sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Luoksepäästävyys ja paikkamakuu

Jostain syystä mua jännitti eniten paikkamakuu. Ehkä siksi, että Vili on lähiakoina parissa treeneissä karannut jonkun meille liian suuren häiriön takia paikkamakuusta pois. Paikanpäällä oli myös aikaisemmassa postauksessa mainittu pentu, jota kohti Vili viikko sitten ponkaisi. Vili tiesi tämän, mutta onneksi muisti myös sen, että kesken "työn" ei tämän pennun luokse ole asiaa :D Vaikka mulla oli "menee miten menee"-asenne, niin eihän se nyt ihan sama ollut. Kyllä me lähdettiin tekemään parhaamme ja toivomaan hyvää lopputulosta.

Tässä kuvia sekä luoksepäästävyydestä että paikkamakuusta. Kahden minuutin aikana kerkesi tapahtua vaikka mitä. Kympit rapsahti molemmista, enkä edes pyörtynyt ;)

Alkuun "tiedotustilaisuus", tuomarin ja liikkurin ohjeistukset


Sitten luoksepäästävyys


Paikkamakuu







10!


Paluu eiliseen


LUOKSEPÄÄSTÄVYYS 10
Vili nousi ylös ja otti askeleen kohti kivaa MIEStuomaria :)

PAIKALLA MAKAAMINEN 10
Häiriö oli suhteellisen kova, vieressä oleva koira oli äänekäs eikä pysynyt makuulla (seisoi ja istui) ja lopulta tuomari pyysi ohjaajaa palaamaan koiran luokse. Viliä ei haitannut että riviin tuli Vilin toiselle puolelle myös ihminen seisomaan loppuajaksi.

SEURAAMINEN KYTKETTYNÄ 10
Mulla ei ollut mitään hajua missä Vili menee, koska päätin vain katsoa eteenpäin :D Videolla näyttää, että Vili olisi vähän jäljessä, mutta se voi johtua myös että video on kuvattu kentän kulmasta.

SEURAAMINEN TALUTTIMETTA 8,5
Mokasin itte. Liikkuri sanoi "juoksuun mars", juoksin ja lopetin yhtäkkiä juoksun, ennen kuin liikkuri sanoi "käyntiin mars", eli ENNAKOIN :D Hahah. Tuomari kysyi että enkö jaksanut enää juosta ;)

MAAHANMENO SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ 8
Muuten 10 suoritus, mutta perusasentoon nouseminen vasta toisella käskyllä ja pienellä liikeavustuksella.

LUOKSETULO 10
Videolta näkyy, että Vili on ihan etukenossa, melkein tulossa jo :D Onneksi malttoi kuitenkin odottaa. Lopun hyppy oli yllättävän pikkuinen, eikä vili edes osunut muhun, paljon hillitympi kuin treeneissä :D Hyvä niin, koska tuomari ei vähentänyt siitä pisteitä.

SEISOMINEN SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ 10
Hyvä poika.

ESTEHYPPY 8
Omasta mielestä vähän laiskan oloinen. Olisi sittenkin pitänyt pyytää yksi lauta lisää, niin hypystä olisi tullut parempi. Nuuskutteli hypyn jälkeen. 

KOKONAISVAIKUTUS 10
Paras päätös kokeelle: "Oli ilo katsoa teidän tekemistä".

Lopputulos ALO1 186/200 sijoitus 3/20.


lauantai 30. maaliskuuta 2013

ALO1

ME TEHTIIN SE!

ALO1 186/200

SIJOITUS 3/20


LUOKSEPÄÄSTÄVYYS 10
PAIKALLA MAKAAMINEN 10
SEURAAMINEN KYTKETTYNÄ 10
SEURAAMINEN TALUTTIMETTA 8,5
MAAHANMENO SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ 8
LUOKSETULO 10
SEISOMINEN SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ 10 
ESTEHYPPY 8
KOKONAISVAIKUTUS 10

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Lyhyt ja tehokas

Torstain agilitytreeni. Harjoteltiin mm. niistoa, mikä oli tosi kiva, mun mielestä se myös näyttää tosi hienolta sit kun sen osaa ja koirakin tekee oikein ;) 

Toinen mainitsemisen arvoinen juttu on KEPIT!! Ne meni hienosti. Alku tosi vauhdikkaasti, loppua kohden vähän hidastaa, mutta en nyt ollenkaan murehdi sitä, siihenkin saadaan varmasti lisää vauhtia sitten kun yhdistetään muita esteitä :)

Treenit oli tosi tehokkaat, vähän lyhyemmät mitä normaalisti, mutta itse päätin lopettaa, tai itseasiassa Henrikakin sanoi että nyt on juuri hyvä hetki, molemmilla (mulla ja Vilillä) oli hyvä draivi päällä ja vielä olisi jaksanut ja tahtonut mitä, mutta se oli täydellinen hetki lopettaa :)

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Tusina!

Jes! 8vrk (sis. yhden välipäivän) siihen meni, ei siis niin kauaa kuin oletin. Asetin tavotteeksi, että silloin yllätetään Sanna, kun hän palaa lomalta taas meitä kouluttamaan, eli aikaa olisi ollut 3 viikkoa. Huomenna päästään hallille testaamaan miten OIKEAT agilitykepit sujuvat. 

Aiotaan jatkaa vielä näillä 12 kepillä, ei ehkä ihan joka päivä, mutta säännöllisesti kuitenkin. :) Pakko myöntää, että neljän kepin jälkeen oli jo vaikea kuljettaa niitä mukana, tai no, ei niinkään vaikeaa, mutta ärsyttävää :P



tiistai 26. maaliskuuta 2013

Putkiralli vol. 2

Facebookin tapahtuman mukaan osallistujia Halli Tehis Cupin toiseen osakilpailuun oli päälle 80, mutta ihmisiä JA KOIRIA oli varmasti satoja. Ainakin siltä se tuntui, kun siellä tungoksessa yritti mennä paikasta toiseen. Onneksi on pieni ja kiltti koira, niin ei ollut itsellä sen suurempia ongelmia. Älyttömän suosittuja on nuo HSKH:n järjestämät kokeet ja epäviralliset kisat, empä kyllä yhtään ihmettele. 

Omaan suoritukseen oon taas tosi tyytyväinen, tällä kertaa ensimmäinen kerta meni paremmin, toisen jätin kesken koska mulle tuli totaalinen aivopieru. Rata lähti hyvin ja olin juuri jonossa edelliselle koirakolle selittänyt järjestyksen kun he olivat unohtaneet sen. Ihan hassua, jo viidennellä - kuudennella esteellä unohdan täysin kaiken :D Sen mitä oon tehnyt, mitä oon tekemässä ja mitä pitäisi tehdä. Noh, tehtiin ihan omat pari putkea ja lähdettiin pois. Tässä kuitenkin video siitä ensimmäisestä kerrasta:


Laskeskelin, että meidän aika oli vähän alta 40sek, ja parhaan koirakon oli reilut 31sek. Putkiluokassa kaiken kokoiset ja -näköiset kisasivat keskenään.

Nyt vaan odotellaan, josko ajat tulisi nettiin, ja kuinka kauas jäätiin kärjestä kun ajat ynnätään yhteen :)

10 keppiä!

Viikko sitten ostettiin ensimmäinen aurauskeppisatsi ja kiroiltiin niiden kanssa. 

Lauantaina ostettiin toinen satsi ja tänään mentiin jo 10 keppiä!

7 päivästä yhtenä kepit oli kahdesti lenkillä mukana, muutoin ne oli kerran per päivä. Eilisen ne vietti kaapissa pölyttymässä, kauaa ne ei onneksi kerennyt pölyä kerätä. Huomenna jatkuu ja tarkoituksena on hypätä 10 -> 12.

Mitenhän me voitaisi treenata A:ta tai keinua lenkeillä? :D

Vikat treenit ennen koetta

Mulla oli paljon suunnitelmia, mitä pitää tehdä, mutta en muistanut kuin hypyn. 

MUISTIINPANOT JOHANNA, MUISTIINPANOT!! Äh.

Aloitettiin paikkamakuulla. Tapahtui sellainen juttu, mitä jo vähän ajattelin tapahtuvaksi heti alussa. Meidän treeneissä oli toisen koiran tuuraajana pieni pentunen, johon Vili tietenkin iski silmänsä.... En kerennyt ottamaan montaa askelta Vilistä pois päin kun kuulin tutun laukan selän takaa. Sinnehhän se oli pennun luokse painelemassa, mutta kääntyi onneksi kun komensin. Koira sylikyydillä boxiin odottamaan, kunnes paikkamakuu on ohi. 

Ainiin. Luoksepäästävyys ja kehääntulotarkastus meni hyvin! Vili keskittyi kehääntulotarkastuksessa vain rapsuttamaan pantaansa :D Luoksepäästävyydessä Jenni kurkkasi vähän hampaitakin, ja Vili pysyi paikallaan :) Tästä on tullut selkeästi meille nyt yksi LIIKE muiden joukossa!

Otettiin ONNEKSI toinenkin paikkamakuu, että myöhästyneetkin pääsevät. Eipä se ensimmäinen tainnut oikein kellään mennä nappiin, en kyllä katsonut, mutta jutteluiden perusteella. Ei jäänyt sellaista oloa, että kaikki joutuivat meidän takia seisomaan toisen kaksiminuuttisen :D 

Tää toinen meni jo paaaljon paremmin, ei puhettakaan, että Vili olisi ollut menossa pennun luokse. Pentu oli samassa paikassa kentällä leikkimässä omistajansa kanssa, huippuhyvä häiriö meille, voi kun tällaisia tilanteita saisi useammin. Ainakin tämä pentu on häiriönä meille jatkossakin, vielä on kahdet ohjatut tokotreenit jäljellä. Vierestä lähti yksi koira pinkomaan omistajansa luokse, Vili katsoi tämän spurtin mutta ei onneksi lähtenyt kilpasille. Ei reagoinut siihenkään, kun koira palautettiin sylissä Vilin viereen, annettiin käskyjä "istu", "maahan", "paikka", ja syötettiin herkkuja.

Tämän jälkeen tehtiin vähän kaikenlaista pientä. Lyhyitä seuruita Pian vinkillä, että kun olen aikissa tehdä käännöksen, naksautan, ja täten väljyys jää pois ja käännöksestä tulee tiukka, koska koira odottaa palkkaa, jonka saakin heti käännöksen jälkeen.

Tehtiin myös jääviä, mitkä menee hyvin. En pelkää sitä, että Vili tekisi väärän liikkeenä väärään aikaan. Ollaan vahvistettu seisomaan jäämistä niin paljon. Ja täytyy myöntää, että kun liikkuri sanoo, "seuraavana seisominen seuraamisen yhteydessä", sanon Vilille hiljaa, että "mennään seisomaan"... Tämä on ehkä paras vinkki mitä ollaan saatu ;) Uskon sen vaikuttavan meidän liikkeeseen, ja se riittää.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä taas on niin eri kuuloinen. Tarkoitan tällä siis sitä, miten sen Vilille sanon. Seisominen on aika korkea "seiiisso" ja maahan on matala "maaaahan", painottuen selkeästi ensimmäiseen tavuun.

Ennen hyppyä tehtiin luoksetulo ja seuraaminen, jotta saataisi hypystä "kisamainen". Vili kuulemma nytkähti luoksetulossa kun lähdin kävelemään pois sen luota, istui kuitenkin nätisti käskyyn asti. Luoksetulo on nopea ja hieno. 

Myös seuraaminen (hihnatta) meni tosi hyvin. Olin tyytyväinen vireeseen. Täytyy ennen koettakin vähän treenailla (ei kuitenkaan liikaa), koska selkeästi loppua kohden Vili rupeaa parantamaan.

Hypyssä meille on muutaman kerran tuonut ongelmia se, kun Viliä kiinnostaisi ne laudat, mitkä nostetaan hypyltä pois. Tai se on tarjonnut joskus "hyppy" käskyllä sitä, että se menee niiden hyppyjen viereen seisomaan. TälläKIN kertaa, vähän ylidramaattinen lautojen pois nosto ja äänekäs sivuun laitto, mutta onneksi ne ei enää kiinnostanut :) Ensimmäinen hyppy meni hyvin, eikä Vili ennakoinut perusasentoa. Jälkimmäisillä kerroilla se tapansa mukaan ennakoi sen, vaikken ensimmäisessäkään pyytänyt sitä perusasentoon :D Noh, pitää toivoa, että lauantainakaan ei tule pisteen menetyksiä siitä, että se ennakoisi.

Lopuksi tehtiin luoksetuloa niin, etten kutsunut Viliä luokse, kävin seisomassa vähän matkan päässä ja palasin palkkaamaan. Sen jälkeen jäävien erotteluita, siten että itse peruutan ja Vili kävelee eteenpäin. Siinä se on hyvä ja tosi skarppi.

Semmoiset maanantaitreenit.

Eilen oli niin hoppupäivä, että aurauskeppitreeni jäi väliin.

Tänään on HSKH Halli Tehis Cupin toinen osakilpailu ja meille se tarkoittaa PUTKIRALLIA! Jihuu!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

12. viikonloppu

Tiedossa pitkä selostus meidän viikonlopusta kuvien ja videon kera.

Perjantai
Edettiin viiteen aurauskeppiin. Futsaltreenit. Ilta perinteisesti J:n siskolla Zara Vilin seurana. Suomi-Espanja fudismatsi kotona, Vilin kanssa kisastudio.


Lauantai
Herätys 9.00. Aamulenkki jonka jälkeen Ojankoon. Treffit siellä 10.30 Pian ja Ruu-heelerin kanssa. Käynnissä oli maxi 3 agikisat, vähän tunsin itseni ulkopuoliseksi kun kaikilla muilla oli isot koirat, taisi ne kuitenkin ymmärtää että ollaan treenaamassa siellä eikä yritetä päästä agiradalle muiden perässä :) Menin hallille jonkin verran etukäteen, laitoin Vilin boxiin vähäksi aikaa odottamaan ja menin katsomaan kisoja. Yritin luoda tunnelmasta niin kisamaisen kun pystyin, tosin palkkasin aika hurjasti. 

Pian ja Ruun saapuessa päätettiin, että tehdään kaksi paikkamakuuta, ja verrataan suorituksia. Ensin sellainen, ettei koirat päässeet morjestamaan toisiaan, vaikka Vili olisi kyllä halunnut. Ruuta ei niin kiinnostanut :) Vili hamuili maassa vähän Ruun suuntaan ja koitti saada hajuja, kielsin ja kehuin hyvästä kontaktista. En tiedä olisiko se noussut jos en olisi puuttunut kiinnostukseen. Loppuaika meni hyvin, mutta enhän mä kokeessa voi sille jutella kesken paikkiksen. Ympärillä olevat koirat, kuulutukset tms ei haitanneet.

Tähän väliin pieni lenkki, koirat sai vapaana touhuta keskenään. Sitten uusi paikkamakuu. Ihan eri meininki. Ei mitään ongelmia tai merkkiä kiinnostuksesta. Tässä paikkamakuussa ainoa häiriö oli monet belggarit mitkä menivät ohitse :D Niiden perään piti katsoa. Kun koira oli tsekattu myös omistaja piti tarkistaa, että vaikkei dogi ollutkaan Sony, niin oisko se toinen tyyppi kuitenkin Maaret ;)



Treenailtiin myös muut liikkeet Vilin kanssa (paitsi hyppy), mutta lyhkäsempinä. Fiilis oli koiralla taas sellainen, että ei voi olla kuin onnellinen meidän yhteisestä tekemisestä <3

Treenien jälkeen hurautettiin kotiin, heitettiin treenikamat sisälle ja lähdettiin lähipellolle missä Maaret ja Sony odotteli meitä lenkkeilemään. 

Ihana lauantaipäivä. Touhujen jälkeen Vilille uni maistui ja minä pääsin siksi aikaa J:n kanssa hyvillä mielin syömään ja leffaan!

Käytiin ostamsssa Bauhaussista uusi kuuden satsi kepukoita ja kyllä kannatti, lauantain lenkkien aikana edettiin jo 7 keppiin! :)


Sunnuntai

Aamulenkin jälkeen vietiin Vili hoitoon J:n siskolle, ettei sen tarvitse yksin vahtia kotona miljoonia noitia, mitä meillä varmasti asunnon sijainnin vuoksi kävisi pimpottelemassa.

Me suunnattiin J:n kanssa pennuttomaan pentutapaamiseen kasvattajan kotiin. Tunnelma siellä oli oikein mukava, niinkuin viimeksikin, ja toivon todella, että kaikki menee synnytyksessä Mayalla hyvin, ja saamme viikon päästä tiedon, että poika on syntynyt <3 Olisi mahtavaa saada noin hienosta yhdistelmästä pentu meidän laumaan ja sen lisäksi päästä mukaan noin tiiviiseen porukkaan, mitä kasvattaja on ympärilleen kerännyt.

Edettiin sunnuntai-illan lenkillä kahdeksaan keppiin! Tältä me näytetään lenkeillä. Nyt ei kepit mahdu enää käsiin, pitää olla kassi tai reppu.



Lenkin jälkeen tehtiin vielä vähän takapäätreeniä. Toiseen suuntaan vili pyörii aina paremmin kuin toiseen, en tiedä johtuuko se siitä, että se mitä tehdään eka rekisteröityy sen aivoihin pysyvästi ja toisen suunnan rekkaaminen on vaikeampaa, vai että onko se toinen suunta oikeasti vaan vaikeampi? Täytyy panna merkille, että kumpaan suuntaan lähden sitä pyörittämään, ettei aina aloiteta samalla.


perjantai 22. maaliskuuta 2013

Rataa ja keppejä

Tosiaan. Eilen puuttui piiskuri meidän aksatunnilta, eli meidän maailman paras kouluttaja Sanna. Jostain syystä sen kyllä huomasi. Ei sitä itse vaan osaa puuttua omiin mokiin ja viilata niitä. Näimpä tehtiin vaan rataa ja koitettiin saada suorituksesta koko ajan parempi. Neljä kertaa tehtiin se läpi, ja sen jälkeen piti jo lopettaa, ettei rupea maistumaan jo ihan puulta, väsymyksen huomasi jo liikkeestä.


Vilille vettä ja lepohetki. Ennen kuin lähdettii kotiin, tehtiin vielä keppejä. Aloitettiin neljällä, saatiin tosi hyviä suorituksia. Pieni tauko, ja sen jälkeen kokeiltiin viidellä. Hienosti meni sekin molemmilta puolilta. Lopetettiin vielä energisinä ja intoa täynnä, mieli olisi tehnyt jatkaa, mutta parempi näin. Lyhyiden ja hyvien toistojen kautta saavutetaan meidän tavoitteet, se ollaan opittu tässä vuoden "agilitymatkalla" :)

Aurauskeppitreenit on jatkuneet hyvin. Kerran vuorokaudessa ollaan tehty. Tänään perjantaina tehtiin jo viidellä kepillä, huomenna koitetaan taas lisätä yksi. Sitten ne jo loppuukin! Täytyy varmaan käydä ostamassa toinen kuuden satsi. Sanna ei ole kuvioissa mukana kahdella tulevallakaan agilitytunnilla, joten aiotaan yllättää se seuraavan kerran kun nähdään, sillon me toivottavasti osataan kepit ainakin helpoista kulmista :)



Huomenna päästään treenaamaan paikkamakuuta ihanan heeleritytön Ruun kanssa Ojangon halliin :) Siellä on samaan aikaan agilitykisat, joten häiriötä on paljon. Oon niin iloinen, että Ruun omistaja mielellään lähti lyhyellä varoajalla treenaamaan meidän kanssa :) Varmasti saan jonkinlaisen mielenrauhan siitä muutenkin itselleni, kun saadaan heeleritreenit alle. Aikaisemmin ollaan vaan leikitty heelereiden kanssa. Koskaan ei muistaakseni ole treenattu samaan aikaan. Paitsi juuri tämän Ruun kanssa eri kentillä viime kesänä, silloin Vili kyllä huomasi, että siellä on rotutoveri. Jännää.

Ps. Tänään kun tulin töistä kotiin, oli Vili jostain kaivanut mun otsalampun. Mun ainoan otsalampun minkä sain joulupukilta muutama kuukausi sitten. Onneksi siinä ei ollut hampaan jälkiä, sitä oli ilmeisesti vaan siirrelty. ;) Jaa, että miksi epäilen että se oli Vili? Enhän mä 100 varma olekkaan, mutta jotenkin mulla on vaan semmonen fiilis...



Homemade agility

Kuten aikaisemmin jo mainitsin, ostin aurauskepit Bauhaussista agilitykepeiksi, hintaa 6kpl setillä taisi olla 6,95€.

Tiistaista lähtien ollaan tehty kerran päivässä treeniä näillä kepposilla ja eilisen jälkeen (kolmas treenikerta) voin sanoa että treeni oli sujuvaa. Löydettiin kiva paikkakin missä treenata, meidän lähimetsän kukkula. :) Satuttiin sinne juuri auringonlaskun aikaan, kauniiden maisemien lisäksi oli muutenkin hyvät puitteet treenata, ei valittamista!

Pojat aamulenkillä. Aurinko nousee.

Etsimässä treenipaikkaa.

Sopiva paikka löydetty ja aurinkokin laski vasta kun oltiin saatu tehokas treeni päätökseen.

torstai 21. maaliskuuta 2013

Pilkkimishommia

Viikonlopuksi hurautettiin Vilin kanssa Keski-Suomeen. Perjantai-iltana valmistauduttiin huolella seuraavan päivän koitosta varten, luvassa oli suvun pilkkikisat! Eli syötiin, vaihdettiin kuulumiset ja nukuttiin.

Aamulenkki jäi vähän lyhyeen pakkasen ollessa 20 ja rapiat. Vilillä jäätyi tassut melkein heti samantien ja pääsikin mun kyydissä ihan ovelle asti. 


Klo 11.00 starttasi kisat ja kolmisen tuntia vietettiin aurinkoa ottaessa pilkkiessä. Niinkuin edellisestä lauseesta ja seuraavista kuvista saattaa päätellä, oli koko päivä oikein kaunis ja aurinkoinen. Näitä lisää!



Kyllä, kuvassa esiintyy myös toinen koira. Voitto 4v oli myös kannustamassa omiaan. Pojat tulivat hyvin juttuun ainaskin alkuun. Loppupäivästä tuli pieni erimielisyys kumpi löysi kuvan aiemmin, mutta siitäkin selvittiin vain äänitehosteiden ja pienten tönimisten kera.

Huomaamatonta vaanimista, ohikulkija yllätetty ja hyökkäys!

Ette uskokaan, kuinka uni maittoi kaiken vahtimisen ja leikkimisen jälkeen. Tai ehkä uskotte. Ainakin näiden kuvien jälkeen.



Kun unta oli vedetty palloon jonkin aikaa, joutui Vili vielä viihdyttämään iskän metsästyskaveria, Elliä. Eipä Vili koskaan kunnon mattopaineista kieltäydy, varsinkin jos vastustaja sattuu olemaan vielä kiva tyttö.


Sunnuntaiaamuna vielä ennenkuin lähdin jatkamaan reissua Jyväskylän kautta kotiin, ikuistin taitavat kissat, jotka ei mukamas saaneet mahaansa täyteen monista kymmenistä pikku ahvenista edellisenä iltana, pitää vielä linnuiltakin ruoat varastaa!

Ensin herrasmies (myöhemmin naiseksi todettu) Leevi tiputtaa Irsalle ruokaa maahan, jonka jälkeen itse mutustaa suoraan paketista.


Ainutlaatuista

Nyt kun on ensijärkytyksestä toivuttu, sen suhteen, että jännittää Vilin tulevat mahdolliset rakkauskuviot tokokokeessa, niin olen saamassa ajatukseni siihen moodiin, että saatan jopa kokea paikkamakuuhetken todella upeana asiana! Ainakin rodun puolesta, jos ei oma suoritus päätä huimaa.

En usko, että on kovin yleistä, että samassa kokeessa näkyy kaksi suhteellisen harvinaista koirarotua, ja vielä vierekkäin/peräkkäin.

Yritetään ottaa ilo irti tästä ainutlaatlaatuisesta tilanteesta, kävi miten kävi! :)

Yöllä kun mietin tätä asiaa, kerkesin käytä jalostustietojärjestelmästä tsekkailemassa, että tää toinen koirakko on saanut alkuun kaksi 1-tulosta ja sen jälkeen kaksi 3-tulosta, eli reilun viikon päästä on taas mahikset saada koulutustunnus TK1! Hienoa, kerkeisimpä keskittyä edes osittain myös siihen suoritukseen. Me ollaan heidän jälkeen, joten voi olla että liikkeet menee ohi, kun pitää valmistautua Vilin kanssa, mutta kaikki peukut on joka tapauksessa pystyssä!!

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Ei olisi pitänyt lukea lähtölistaa

Tai no siinä tapauksessa, olisin ehkä ollut tokokokeessa vielä enemmän shokissa kuin nyt :D Vilin vieressä paikkamakuussa on heelerinarttu. MMMMitä? Kyllä!! Lancashire heeler tyttökoira! Uskomaton tuuri :D

Toivottavasti saan yhden tutun kanssa järjestettyä paikkamakuutreenit vielä ennen koetta.. Hänellä olisi ihastuttava heelerityttö myöskin. Näkisin vähän, miten Vili reagoi treenitilanteessa saman rodun edustajaan... Apuva. :D

14.3. agilitytreenit

Torstaina oli sellainen fiilis, että onkohan tällä koiralla nyt mennyt into kaikkeen tekemiseen, kun edellisellä agilitykerralla en osannut lukea sen fiiliksiä ajoissa ja väsymyksen huomasi rataa tehdessä. Tällaiset merkit innokkuudesta se antoi kun pakkasin kamoja. Taisi vain säästellä ja kerätä virtaa, koska treeneissä se oli ihan eri koira, mistään väsymyksestä ei ollut tietoakaan ;) Tai sitten tämä oli vain kärsimättömän koiran merkki siitä, että puen ja pakkaan liian kauan.


Alla videokooste. Kuvaaja ei ollut oikein ajanhermolla, ja pisin pätkä jäi kuvaamatta, se meni vielä tietenkin tosi hyvin :D Eli yhdistettiin näitä pienempiä pätkiä, mitä tässäkin näkyy pari. 


Keppitreenistä sen verran, että se nyt ei VÄLILLÄ oikein toimi. Välillä Vili tekee niinkuin mukamas tietäisi mitä on tekemässä, mutta niinkuin videolla näkyy, se ottaa vielä liikaa kontaktia muhun, viimeistään neljän kepin jälkeen kääntää katseen, koska saa niin paljon palkkaa suoraan mun kädestä (mm. tokossa). Keppitreenaamisessa se ei enää IKINÄ saa herkkuja multa suoraan ja pyrin vahvistamaan sitä, että focus on edessäpäin.

Meille annettiinkin vinkki (vaihtoehtoja), että pitää saada joko monia toistoja nyt ihan kotonakin, taikka sitten aloittaa koko kepit alusta muulla taktiikalla, esim verkoilla tai vinokepeillä. Ollaan siis aloitettu keppikujalla. Noh, ajattelin, että kokeillaan nyt vielä, josko saataisi niitä toistoja, ennen kuin "luovutetaan" ja vaihdetaan taktiikkaa. Kävin siis ostamassa Bauhaussista aurauskeppejä 6kpl :D

Ostin aurauskepit tiistaina, ja niitä on nyt testattu kahtena päivänä. Ekalla kerralla mulla meni pata ihan jumiin, eikä treenistä meinannut ihan oikeasti tulla lasta eikä paskaa. Sori. Mutta vieläkin kiukuttaa MUN OMA ASENNE tän treenin aikana, turhauduin tosi nopeesti. Aloitin idioottina heti kuudella kepillä, iskin ne lumihankeen ja lähdin olettamaan että kyllä tästä hyvä tulee. Just. Olin ehkä liian innoissani ajatuksesta, että nyt me ne opitaan. Yhdellä kerralla? Joopajoo.

Onneksi hokasin kuitenkin vähentää keppejä neljään, ja niillä saatiin kuin saatiinkin muutama hyvä toisto, sitten pitikin jo äkkiä lopettaa, koska mun asenne oli niin älytön että olisin voinut polttaa ne kepit samantien. 

Tänään ryhdistäydyin ja yritin käyttäytyä niinkuin aikuiset käyttäytyy. Unohtaa tuollaiset lapselliset kiukuttelut, Vili ei ainakaan ole semmoisia ansainnut. Mentiin tuohon meidän pihaan ennen iltalenkkiä, ja otin mukaan vain 4 keppiä. Aloitettiin kolmella. Palkka koko ajan edestä alustalta, missä oli joko herkkuja tai pallo. Saatiin molemmilta puolilta IHAN hyviä toistoja, ja nyt on jo paljon parempi fiilis.

Kepit on joka lenkillä mukana millä vaan itsekin käyn ja tehdään muutama hyvä toisto. Kriteerinä pidin tänään sen, että kaksi hyvää toistoa peräkkäin, puolen vaihto ja sama kriteeri. Alle 10 minuuttia taidettiin yhdessä tossa pihassa touhuta, jonka jälkeen kepit sisälle ja loppulenkille. 10 minuuttiakin on vähän liikaa, mutta häiriönä toimi iltapimeällä kaikki kummitukset ja möröt.

Mitähän naapureiden päässä liikkui, kun ne ajoi autolla tohon parkkikselle ja näki, että mulla on aurauskepit lumipenkassa pystyssä (noin klo 21) ja kannustan Viliä pujottelemaan niitä :D Voisimpa olla kärpäsenä katossa, kun ne miettii kotona meidän puuhailuja.

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Kisaharkalla (itse)luottamusta

18.3. kisaharkka meni hyvin. Alkuun jännitti vähän, kun Vilin kaveri Sony oli myös poikkeuksellisesti meidän treeneissä parin peruutuksen takia. Käytiin pienellä lämmittelylenkillä, jossa koirat sai morjestaa ennen "kisoja", tämän takia toisen tekemiset ja olemiset kentällä ei haitanneet lainkaan. Paikkamakuussa pojat olikin vierekkäin.

Kehääntulotarkastuksessa Vili venkuloi jostain syystä vastaan ihan hirveästi, eikä meinannut asettua seisomaan niinpäin kuin olisi ollut loogista, eli nenä kentälle päin, väkisin kääntyi aina toiseen suuntaan... Tekeminen näytti varmaan ulospäin ihan kamalalta :D Hyvä startti.... Noh, mutta luoksepäästävyys ihan täys 10, se meni hyvin. Tässä vaiheessa huomautus, että missään vaiheessa kisaharkassa en palkannut kentällä, ainoastaan kentän ulkopuolella paikkamakuun jälkeen, ja muiden suoritusten jälkeen.

Paikkamakuu oli myös hyvä tosi kovasta haukkuhäiriöstä huolimatta. Ekalla käskyllä maahan ja ekalla käskyllä ylös. Paikkamakuu tuntui muuten pisimmältä ikinä.

Meidän vuoro oli tokana. Ensin oli Maaret ja Sony, jotka on tulossa samoihin kisoihin meidän kanssa, he tosin korkkaavat AVOn. 

Aloitettiin seuruilla, pyysin vähän lyhkäsemmät, etten nyt saa tehtyä niistä ihan mössöä ennen kisoja. Meni ihan hyvin, ei paljoa tainnut nenäkään käydä maassa. Ainoastaan oikealle käännöksissä taisi vähän jäädä jälkeen. Mun "seuraa" käskyt oli normaalia reippaammat, ja näin toivottavasti teen myös oikeissa kisoissa. Mutta kyllä noistakin varmasti ainaskin kasit ois saanut. Oli mun mielestä hyvällä kohdallakin. 

Sitten oli liikkestä maahanmeno, se oli tosi hyvä. Hirveen nopee ja ihan kympin suoritus. 

Sit luoksetulo, josta ei tuu kuin hyvä mieli. Se on niin ihana <3 Alkuun hirveä spurtti, keskivaiheessa pari vähän ilmavampaa "ilopomppua" ja loppuun vielä heelerihyppy, josta kääntyykin melkein suoraan ilmassa perusasentoon.

Liikkeestä seisominenkin oli tosi hyvä. Hyvä Vili!

Viimeisenä hyppy, joka olikin ainut joka meni ihan penkin alle. Tuomari kysyi että kaksi vai kolme lauttaa, jos näin kysyy oikeissa kisoissa, niin sanon kyllä varmuudeksi että kaksi. Ollaan tehty enemmän kahdella, mutta kolmenkin yli Vili helposti pääsee. Nyt se meni ensimmäisellä käskyllä nojaamaan hyppyesteeseen, takajalat maassa ja etujalat lautojen päällä :D Toisella käskyllä se meni pois otettujen lautojen luokse ja kolmannella hyppäsi. Joopajoo. Tätä siis vielä pitää vähän tuunailla ennen 30.3. Kisaharkan jälkeen yritettiin vielä vahvistaa hyppyä kolmella esteellä, laitoin namialustankin toiselle puolelle jotta siitä saisi vauhdikkaamman. Vili ennakoi perusasennon koko ajan kun reenattiin... Hmph.
Reeniä reeniä.. 

Mutta muuten jäi oikein hyvä fiilis tästä kisaharkasta, juuri sitä toivomaani itseluottamusta ja koiraan luottamista saatiin kerättyä roppakaupalla, ja toivottavasti ens maanantaina jatkuu yhtä hyvin. Silloin taidan keskittyä lyhyeen tekemiseen ja yllättävään palkkaukseen. 

Ainiin, liikkeiden välit oli tosi hyvät, ei haahuiluja tms. focus oli koko ajan tekemisessä! Jes!

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Lenkistä nauttiminen

Viime keskiviikkona mentiin rutiininomaisesti lenkille tähän meidän lähimaastoon. Aurinko paistoi ja ilma oli muutenkin todella hieno. Ei puhettakaan mistään myrskytuulista, mitä nyt on taas nähty ihan liikaa lähiaikoina. Se täällä pääkaupunkiseudulla on vähän inhottavaa, että aina tuulee. Ja kylmästi. Keski-Suomessa (mistä olen kotoisin) on kyllä yleensä enempi pakkasta, mutta se ei tunnu niin pahalta, koska tuuli siellä on ihan erilainen, jos edes tuulee.

Palataan kuitenkin ajatuksissa keskiviikkoon. Oltiin jo kävelemässä kotiin päin. Melkein kotiovella, kunnes rupesin miettimään, että mitäs me sitten tehdään, kun mennään sisälle. Odotetaan, että J tulee kotiin. Niin. Miksei me voida odottaa täällä ulkona. Voidaanhan me. Ja niinhän me odotettiinkin. Käännyttiin ja lähdettiin pidentämään meidän päivälenkkiä. Kyllä kannatti! Joskus sitä valitettavasti unohtaa nauttia lenkeistä, ja on mukamas kiirus kotiin. Tällä kertaa unohdettiin kellon kyttääminen, ja nautittiin mahtavasta kevätsäästä!

Näitä kuvia on kiva katsella ja haaveilla, että tällä viikollakin vielä saataisi samanlaiset kelit ja fiilikset!

Tästä se meidän lenkki lähti. Lunta oli tupruttanut aikaisemmin sen verran, että oltiin ensimmäisenä tamppaamassa vanhat polut näkyviin.

 Vilin uusi panta pääsee näissä alakuvissa esille. Ostin sellaisen, missä on heijastinreunukset, aattelin aluksi että ne on varmaan ihan humpuukia, kun on niin ohkaset pistot ommeltu, mutta ei, kyllä ne kuulkaas vaan näkyy! Tuli iltalenkillä testattua pimeässä metsässä. Mulla oli otsalamppu, ja heijasti niin hyvin, että suu melkein loksahti auki.
Hajun perässä.
Vieläkin. Taitaapi olla citypupujen koti jälkien perusteella.
Ai minne kato? Ai tänne? Tonne? Vai tänne?
 Ja taas nenä käytössä. Keppihän sieltä löytyi. Niin pieni, ettei sitä ees kuvissa näy.
Iltalenkillä oltiin Ruotsinkylän metsissä Lempparin (Lempi-lagotto) kanssa. Pimmeetä oli, mutta onneks mulla oli mun superhyvä otsalamppu, ja molemmilla koirilla hyvät heijastimet, niin saatiin pidettyä ne koko ajan näköetäisyydellä. Tosin, eipä nuo pelkurit kauas ees irronneet :)

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Tulossa

Tänään me ajellaan Vilin kanssa kohti Keski-Suomea ja luvassa mm. suvun pilkkikisat!

Tulossa viikonlopun jälkeen:

* Keskiviikon 'ollaan-niin-kauan-ulkona-kunnes-J-soittaa' - lenkiltä kuvia *
* Torstain agilitytreenien videokoosteita *
* Viikonlopulta kuvia ja fiiliksiä *

Rentouttavaa viikonloppua :)


tiistai 12. maaliskuuta 2013

Tuesday

Aamulenkillä pyörittiin ympäri metsää ja jahdattiin oravia.


Sen jälkeen syötiin hyvin ja otettiin vähän lepoa. Tänään oli huomattavasti rauhallisempi saikkupäivä, Vili rauhottui mun kanssa, eikä koko aikaa piippaillut ja ihmetellyt miksen tee mitään ekstraa sen kanssa.


Käytiin Mustissa ja Mirrissä, ostettiin panta. Sellainen hieno keltainen Rukan panta, missä on heijastavat viivat, hintaa oli jotain 5e, ne oli -15% alessa. Jostain syystä meillä on vain yksi panta, jota käytetään. Valjaitakaan ei olla käytetty aikoihin. 

Kauppareissulla meillä oli mukana Lemppari eli Lempi the superLagotto (ja omistaja). Reilu 6kk vanha, täällä aiemminkin seikkaillut sekopää. :) Matkalla pysähdyttiin koirapuistoon leikkimään, Viliä ei huvittanut leikkiä, joten avitin vähän ja lahjoitin mun rukkasen. Johan teki taas mieli juosta karkuun ja leikkiä vetoleikkejä.
Kotona "painittiin". Oli semmoista pyörremyrskyä näiden tasmanialaisten painit, että siitä oli mahdotonta yrittää napata hyvää kuvaa.



Myös kaikki luut mitä lelukopasta löytyi piti kaivaa esille ja vaihdella niitä vähän väliä, koska kaverilla tietenkin oli aina se parempi. Vaihtohan meni niin, että luu haettiin suoraan kaverin suusta, lähes kurkusta. Koska tää oli ihmisten mielestä tylsä leikki, takavarikoitiin luut ja muut syötävät pois, jolloin painit taas jatkui.


"Kyllä meidän koirat on niin hyvin koulutettu, että ei ne ei todellakaan kerjää.."


Koirat sai pelata myös älypelejä ja tehdä temppuja. Vili tarjosi vaikka mitä temppuja sillä välin kun temppuilin Lempin kanssa. Malttoi kuitenkin odottaa vuoroaan, eikä tullut keskeyttämään. Hyvä Vili. Siitä tulee hyvä isoveli. 

Tämän kaiken häsellyksen jälkeen onkin ollut hiljaista poikaa. Iltaruoan ja lenkin jälkeen on uni maittanut, ja eiköhän tässä jatketa samoilla linjoilla pitkälle aamuun asti.


Kauniita unia!