14.3. agilitytreenit

Torstaina oli sellainen fiilis, että onkohan tällä koiralla nyt mennyt into kaikkeen tekemiseen, kun edellisellä agilitykerralla en osannut lukea sen fiiliksiä ajoissa ja väsymyksen huomasi rataa tehdessä. Tällaiset merkit innokkuudesta se antoi kun pakkasin kamoja. Taisi vain säästellä ja kerätä virtaa, koska treeneissä se oli ihan eri koira, mistään väsymyksestä ei ollut tietoakaan ;) Tai sitten tämä oli vain kärsimättömän koiran merkki siitä, että puen ja pakkaan liian kauan.

Alla videokooste. Kuvaaja ei ollut oikein ajanhermolla, ja pisin pätkä jäi kuvaamatta, se meni vielä tietenkin tosi hyvin :D Eli yhdistettiin näitä pienempiä pätkiä, mitä tässäkin näkyy pari. 

Keppitreenistä sen verran, että se nyt ei VÄLILLÄ oikein toimi. Välillä Vili tekee niinkuin mukamas tietäisi mitä on tekemässä, mutta niinkuin videolla näkyy, se ottaa vielä liikaa kontaktia muhun, viimeistään neljän kepin jälkeen kääntää katseen, koska saa niin paljon palkkaa suoraan mun kädestä (mm. tokossa). Keppitreenaamisessa se ei enää IKINÄ saa herkkuja multa suoraan ja pyrin vahvistamaan sitä, että focus on edessäpäin.

Meille annettiinkin vinkki (vaihtoehtoja), että pitää saada joko monia toistoja nyt ihan kotonakin, taikka sitten aloittaa koko kepit alusta muulla taktiikalla, esim verkoilla tai vinokepeillä. Ollaan siis aloitettu keppikujalla. Noh, ajattelin, että kokeillaan nyt vielä, josko saataisi niitä toistoja, ennen kuin "luovutetaan" ja vaihdetaan taktiikkaa. Kävin siis ostamassa Bauhaussista aurauskeppejä 6kpl :D

Ostin aurauskepit tiistaina, ja niitä on nyt testattu kahtena päivänä. Ekalla kerralla mulla meni pata ihan jumiin, eikä treenistä meinannut ihan oikeasti tulla lasta eikä paskaa. Sori. Mutta vieläkin kiukuttaa MUN OMA ASENNE tän treenin aikana, turhauduin tosi nopeesti. Aloitin idioottina heti kuudella kepillä, iskin ne lumihankeen ja lähdin olettamaan että kyllä tästä hyvä tulee. Just. Olin ehkä liian innoissani ajatuksesta, että nyt me ne opitaan. Yhdellä kerralla? Joopajoo.

Onneksi hokasin kuitenkin vähentää keppejä neljään, ja niillä saatiin kuin saatiinkin muutama hyvä toisto, sitten pitikin jo äkkiä lopettaa, koska mun asenne oli niin älytön että olisin voinut polttaa ne kepit samantien. 

Tänään ryhdistäydyin ja yritin käyttäytyä niinkuin aikuiset käyttäytyy. Unohtaa tuollaiset lapselliset kiukuttelut, Vili ei ainakaan ole semmoisia ansainnut. Mentiin tuohon meidän pihaan ennen iltalenkkiä, ja otin mukaan vain 4 keppiä. Aloitettiin kolmella. Palkka koko ajan edestä alustalta, missä oli joko herkkuja tai pallo. Saatiin molemmilta puolilta IHAN hyviä toistoja, ja nyt on jo paljon parempi fiilis.

Kepit on joka lenkillä mukana millä vaan itsekin käyn ja tehdään muutama hyvä toisto. Kriteerinä pidin tänään sen, että kaksi hyvää toistoa peräkkäin, puolen vaihto ja sama kriteeri. Alle 10 minuuttia taidettiin yhdessä tossa pihassa touhuta, jonka jälkeen kepit sisälle ja loppulenkille. 10 minuuttiakin on vähän liikaa, mutta häiriönä toimi iltapimeällä kaikki kummitukset ja möröt.

Mitähän naapureiden päässä liikkui, kun ne ajoi autolla tohon parkkikselle ja näki, että mulla on aurauskepit lumipenkassa pystyssä (noin klo 21) ja kannustan Viliä pujottelemaan niitä :D Voisimpa olla kärpäsenä katossa, kun ne miettii kotona meidän puuhailuja.