torstai 7. maaliskuuta 2013

Odottavan aika on JÄNNITTÄVÄÄ

Tässä päivittäin on mielessä koiranpentu, jonka toivottavasti saamme hakea kotiimme touko-kesäkuun vaihteessa. Sitä kun ei vaan vielä ole syntynyt. Poika sen pitäisi olla. Emän mahassa näkyi ultrassa ainakin neljä pentua, mutta voihan ne kaikki olla narttujakin.

Pennun odotus on kyllä vain yhtä jännittämistä. Ensin jännitetään, löytyykö mieleinen kasvattaja. Sitten jännitetään pitääkö kasvattaja meistä. Entä meidän kasvatustyylistä ja koirasta. Kaikki tähän asti perustuu vain mielipiteisiin, ja hyvin paljon ensivaikutelmaan. Samoihin aikoihin jännitetään myös, että onnistuuko astutus. Sen jälkeen odotellaan että onko narttu tiinenä. Tämä varmistetaan mahdollisesti ultralla ja samalla jännitetään monta palleroa masussa näkyy. Voidaan tämän jälkeen laskeskella jo vähän todennäköisyyksiä. Jos siellä näkyy neljä, niin suurempi todennäköisyys on, että siellä on sekä poikia, että tyttöjä, kuin että vain tyttöjä. Pienenä pessimistinä en kuitenkaan vielä ajattele, että meille ON tulossa pentu. Meille on TOIVOTTAVASTI tulossa pentu.

Nyt odotellaan huhtikuuta. Ihan sitä alkupuoliskoa. Heti ensimmäisenä päivänä odotetaan pentujen syntyvän, ja silloin saadaan tietää, minkälaista möhkälettä sieltä tulee. Jos tästä päästään siihen, että poika tuli, niin sitten jännitetään ensimmäiset kriittiset viikot, miten pentu lähtee kasvamaan ja meneekö kaikki hyvin. Samalla jännitetään myös milloin pääsee näkemään pennut ensimmäistä kertaa. Sitten kun niitä näkee, jännittää niin paljon, ettei melkein uskalla edes koskea, ettei niitä vaan riko. Jos sopii useamman tapaamisen ennen kuin pennun saa hakea kotiin, joutuu jännittämään myös niitä. En tiedä mikä tässä koko projektissa on kaikkein jännittävintä, sekö kun hakee pennun kotiin? Meidän ja kasvattajan välisen matkan ajaa noin 30minuutissa, mutta voin lyödä vaikka vetoa, että se matka tuntuu ikuisuudelta jos KUN se päivä koittaa.

Tämän perusteella varmaan uskotte, että olin aivan hermona, kun haimme Vilin Porista asti.

Vili ei jännittänyt olleskaan.

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Jee, en oo siis tän asian kanssa yksin (Jussiakin varmasti jännittää mut se ei puhu siitä ääneen)! "Pieni" jännitys on hyvästä :D

      Poista
  2. Jossu apua, nyt vasta luin tästä. Siitä ei voi ainakaa olla kii et pitääkö teistä tai kasvatustyylistä, te jos jotkut ootte omistautuneita Vilille ja TULEVALLE pennulle, että todellakin ansaitsette ja saatte pennun. Pidetään peukkuja et jollakin niistä on jotai siellä haaroissa :D Hihi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Kiitos Anna :) Koiraihmisiäkin on niin moneen lähtöön, mutta onneks löydettiin ihan mahtava kasvattaja, joka myös pitää meistä :)

      Poista