perjantai 31. elokuuta 2012

Kokeenomaiset tokotreenit

Vähänkö oli jännää :) Meillä ei juurikaan ole yhtään valmista liikettä tokossa, kun ollaan jouduttu alottamaan vähän aika sitten melkein puhtaalta pöydältä, kun se motivaatio söi lähes kaiken mitä oltiin opittu yhdessä. Etukäteen piti ilmoittaa, että mitkä kaksi liikettä suoritetaan "kokeessa". Tiesin että toinen on luoksetulo, koska se on aika varma. Toista mietin hirveästi. Päädyin seuraamiseen hihnatta, ONNEKSI!!! Se oli niin hyvä :) Oon TAAS niin ylpeä Vilistä.

Koetreenit oli tosi hyvin järkätty, miellä oli  liikkurin lisäksi myös tuomari paikanpäällä, kehänauhaa lepattamassa, häiriökoira radan reunalla ja muut kisaajat toimi katsojina. Kisat alkoi kehääntulolla, luoksepäästävyydellä ja minuutin paikkamakuulla. Vili oli hienosti koko minuutin. Jouduin kyllä sanomaan maahan-käskyn kahdesti, koska ekalla kerralla oli sukukalleuksien putsaus tärkeämpää. :D Vili tapitti koko minuutin kyllä tosi nätisti, kerran jäi nuuskimaan ilmaa, mutta niin teki vieruskaveritkin, tiedä mikä tuoksu sieltä sitten oikein tuli. Perusasentoonkin nousi ekalla käskyllä. Jes.

Oltiin ekana yksilösuorituksissa, tai kaksilo. Mikskä niitä vois kutsua :D Aloitettiin seuraamisella hihnatta. Se meni niin hyvin <3 Pyydettiin vähän lyhyempi seuraaminen kuin normaalissa kokeessa, että saataisi varmempi onnistuminen, mutta niin kuulemma tehdään pyytämättä kaikille näissä kisaharkoissa :)

Seuraamisen jälkeen oli luoksetulo, mikä meni ihan hyvin, vauhdikkaasti ja varmasti, mutta perusasento jäi vähän vinoksi. Se kun korjattiin niin oli bileiden aika :)

Jäi kyllä niin hyvä fiilis. Miks mulla on jossain vaiheessa ollut motivaatio kadoksissa, en ymmärrä enää yhtään. ;)

Agilityn dark side

Hahaa, otsikolla en tarkoita että agilitylla oikeasti olisi pimeää puolta, mutta viime treeneissä oli niin pimeää, että jouduttiin vikalla radalla ottamaan hypyistä rimat alas, kun Vili rupesi muuttamaan hyppytekniikkaansa. Luultavasti rimojen aiheuttamien varjojen takia.

Treenien aluksi tehtiin puomia ja A:ta. Me aloitettiin puomilla. Vilin on suorittanut puomin aina tosi vauhdilla, eikä oo yhtään höllännyt vauhtia lopussa jolloin kontakteilla tulee etujarruefekti. Voitte vaan kuvitella kun ajatte pyörällä pitkospuilla, joiden alla on suo ja refleksinomaisesti vahingossa painatte vaan etujarrut täysillä pohjaan kun orava seisoo siinä edessä, niin kuinka siinä sitten käy. No takaosa nousee melkein ympäri (saattaa siinä voltinkin heittää), ja et varmasti pääse samassa linjassa takaisin. Aivan saletisti se takaosa tippuu sinne suohon. Ja näin meillä Vilin kanssa yleensä on käynyt. Tiistain treeneissä se kuitenkin viimeisillä kerroilla jostain syystä jarrutteli, ja teki tosi hyvin :)

Tän jälkeen tehtiin A:ta. Sitä ei ollakaan tehty muutakuin pari kertaa, mutta nekin kerrat paljon pienemmällä A:lla. Aluksi oli vähän ongelmia saada Vili menemään siitä, lähti vaan vauhdilla kiertämään sitä, mutta muutamien yritysten jälkeen se hoksas. Kontaktit on ihan ok, kun se namialusta on siellä odottamassa, mutta jos sen ottaisi pois niin todennäköisesti Vili vaan juoksis läpi... Sanna neuvoi tekemään kontaktitoistoja siten, että vaikka joka 4. kerta sitä namialustaa ei olisikaan siellä ja jos Vili pysähtyy niin älyttömät bileet käyntiin :)

Alla kuva Sanna Lehtosen suunnittelemasta treeniradasta :)
Henkilökohtaisesti ehkä mun lempparirata mitä ollaan koskaan tehty. Ehkä siksi, että se meni ihan hyvin. Ensimmäinen este on A, ja se aloitettiin kontakteilta, ei siis tehty koko estettä. Pussia ei olla paljoa tehty, mutta eipä sitä juuri huomannut :) Saatiin hyvin tehtyjen pätkien jälkeen vielä koittaa mennä koko rata. Muistaakseni se meni ilman suurempia ongelmia. Rimat oli pimeyden ja varjojen takia laskettu alas, joten sekin helpotti aikalailla Vilin hommia. Ainiin, 6-este oli itselle tosi vaikea 5 valssin jälkeen, koska se oli punainen ja hämärällä sitä ei juuri näkynyt (muut esteet oli keltaisia tai muuten vain helpossa linjassa), meinasin koko ajan juosta sitä päin :D En tiedä huomasiko sitä, mutta itse joka ainut kerta yllätyin siitä kuinka lähellä se olikaan.

Treenien lopuksi tehtiin kujakeppejä, joita saatiin kavennettua aikalailla. Olen siitä niin iloinen :) Vili joutui jo vähän tekemään poikittaisliikettä ja miettimään, eikä vain juoksemaan läpi. Tehtiin niin, että juoksin vierellä. Parhaiten meni silloin, kun olin vaan ihan hiljaa, ekalla kerralla rupesin kehumaan, kun lähtö oli niin hyvä, niin Vilihän poikkas samantien mun luokse :D Tehtiin molemmilta puolilta, ja päästiin lopettamaan hyvään suoritukseen suhteellisen nopskaan!

Olen niin huisin ylpeä tuosta pienestäsuuresta koirastani <3 Seuraavaa tiistaita odotellessa!

Lopuksi vähän tunnelmia Ojangosta ;) Meidän kenttä on ainut missä ei valot toimi!

maanantai 27. elokuuta 2012

Hotelli Korpilampi

Aivan ihana hotelli Espoon kupeessa! La-su yö maksoi kahdelta 109€ + koira 20€, ja täytyy kyllä sanoa, että oli hintansa väärti ja vielä kaikenlisäksi edullisin hotelli mitä löysin tästä lähialueelta. Luonto on upea. Lampi on ihana. Kesällä varmasti vielä paljon kivempi, kun lampeen ehkä saattaisi uskaltaa uimaankin, muut kuin Vili ;)

Säät suosi hyvin, lauantaina paistoi aurinko oikein urakalla, ei tarvinnut pelätä että Vili mulahtamisensa jälkeen vilustuisi :P Se ei vaan taida ikinä oppia, että reunalle ei kannata välttämättä mennä, tai ainakaan siitä kovin paljoa yli. Lompista vaan. Kyllä se joutui ihan rehellisestikin käydä uimassa, kun tiputti pallonsa lampeen.

Ainut miinuspuoli hotellissa oli (anteeksi nyt vaan mutta..) venäläiset rouvashenkilöt. Allaspuolella kun käytiin, niin ei puhettakaan että olisi voinut mennä sen jälkeen saunaan. Kaksi naista oli valloittanut ylälauteet eikä siirtynyt sieltä minnekkään, siellä vaan lököttelivät selällään ja heittivät lisää löylyä. Suihkuunkaan en sitten lopulta jäänyt, kun haju rupes käymään sietämättömäksi. Toisen suomalaisen naisen kanssa siinä päiviteltiin että eikö ne käy suihkussa koskaan. Haju oli PALJON pahempi kuin kuviteltu haju miesten lätkämatsin jälkeisessä pukuhuoneessa. Myös välillä ravintolassa tuli samanlainen pistävä haju nenään, mutta siellä ilmastointi taisi viedä suurimman osan hajuhaitoista pois.

Vili ei ollut moksiskaan, vaikka se "joutui" olemaan välillä hotellihuoneessa yksin. Ensimmäisellä kerralla yllätettiin se pöydän päältä, kun jätin takin siihen jonka taskuihin jäi Vilin tän hetkiset lempparipallot. Onneksi ei kerennyt takin taskuja repiä rikki :D Muilla kerroilla Vili löytyi yllätysyllätys sängystä pötköttämästä.

Tällä kertaa ei muuta. Huomenna agilitya ja torstaina tokoa. Tokossa meillä tulee olemaan "kisanomaiset treenit", joihin pitäisi valkata kaksi liikettä mitkä tehdään kisanomaisesti. Toinen on aika varmasti luoksetulo, mutta toista en vielä tiedä. Ehkä hihnassa tai hihnatta seuruu, vaikka voi olla että Vili ilman palkkaa jää laahaamaan aika kauaskin. Täytyy funtsia :)





lauantai 25. elokuuta 2012

Silmätulehdus

Eilinen rokotuskäynti tuli kyllä hyvään saumaan. Vilillä on pari päivää rähminyt vasen silmä, mutta me ajateltiin että se on ihan normaalia, nyt on syksykin vähän niinkuin alkanut, niin ehkä se johtuu tuulesta? Mutta ei. Mukava naiseläinlääkäri huomasi että silmä punottaa ja tarkisti että kaikki on muuten silmässä ok, ettei ole naarmuja tms. Silmätulehdukseen ell määräsi tippoja. Tästä tarkistuksesta hän ei veloittanut mitään, vaikka siihen jonkin verran aikaa menikin
Rokotus meni hyvin, vähän pää kääntyi kattomaan että mitä siellä tapahtuu. Seuraavan kerran sitten 3 vuoden päästä. Tai kennelyskärokotus me kyllä aiotaan hakea joka vuosi... Vilillä oli se pentuna, eikä haluta sitä sille enää ikinä :)
Käynti Pakkalan eläinlääkäriasemalla maksoi 68e (2 rokotusta) + 12e vantaan kaupungin palkkio. Henkilökunta oli tosi mukavaa ja ajatkaan ei juuri ollut myöhässä. Vieläkään en aio vaihtaa eläinlääkäriä :)
Nyt pakkaushommiin ja nokka kohti Korpilampea!!

perjantai 24. elokuuta 2012

Lauri ja Vili

Kesälomakuvia

Rico ja Vili siltamäen koirapuistossa
Vili "mummolassa" nauttimassa auringonlaskusta
Vili "mummolassa"
Onnellinen pikkukoira reissun päällä
Vili "mummolassa"
Sony ja Vili parin tunnin uimisen ja riehumisen jälkeen
Veneilemässä
Vili mummon mökillä
Mummon mökillä
Vili "mummolan" rannassa
´
Taas veneilemässä :)
Rupikonnia päivystämässä mökillä
Mustissa ja Mirrissä todettiin että kymppi on mennyt rikki! :)
Sony ja Vili haltialassa lenkillä
Diego, pomerian pentu kävi meitä ilahduttamassa :)
Ninja, Sony ja Vili haltialassa

Paluu arkeen

Nyt on lomat lusittu! 4 viikkoa poissa töistä ja Vili kyllä varmasti kiittää, että olen palannut takaisin töihin. Välillä huomasi kuinka väsynyt se oli, kun on tottunut nukkumaan kunnon unet töiden aikana, mutta nyt kun olin kotona niin tehtiin vaikka ja mitä. Reissattiin Suomessa tai muuten vaan touhuttiin jotain. Kyllä me paljon päikkäreitäkin nukuttiin, ja yöunet oli huomattavasti pidempiä kuin nyt.

Treeneistä (sekä agility, että toko) pidettiin kokonaan taukoa ~2viikkoa. Se teki kyllä hyvää :) Agilityssä omasta mielestä huikea edistyminen Vilin osalta, selkeästi pää on tehnyt hommia vaikka kentällä ei olla käyty. Vauhtia oli ekoissa treeneissä aivan mielettömästi, mutta ei kuitenkaan liikaa höntyilyä. Siitä oon kyllä niin iloinen, että vielä kertaakaan Vili ei oo agilityssä hidastellut tai vaikuttanut siltä että äääääääääh ei kiinnosta voidaanks jo lopettaa..., toivottavasti näin ei tuu koskaan tapahtumaankaan.

Tokossa meillä alkoi pari viikkoa sitten uusi Jenni Korhosen pitämä kurssi, joka on alkanut kyllä tosi kivasti. Ollaan tehty sellaisia juttuja, mitä just meidän ois pitänytkin. Ois pitänyt tehdä jo kauan sitten. Lyhyttä, hauskaa, tarkkaa. Esimerkiksi eilen treenien teemana oli leikkiminen. Harjoiteltiin siis leikkimään. Vili yleensä leikkiessään ja lelun voittaessaan lähtee juoksemaan ja ilakoitsemaan yksin. Harjoitellaan tällä hetkellä sitä, se yhdistäisi näihin leikkeihin myös mut. Se onnistui eilen ihan hyvin, mulla yleensä onkin treenitaskut täynnä leluja, ja laitan ne parhausjärjestykseen, jotta aina olisi se VIELÄ parempi lelu millä saan herätettyä Vilin mielenkiinnon. Vilin leluissa aika ehdoton on vinku. Ruvetaan myös harjoittelemaan sitä, että kun Vili on vaihtanut palkkalelun toiseen, niin heitän sille herkun maahan ja näin saan myös toisen lelun takaisin. Miten en oo tollaistakaan älynnyt? Oon aina houkutellut ihan käteen asti, ja suorittanut vaihdon siinä antamalla herkun. Miten en oo tajunnut heittää herkkua maahan, Vili kerkeää siinä herkkua haeskellessaan unohtaa jo lelunsa. Kaikilla ei välttämättä sekään toimi, mutta Vili on niin perso herkuille, niin ei pitäisi olla ongelmaa.

Eilen Vili oli tokotreeneissäkin parempi kuin aikoihin. Perusasennotkin oli paljon kivempia, eikä se tullut viereen istumaan sivuttain, takaperin tms, vaan ihan niinkuin pitääkin :D

Tänään Vilillä on rokotus, saa nähdä miten menee, kun viimeksi se rokotustäti oli vähän kovakourainen, eikä ollenkaan niin mukava kuin ekalla kerralla. Toivotaan, että siellä ois se kivempi rokotustäti :)

Huomenna mennään Korpilammelle, Vilikin pääsee hotelliin ekaa kertaa elämässään yöksi. Siellä tarkoituksena on rentoutua ja ulkoilla.

Aattelin lisätä tähän kuvia, mutta empäs lisääkkään, kun tästä tulis niin valtavan pitkä. Laitan kesälomakuvat kohta erikseen tulemaan :)