Kovan onnen koira #1

22.7. illalla Vili loukkasi oikean etujalkansa koirakaverin kanssa leikkiessä. Itse tilannetta en nähyt/kuullut vaikka koirat oli koko ajan ihan lähellä. Vili ei käyttänyt jalkaa ollenkaan, edes silloin kun heräsi sikeästä unesta - jalka petti silloinkin alta. Kului tunteja eikä jalka mennyt yhtään paremmaksi, se vain sojotti oudosti sivulle. Kipupistettä ei löytynyt mistään. Käännettiin ja väännettiin, paineltiin ja tarkistettiin varpaat/kynnet yms. Ei mitään.

22 jälkeen päätettiin että pakko se on varmuuden vuoksi mennä näyttämään eläinlääkärissä. Soitettiin ensin Aistiin, Myyrmäkeen. Ääääh... Jäi vähän paha maku puhelusta, joten soitettiin vielä Pakkalan eläinlääkäriasemalle (Vantaan kaupungin eläinlääkäriasema), joka sijaitsee muutaman minuutin ajomatkan päässä. 

Kun päästiin linjoilta läpi, olin niin onnellinen siitä myötätuntoisesta äänestä mikä puhelimeen vastasi. Se oli siinä. Se riitti sillä hetkellä. Meille kerrottiin, että olemme jonossa kolmantena, noin 30 min päästä. Vastassa oli vanhat tutut naamat, kenellä olemme käyneet rokottamassa Viliä ja pentuna käytiin myös kennelyskän vuoksi siellä. 

E-r-i-t-t-ä-i-n mukava eläinlääkäri Eeva Länsisola oli päivystämässä. Hoitoseloste kertokoot loput:

Vili tuli Vantaan kaupungin vastaanotolle oikean etujalan äkillisen ontuman vuoksi. Se ei varannut jalalle lainkaan, mutta kipuvastetta ei mistään kohti löytynyt ja varpaiden ja kynsivallien iho oli normaali.

On erittäin epätodennäköistä, että Vilillä olisi murtumaa, koska kipuvaste puuttuu. Ennemminkin tuntuisi että kyseessä on venähdys, ja kevyenä koirana Vilin on helppo kävellä vain kolmella jalalla.

Vili sai 4 tuntia vaikuttavan tulehduskipulääkepistoksen, ja kipulääkkeen antoa jatketaan huomisillasta lähtien oheisen reseptin ohjeen mukaan. Vili tulee pitää kaksi viikkoa levossa ja kipulääkityksellä, mutta aikaa ortopedille kannattaa alkaa varailla jo, jos koira on vielä perjantaina täysin kolmijalkainen.

Seuraavana aamuna jalka oli ihan samanlainen. Ei astunut. Ei ollut unohtunut yön jälkeen.

MUTTA

Sain tällaisen kuvan kesken työpäivän :)

Ja kotiin tullessa mua vastassa oli tämän näköinen iloinen ystävä <3 

Kuten otsikosta voi päätellä, jatkoa seuraa. Kissa hyökkäsi kirjaimellisesti puskista Vilin kimppuun maanantaina aamulenkillä ja raapaisi sitä silmästä. Siitä lisää myöhemmin.