Nyt kun on ensijärkytyksestä toivuttu, sen suhteen, että jännittää Vilin tulevat mahdolliset rakkauskuviot tokokokeessa, niin olen saamassa ajatukseni siihen moodiin, että saatan jopa kokea paikkamakuuhetken todella upeana asiana! Ainakin rodun puolesta, jos ei oma suoritus päätä huimaa.
En usko, että on kovin yleistä, että samassa kokeessa näkyy kaksi suhteellisen harvinaista koirarotua, ja vielä vierekkäin/peräkkäin.
Yritetään ottaa ilo irti tästä ainutlaatlaatuisesta tilanteesta, kävi miten kävi! :)
Yöllä kun mietin tätä asiaa, kerkesin käytä jalostustietojärjestelmästä tsekkailemassa, että tää toinen koirakko on saanut alkuun kaksi 1-tulosta ja sen jälkeen kaksi 3-tulosta, eli reilun viikon päästä on taas mahikset saada koulutustunnus TK1! Hienoa, kerkeisimpä keskittyä edes osittain myös siihen suoritukseen. Me ollaan heidän jälkeen, joten voi olla että liikkeet menee ohi, kun pitää valmistautua Vilin kanssa, mutta kaikki peukut on joka tapauksessa pystyssä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti