollaan oltu huolellisia eikä olla jätetty lemppari kenkiä tai roskiin matkalla olevia roskapusseja koirille jos ollaan oltu hetkikin poissa kotoa. Ollaan jopa otettu Jutia varten sellainen lisäpykälä meidän vakuutukseen, että jos se hajottaa vaikka sohvan, niin meille korvataan se!
 Korostan vielä, että Vili OLI riiviö, nyt se on maailman kiltein ja melkein aina tottelee ;) Heelerin kanssa tarvitsee pitkää pinnaa ja huumorintajua, ne voi keksiä mitä vaan ja missä vaan. Monet treenitkin on mennyt ihan pipariksi kun koirat on ruvennut sooloilemaan ja nolannut meikäläisen. Silti me ollaan nyt ja aina parhaita kavereita. <3

Ihanaa pentuaikaa tulevien heelerpentujenne kanssa, toivon paljon kuulumisia ja kuvia!

Ps. Edelleen Vili aina välillä muistuttelee meitä näistä pennuntuoksuisista ajoista ;) Viime viikolla se oli ollut todella taitava - napannut jostain dödöni, kiertänyt korkin auki ja pöyritellyt sitä lattialla ja matoilla niin paljon, että valkoinen rullapää oli muuttunut mustaksi koirankarvoista. :) Myös yöpöydälle unohtuneet huulirasvat ja nenäliinat tuhotaan.

Lisää heelertuholaisista voi lukea heeler-forumilta http://www.lancashireheeler.fi/forum/