Polskista

Helsingin Koirauimalan 10 kerran kortti on täyttynyt tasaisesti, mutta vielä on puolet jäljellä. Joka toinen viikko kun käydään polskuttelemassa 30min, niin se riittää. :) Elokuussa säiden salliessa käydään varmasti uimalan lisäksi myös luonnonvesissä, koska lomailen.

30 minuuttia ei tunnu enää niin pitkältä ajalta kuin ensimmäisillä kerroilla, silloin en uittanutkaan kuin ehkä puolet ja puolet touhuttiin jotain muuta. Ensimmäisillä kerroilla on myös ollut koirakavereita mukana, niin sekin on vähentänyt omaa uimisaikaa. Viimeksi aika meinasi loppua kesken, vaikka oltiin ihan vain oman perheen voimin. 

Vaikka koirat ei missään nimessä ikinä haluaisi lopettaa uimalassa uimista, niiden tyylistä näkee että kestävyys niiltä osin on parantunut ja niitä uskaltaa uittaa jo pidempään - lähes koko 30 minuuttia pienillä palautumisjaksoilla. Allashan on hyvin pieni, eli ei ole kyse mistään kestävyysuinnista kuitenkaan. Jos olen ollut yksin koirien kanssa olen tehnyt niin, että jokaisen lelunheiton välissä kävellään altaan ympäri kerran tai kahdesti. Näin pysytään liikkeessä, mutta tulee kuitenkin vähän huilattua kovemmasta rasituksesta.

 

Tällä viikolla olisi suunnitteilla uimista torstaille, riippuen keskiviikon fysioterapiakäynnistä. Jos fyssari suosittelee lepoa seuraavalle päivälle, siirtyy uiminen ensi viikolle. 

Juti sinä olet meritähti

Loput uimalassa räpsityt kuvat täältä (KLIK).

Eilen oli agilitytreenit. Päälimmäisenä jäi mieleen keinun harjoittelu. Keinua ei olla tehty vuoteen, joten aloitettiin säädettävästä mallista, joka oli matalimmalla. Käskytin keinulle, Vili meni vähän yli puolen välin ja niiasi keinun alas. Hyvä. Tätä toistettiin molemmilta puolilta useamman kerran. En käskyttänyt muuta kuin "alas alas" - joka on merkkinä siitä, että kyseessä on keinu - ei puomi. Mulla ei ole keinulle erikseen kosketus tai pysähtymiskäskyä, koska keinu suoritetaan tällä tyylillä turvallisesti ja hallitusti. Onhan se hitaampi kuin kaikista nopein, mutta ei kovin paljoa, vaikka Vili jääkin suht keskelle, etutassut kuitenkin kontaktialueella. Esteiden turvalliseen suoritukseen panostetaan kaikista eniten, ajassa otetaan sitten kiinni muulla rataosuudella :D

Tehtiin tällä matalalla versiolla myös vauhdikkaampia suorituksia, mutta Vili piti pään kylmänä ja antoi keinun kopsahtaa maahan ennen kuin lähti itse liikkeelle. Henrikan (koutsi) avustuksella tehtiin myös "keskikokoista" keinua, todeten siinä sama homma. Rauhallinen ja hyvä suoritus myös yhdistettynä putken ja hypyn kanssa. Enempää ei tällä kertaa, toistoja oli jo tarpeeksi monta ja kaikki vielä tosi hyviä ja omat kriteerit täyttäviä! :)

Rengas olisi ollut kiva ohittaa välillä väleistä, eli siihen tarvitaan vielä rutkasti toistoja ja varmuutta..

Meillä alkoi nyt kuukauden tauko aksassa, mutta me pyritään käymään treenipäivinä tekemässä jotain pientä radantynkää - ollaan taukoiltu jo ihan tarpeeksi :)