Tokoiluja

Morjestamooi. Eilen oli Korhosen Jennin vetämät tokotreenit. Alkuun taas kehäänmeno, luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Häiriönä tällä kertaa Jennillä oli sateenvarjo :) Meni ihan ok, Vili vähän joskus (tai no yleensä) peruuttelee, jos joku tulee kopeloimaan, on tehnyt sitä aina mutta antaa kuitenkin käsitellä... Täytyis nyt vaan treenailla sitä et olisi alusta asti nätisti paikallaan :) Paikkamakuussa meni ekalla käskyllä maahan, mutta harmillisesti laittoi toisen tassunsa mun kengän päälle, siinä vaiheessa jo arvasin että vaikka kuinka varovaisesti lähden tästä eteenpäin niin varmana nousee, ainakin istumaan. :D Niinhän siinä kävi, vaikka kuin yritin hiippailla eka sivuaskeleen ja sit vasta eteenpäin.. Mut paikkamakuu meni kivasti häiriöistä huolimatta.

Sen jälkeen oli ruudun harjoittelua, Vili menee kyllä huijaamalla, namialustalla ja lelulla tosi kivasti (vauhdikkaasti) ruutuun. Siinä sivussa tehtiin myös jääviä, seisomaan jäi tosi kivasti taka-ja etupalkalla, maahan menossa oli vähän ongelmia, mutta se on ihan ymmärrettävää, taisin olla vähän liian vaativa, pienellä helpotuksella meni sitten tosi kivasti ja nopeesti, eli kun vähän hartioita nytkäytin. Lisää vaan toistoja ja kohta se meneekin jo toivottavasti ilman apuja :) Kotona meneekin, mutta häiriössä ei näköjään vielä.

Otettiinko me muuta. Ei kai ? Treenien jälkeen mentiin vielä lenkille meidän aksaopen Sannan kanssa, jolla oli tällä kertaa kolme narttua matkassa :) Kyllä Vilin kelpas.

Maanantaina alkaakin sitten sisävuorot Ojangossa. Eli torstain toko muuttuu maanantaiksi, ja tiistain agility muuttuu torstaiksi :) Torstaina on myös viimeiset ulkotreenit tokossa, en vielä tiedä meenkö sekä tokoon, että agiin... Agia en ainaskaa jätä väliin, se on jo varma, mut tokoa en haluis kanskaa, vielä kun on kisanomaiset treenit taas. Viimeks oli niin kivaa.

Nyt viikonloppuna ei ookkaan tiedossa mitään ihmeellistä koirarintamalla. Varmaan kuitenkin jossain vähän jotain treenaillaan, mutta lähinnä varmaan vaan sitä mitä huvittaa tehdä just sillä hetkellä.

Rentouttavaa viikonloppua!!!!

Nenä

Siis ihan uskomatonta. Vilillä on niin älytön nenä, että oon ihan toivoton :D Treenit menee niin kauan hyvin, että se ottaa vainun keitettyihin kanan sydämiin, niin herkulliselta kuin ne kuulostaakin! Tiedän niin paljon enemmän herkullisia tuoksuja, ja mun mielestä noi sydämet ei juurikaan ees haise millekään, ne on vaan sellaisia limaisia lötisköitä. Mutta niin herkullisia Vilistä. Se teki kontakteja muutaman kerran ok. Sitten samalla kentällä aukes sydän-boksi ja tittidii Vilin treenit ihan plörinäks :D Niillä on melkein ihan sama vaikutus kuin vaikka juoksusella nartulla!! Saatiin kuitenkin jotain sitten vielä aikaseks kun hajut oli vähän hälventynyt... Kontakteissa ei kuitenkaan tällä kertaa mitään edistymistä.

Irtoomista treenattiin myös ja Vili hakeutuu kyllä hyppyesteille hyvin ja irtoo myös kivasti. Ei mitään ongelmaa siinä. Lelu lenti ja minä jäin vähän jälkeen ja Vili jatkoi matkaa..

Tehtiin lopuksi kivaa rataa, missä piti miettiä oikea aikaista palkkaamista, palkan sijoutusta, omaa sijoittumista ja omaa juoksurataa.. Taisi olla 18 esteen rata... Alku meni ihan plörinäksi, koska mulle oli jäänyt edellisen koirakon palkkaushommista käteen 3 keitettyä kanan sydänpalasta, just niitä mistä Vili sekoo. Ajattelin laittaa ne namialustalle, mikä on sitten puomin alastulokontakteilla ykköspalkkana. Siksi aikaa, että suoritettaisi rataa sinne asti, namialusta herkkuineen jäi odottamaan muurin päälle. Kun vapautin Vilin alkupaikasta se juoksi suoraan sinne missä herkut on ja rupesi ilmasta etsimään hajua... Yritin vaikka mitä et saisin huomion, mutta tuloksetta. Piti käydä hakemassa kanat taskuun namialustalta.. Sen jälkeen rupeskin rullaamaan, harmittaa et alun piti mennä tolleen. Rakentavana palautteena tuli, että nyt pitäisi kovin
treenata sitä että radalla on häiriöitä, ihmisiä, hajuja, ääniä, ...

Siitä oon kyllä iloinen, että epiksissä olleet makkaran hajut ei sekottanut Vilin päätä, ei se ollut niistä moksiskaan. Pitää nyt vaan varmaan itte hankkia noita broikun syrämmiä ja keitellä, jotta saan Vilin huomion vaikeissakin tilanteissa.. Tai sitten laittaa pyykkipoika sen nenään :)

Mölliagilityt Ojangossa

Nonni. Tuli vähän puolivahingossa mentyä osallistumaan sitten semmoiseen. Olin menossa katsomaan, tai no täytyy myöntää, että poltteli kyllä ajatus jo siinä vaiheessa että joskos pääsis koklaamaan miltä nuo "kisat" tuntuu... Kuiteski, olin menossa katsomaan Ojankoon epävirallisia agilitykisoja ja siinä sitten vaan sattui käymään niin että ilmoitin Vilin mölliradalle (x2).

Normaalisti sanoisin että jännitti vähän, mutta turha mun on ketään huijata, jännitti ihan älyttömästi, ja sen kyllä taisi huomatakki, olin aika tönkkö :) Rata oli 18 esteen mittainen ja mun mielestä tosi kiva. Vauhdikas ja selkeä. Kontaktit Vili juos pääosin läpi, höh. Jossain vaiheessa sain sitä vähän pysäytettyä siihen, mutta kahdella radalla ehkä kerran tai kaksi :D Mahiksia ois ollut neljästi :P Muuten menikin sitten ihan ok, varsinkin toinen rata, eka oli vähän semmosta jännityksen sekaista touhottamista. Molemmilla :D Vili siinä kävi talkootyyppejäkin komentamassa kun seisoskelivat vaan putken takana :D Selitykset sikseen, ja videota kehiin. Video on kun mentiin rataa ekaa kertaa.

Vilin ekat mölliagit

Ja tässä alla tulokset.

Tulokset

Siitä oon iloinen, että suoritukset oli oikeasti jopa vähän suorituksen näköisiä, kaiken näköistä touhottajaa nimittäin tuoltakin löytyi :) Mutta turha sitä on itteään muihin verrata, ainakaan tässä vaiheessa. Nyt vaan kontaktit tehotreeniin ja yhtään ei lipsuta niistä enää ;)

Kaikinpuolin oli tosi kiva kokemus nuo möllit ainakin HSKH:n järjestämänä. Kaikki toimi moitteettomasti ja mukavaakin oli. Oli kiva nähdä taitavia koirakoita, vielä en ymmärrä kaikkia juttuja, pisteytyksiä yms, mutta pikkuhiljaa...

Huomenna onkin aksatreenit! Niitä odotellessa.

Ps. Ennen ja jälkeen ratojen, kävin tekemässä kontakteja ja varsinkin jälkeen meni hienosti, pari kertaa jopa ihan itte tarjos, joten toivoa ei oo vielä menetetty! :D

20.9. tokotreenit

Hello! Viime torstain tokotreeneistä lyhyesti. Vili oli tosi hysteerisen oloinen, eikä keskittymisestä meinannut tulla mitään. Alun paikkamakuu jännitti ohjaajaa, mutta ei se koira sieltä onneksi noussut mihkään :) Paikkamakuun jälkeen kulman muotoinen seuraaminen edestakaisin. Menomatka meni ihan persiilleen, Vili ei tajunnut ollenkaan et nyt on jo treenit käynnissä, haahuili vaan sinnetänne. Täyskäännöksen jälkeen vasta hokas ja oli vähän silleen että "ups", sitten mentiinkin hienosti keskittyen loppuun asti :) Treeneissä oli myös "häiriötreeniä", maassa oli herkkuja ja leluja. Herkut on kyllä Vilille tosi paha häiriö.. Niitä täytyy treenata. Ei menty ees kovin lähelle niin johan hävis kontakti :D Mutta onneksi Vili ei ollut se ahne koira, joka ne herkut siitä sitten loppuen lopuksi kitusiin vetäsi ;)

Treeneissä myös kaukokäskyjä ja luoksetulo. Vililtä pitäisi ehkä ruveta häivyttämään sen loppupomppua luoksetulossa, mutta en vaan haluaisi, se on niin hauska ja saa aina hymyn huulille :D Sehän menee niin että metri-pari mua ennen se pomppaa kovasta vauhdista ja lentää vähän mun ohi, sitten se pomppaa viereen perusasentoon. :D Hohhoh.... Tehtiin myös siinä reenien ohessa Vilin kans muutama hyppy, ja jeeee se oli hyvä. Hyppäsi toiselle puolelle vauhdikkaasti (!), kääntyi (!) ja sai palkan :) Jippii. Sitä nyt jonkin aikaa, ja sit jossain vaiheessa jos uskaltautuisin jo itsekin hypyn toisella puolella käymään ;)

Virheistä oppii

Eilen oli taas agilitytreenit. Mennessä satoi kaatamalla vettä, mutta jostain syystä se ei vaikuttanut mielialaan ollenkaan. Ei vesisade kyllä normaalistikaan vaikuta tekemisiini sen enempää. Paitsi joskus saatan käyttää sitä tekosyynä :D Treeneissä satoi välillä enemmän välillä vähän vähemmän, mutta ei sitä juurikaan siinä huomannut... Huppu vaan päähän ja menoksi :)

Treeneissä oli taas tekemisen meininkiä! Rata oli hyppy-hyppy-hyppy-putki siten, että hyppyesteet oli suorassa linjassa, mutta kaikki vähän vinossa :D Kellään meidän ryhmässä ei ollut mitään ongelmia hahmottaa niitä silti. Kyllä meillä on fiksuja koiria ;) Em. ratoja oli taas kaksi, eri suuntiin lähtevät ja toinen putki oli musta. Kun molemmat radat oli tehty onnistuneesti niin ne yhdistettiin. Muodoksi tuli öööö... voikohan näin sanoa, Roosa-nauhan muoto :D Yhdistetty ratakin meni kaikilta hyvin :)

Sen jälkeen vuorossa "helppoa" rengastreeniä. Rengas, rengas-hyppy, hyppy-rengas. Sellaisia sarjoja. Välillä kutsuen ja välillä mukana ohjaten. Muut ryhmäläiset oli olleet jo joissain toisissa treeneissä (aluevalmennuksessa ehkä?), joten lopetettiin vähän aikaisemmin.

Ajattelin vielä loppuhöyryillä ottaa vähän tokoa, mutta sen opin, että ei koskaan tokoa agin jälkeen :D Toistepäin kyllä onnistuu, mutta viretila ei kuitenkaan ole enää silloin huipussaan kun agility on selkeästi se ykkösjuttu Vilin mielestä. Koska kaikki muut liikkeet sujuu nyt IHAN hyvin, niin ajattelin treenata hyppyestettä. Voihan PLÖRINÄ. Jälkiviisaana ja ahneena tajusin että ensinnäkin tein ihan liian monta toistoa, koska ei tuntunut millään kerralla onnistuvan. Helpotin ja taas vaikeutin ja äärrrrrrrrrrr, miksi oi miksi :D No mutta... Tiedämpä, etten enää koskaan.....

Eilen ennen treenejä käytiin päivälenkillä Pian ja Sakun kanssa, Saku on Vilin very first friend :D Vili taisi olla himpun verran yli 7 viikkoinen kun ne tapasivat ekaa kertaa. :)

Eilen tapahtui myös aivan ihana juttu! Minusta tuli epävirallinen kummitustäti pienen pienelle tyttölapselle <3 Tänään jo ehkä pääsen sitä ihastelemaan ja äitiänsä halaamaan, viimeistään huomenna :) Oon jo miettinyt mitä sille kerron, mutta voi olla että tosi tilanteessa saatan unohtaa kaikki sanat ja pääsee vaan itku :D

Tänään on Vilillä lepopäivä, tai tietty se "joutuu" normilenkeille, mutta treenejä ei oo. Huomenna on toko :)

Ps. Päästään jatkamaan Korhosen Jennin opeissa myös tämän kurssin jälkeen :) Eilen tuli ilmoitus, että päästiin hakemallemme kurssille jeejee!!!

Viikonloppu

Perjantai ei mennytkään ihan niinkuin suunniteltiin, Placebo perui keikkansa 20 minuuttia ennen kuin ovet aukesi. Onneksi ei oltu vielä päästy kovin pitkälle, oikeastaan kävi tuuri, koska oltiin Subissa hakemassa vähän evästä ja vieressä oli Makuuni, jostai sitten päätettiin hakea leffa.

Vilin väsytys-lenkille saatiin tätä ennen seuraksi Sony ja Maaret, käppäiltiin Haltialan peltojen reunoilla ja poluilla :) Ainiin ja sen jälkeen käytiin vielä Mustin ja Mirrin aleissa! Koiramme-lehden mukana tulleesta liitteestä bongasin että Hurtan talvi"takit" on -50%. Sellaisen nyt olisin sitten raaskinut ostaa, kun Vilikin lähentelee lopullista kokoaan. Viime talvena motto oli että sillä mennään mikä halvimmalla saadaan, kun jätkä kasvoi vaan koko ajan. Ostimpas kuitenkin väärän Hurtan takin. Toi minkä ostin on jonku fleecejuttu, luulen et sillä kuitenkin pärjätään aika pitkälle, jossei tule mitään superkylmää talvea. Mukaan lähti myös uudet valjaat, luita, ja valitettavan lyhytikäisiä vinkupalloja, mitkä kuitenkin on parhaita.

Perjantaina ei sen kummempaa.

Lauantaiaamuna lähdettiin Korson raunioradalle Emmin, Emmin Jussin ja niiden koirien Islan ja Unan kanssa. Vitsin vitsit, että oli kivaa. Koitettiin tehdä Vilillekin jo vähän haastavampia piiloja, ja se löyti tosi hyvin ukot joka kerralla. Haukkua en oo opettanut, se voi olla haastavaa, kun Vili ei juuri hauku. Ehkä sitten jossain vaiheessa, jos kaipaan vähän lisää haastetta tekemiseen niin sitä voisi yrittää liittää mukaan, mutta tällä hetkellä mennään näillä mitä on ja pidetään hauskaa :) Kolme piiloa ja tauko, ja loppuun kaksi piiloa, tarkoitus oli ottaa kolme, mutta päätin lopettaa toiseen, koska se oli mun mielestä tosi haastava ja Vili ratkaisi senkin niin hienosti ja nopsaan :)

Lauantaina käytiin vielä ihan kaksistaan Vilin kanssa Haltialassa käppäilemässä ja löydettiin uudet pitkospuut, mitkä ei ollut kovin pitkät, mutta vaikka siellä oon miljoona kertaa käynyt niin ikinä en oo niille eksynyt. Pitkospuiden päässä oli nätti levähdyspaikka.

Illalla tehtiin vielä kotitottikset, lähinnä kaukoja (istu, maahan, seiso) ja jäävät. Oon nyt ihan innoissani niistä kun ollaan edistytty :D Seisominen on jo hyvä. Nousee maasta seisomaan tosi hyvin ja sama istumaan - seisomaan. Hetki kun oli siinä jumppailtu niin otettiin seisomaan jääminen takapalkalla. Vapautan kun oon ottanut itse muutaman askeleen vielä eteenpäin ja varmistanut että se oikeasti jäi sinne :D Vili rupesi seisomista ja selkeesti vähän ennakoimaan, joten päätin kokeilla vielä etupalkalla. Eli namialusta nakeilla menosuunnassa. ;) Edistäminen loppui ja lopetettiin se siihen. Sitten vielä sama setti maahan jäämisen kanssa.

Sunnuntaina käytiin mm. Pitkäkosken koirapuistossa. Pienten puoli oli tyhjä, ei kyllä yllättänyt yhtään, niin mentiin sitten isojen puolelle. Siellä olikin hyviä leikkikavereita, ja lopuksi sinne tuli kaksi mopsia, Vili on aivan hulluna tylppäkuonoisiin koiriin jostain syystä. Kerrankin se pääsi leikittämään (tai ainakin kovasti yritti) sellaisia. Ei ne paljoa jaksanut juoksennella...

Päivän toinen lenkki tehtiin missäs muuallakaan kuin Haltialassa :D Seurana Emmi koirineen (Una ja Isla). Pari tuntia siellä meni ihan kevyesti. Koiratkaan ei juuri lenkillä näyttänyt väsymystä, mutta aika hiljanen kotimatka oli :D Una ja Vili kävi uimassakin, Una lähti sorsien perään, ja Vili lähti sitten tietenkin tyttöystävänsä Unan perään :P

Matkalla nähtiin myös labbispentuja ~5kk, niillä oli ollut pentutapaaminen ja nää kaksi riekkujaa oli vielä jäänyt leikkimään. Ne otti heti Vilin silmätikuks ja saikin hyvät painit aikaan :)

AINIIN, sunnuntaina samanmoiset kotitottikset kuin lauantaina, mutta tällä kertaa päätin vielä koklata meniskö olkkarissa jo koko liikkeet jäävissä, ja MENIHÄN NE!

Tokotreenit kuvina

 Aloitettiin treenit 2 minuutin paikkamakuulla. Jäätiin varmuuden vuoksi reunaan, jos näyttää siltä, että olisi tarvetta käydä palkkaamassa, esim. jos häiriö olisi osoittautunut liian suureksi, koiria olisi noussut tai agikentällä kovastikin huudettu ja haukuttu. Rivissä yksi koira haukkui ja yksi nousi, myös takana olleiden agikenttien mekkalat olivat aika suuret, mutta ei Vili turhia stressannut, pari kertaa haisteli hajuja mutta pääosin tuijotti mua. Ennen paikkamakuuta oli vielä luoksepäästävyys, mikä meni ihan hyvin. Vili pysyi rauhallisesti, nousi istumasta vasta kun tuomari oli lähdössä ja otti yhden askeleen taakse.

 Vili meni maahan tänään vasta toisella käskyllä. Jostain syystä. En tiedä miksi, sillä kuitenkin oli hyvä kontakti ennen käskyä.

 

Vili ei noussut heti kun olin antanut käskyn, olin jo aloittamassa toista kun se nousi. Vissiin vähän hitaat piuhat tänään :)

Into treenaamaan lisää on kova :)

 

Seuraavaksi oli vuorossa nouto.

 

 Noudossa käskynä on "ota".

 Ja tehtävä suoritettu, ekalla en saanut koppia, mutta seuraavilla kerroilla olin astetta nopeampi ja kapula tuli ihan käteen asti.

 Ja uudestaan.

 Vili palauttaa kyllä vauhdikkaasti, mutta tällä kerralla otin askelia taaksepäin, saatiin nopeutta ja  noudon pituutta lisää. Tässä kuvassa kyllä joudun jo tulemaan vähän vastaa että saan kapulan ennen tiputusta käteen :P

 Sitten tehtiin "kaukoja" :D

 Seisomisesta ei näköjään meidän oma hovikuvaaja ottanut kuvaa, mutta se onnistui tänää paremmin kuin koskaan aikaisemmin :)

Tehtiin myös kaikenlaista muuta. Pyysin kouluttajalta lisää vinkkejä seisomaan jäämiseen, ja nyt ruvetaan harjoittelemaan sitä takapalkalla, se tuntui järkevältä ja meni hyvin. Maahan jääminen menee kyllä tosi hyvin omasta mielestä, pitäis vaan saada Vili jäämään sinne maahan kun jatkan matkaa :D Liikkeissään se on kyllä tosi vikkelä, ja ne näyttää kivalta :) Tiedän siitä kun Maaret näytti mulle yks päivä videolta! Ja kyllähän sen nyt huomaa muutenkin, mutta videolta sen näki vielä konkreettisemmin ja se oli kiva nähdä. Ehkä rupeen soveltamaan tota takapalkkaa myös siihen. Meillä takapalkkana muuten nyt on ollut namialusta. Se houkuttelee enemmän kuin lelu, mutta sitten kun Vili osaa paremmin hakeutua takapalkalle niin voi ruveta jättämään sinne vaikka lempparipalloja.

Vielä luoksetuloa muutaman kerran, tokalla kerralla lähdin juoksemaan karkuun melkein kun Vili oli jo mun luona. Vili tulee innoissaan ja suht nopeasti, mutta hyvä tehdä vähän monipuolisemmin noita harjoitteita niin pysyy mielenkiinto yllä molemmilla, oishan se tylsää samalla kaavalla jauhaa koko ajan.

Huomenna täytyy kehittää jotain väsyttävää tekemistä töiden jälkeen Vilille, ehkä joku isompi koirapuisto, koska illalla mennään Placebon keikalle ja ollaan siis muutama tunti poissa kotoa. Voi paremmilla mielin lähteä kun saa koiruuden väsytettyä. 

Loppuun vielä linkki youtubeen, ainakin äiti varmaan miettii että mikä ihmeen Placebo :) 

Placebo - Where is my mind

Agikentän valot toimii!

Jihuu! Nyt ne toimii! Tällä kertaa oltiin myös ensimmäisenä suoritusvuorossa. Ennen treenien alkua, kun olin laittamassa Viliä aitaan odottamaan, vieressä rupesi treenikaveri pomppimaan ja apuva, siellä oli pieni kyy! Äkkiä Vili irti aidasta, toiselle reunalle odottelemaan ja ilmotusta muille. Alkutreenit menikin muutaman tyypin voimin vauvakäärmettä kentän reunalta etsiessä, mutta se oli kerennyt luikkia pakoon. Kaikista hämmentävistä tilanteista pitää tietenkin ottaa kuva ennen kuin tekee mitään muuta. Yök. En ehkä pelkää käärmeitä, mutta kyllä se vähän ällötti kun eka se luikerteli pakoon päin, mutta kääntyi kannoillaan ja rupesi sihisemään ja tuijottamaan. Kärmes onneksi jäi mun unista pois, vähän pelkäsin että jossain muodossa se saattaisi tulla yöllä morjestamaan..

Treenit meni ihan kivasti, ei tehty paljoa, mutta saatiin kuitenkin hyviä suorituksia ja neuvoja. Ekaks tehtiin kahta hauskaa rataa, mitkä oli molemmat soikion muotoisia, toistensa peilikuvat. Tuli siis ohjattua samanlaiset radat, molempiin suuntiin. Radalla ei ollut muuta kuin hyppyjä ja putki. Toisella radalla oli musta putki, mikä Vilin oli TODELLA vaikea hahmottaa aluksi. Ohjasin sen putkeen ja se meni putken suun ohi ja rupesi suun kohdalla etsimään että no missä tässä on se este ja kiersi sitä ja nousi takajaloilleenkin katsomaan että häh. Lopulta se kuitenkin äkkäs mikä oli homman nimi. Se oli hämmentävä tilanne, koska aikaisemmin ei oo ollut mitään ongelmia (edes pilkkopimeellä) mennä mustaan putkeen.

Radan jälkeen tehtiin kontakteja, Vili tuli taas niin vauhdilla koko puomin, että ekalla kerralla jalat lenti puomin alastulokontaktien viereen. Ei siis taaskaan jarruttanut yhtään aikaisemmin, mikä kertoo siitä, että juosten läpi oltaisi tultu mikäli ei olisi ollut namialustaa puomin päässä. Tuli myös TAAS todettua Vilin ahneus :D Kontaktien vapautuksen jälkeen Vili otti vainun herkuista, ja lähti kirmaamaan hajua kohti, todennäköisesti silmät kiinni, koska törmäsi kentän reunalla pituuden esteisiin ja hirveällä ryminällä meni niiden läpi ja löysi kuin löysikin pöytä-esteen päältä avonaisen herkkupussin. Pari herkkua se taisi siinä keretä kaverilta varastamaan, mutta sitten sainkin sen jo nostettua jatkamaan suoritusta :D

Vikaks tehtiin keppikujaa, vähän leveämmällä välillä, sellaisella ettei Vilin juurikaan tarvinnut tehdä sivuttais liikettä. Tehtiin sitä eri kulmista ja molemmilta puolilta. Keppien jälkeen oli myös suora putki, mikä piti suorittaa. Kouluttaja oli putken päässä palkkaamassa. Tästä saatiin muutama hyvä suoritus ja meidän tiistai-illan treenit päättyi siihen :) Loppuverkan kautta kotiin syömään!

Loppukevennykseksi muutama hämmentävä kuva.



Perus. "Kyllä tähän vielä yksi PIENI koira mahtuu"

Roskis. Huom reikä pitsalaatikon pohjassa. Vilillä on ollut TAAS kivaa. :D 

Aamut on vähän vaikeita

Vili kerjää lisää huomiota ja rapsutuksia

 Pienen pieni heelerini :D



Pohdiskelua koirista ja kasvattajista

Ollaan pitkään mietitty, että hankitaan toinen koira, aikaisintaan kesällä 2013, Vilin ollessa yli 2 vuotias. Mutta minkälainen ja mistä? Ruskea heeleri se todennäköisesti on, jos löydetään meidän mielestä sopiva yhdistelmä ja kasvattaja. Voihan se olla, että ruskeaa ei välttämättä tule. Mitäs sitten? Luulempa, että siinä vaiheessa kun meidät on hyväksytty pennun tuleviksi omistajiksi ja pentueesta ei synnykkään ruskeaa, niin sillä värillä ei juuri ole väliä. Uros se todennäköisesti tulee olemaan. Kynnys leikata Vili ilman "pakkoa" on niin suuri, ihan vain periaatteesta. Koira tulisi perheenjäseneksi ja harrastuskaveriksi.

Eilen iltalenkillä puolisko tiivistikin hyvin; ihan sama puuttuuko sillä joka toinen hammas tai olkoon vaikka hörökorvat, kunhan se on terve. Siinä sitten mietittiin meidän lemppariheelereitä ja mahdollisia yhdistelmiä, mitkä loppuen lopuksi ei olisi mahdollisia, koska keskusteluun liitetyt koirat ovat suhteellisen läheistä sukua toisilleen. Täytyy tutustua näihin kasvattajiin enemmän, keneltä yhdistelmät ovat lähtöisin, koska niissä on selkeästi ollut ajatus mukana.

Vilillä on alapurenta, mikä tässä vaiheessa vähän harmittaa, kun mahtavintahan olisi tietenkin saada Vilin pentu, kun ollaan niin tyytyväisiä ja kiitollisia Vilin ihanasta luonteesta, ja persoonallisesta ulkonäöstä tietenkin ;)

Vili osaa olla rauhallinen tietyissä (tarvittavissa) tilanteissa, suoraan sanottua kylmän viileä eli cool ;) Energian käyttää hyvin esimerkiksi agility tai tokokentällä, metsässä, muiden koirien kanssa leikkiessä, jne. Ei toivottuja tapoja ei juurikaan ole. Ohituksessa saattaa silloin tällöin vetää toisen koiran luokse, mutta se lähinnä on omaa laiskuutta, mikä pitää ehdottomasti saada kondikseen ennen uutta koiranpentua. Uusia ihmisiä tavatessaan joskus hieman pidättäytyväinen tai välinpitämätön, mutta tutustuttuaan tulee iloisesti toivottavamaan tervetulleeksi ja saattaa hetken päästä nukahtaa jalkojen juureen. On myös ollut hienoa huomata, että myös taaperoiden/pienten lasten kanssa tulee toimeen, eikä pelkää. Uroskoiria väistää, mikä on ollut hieno huomata. Puolustaa kyllä itseään, mutta näitä tilanteita ollaan yritetty ennaltaehkäistä lähtemällä tilanteesta kipinkapin pois.

Kasvattajalle meillä on syntyneet omat kriteerit tässä Vilin ensimmäisen vuoden aikana, mutta niistä täytyy sitten keskustella ihan henkilökohtaisesti face to face. Sen verran sanottakoon, että ei ne sen kummallisempia ole kuin että neuvoja ja tukea tietyissä tilanteissa, niin se riittää jo pitkälle. Tässä vaiheessa täytyy kyllä kiittää Kurosen Reijaa, hänen maalaisjärjellään ja muullakin järjellä saimme pidettyä päämme kylmänä Vilin "vaikean" nastahammaspuremisen kanssa. Kärsivällisyyttä siinä tarvittiin, Reija sai onneksi vakuuteltua että mitään sen järeämpiä keinoja siihen ei tarvita, yleensä loppuu kuin seinään, kun hampaat on vaihtunut :) Ja niinhän siinä sitten kävikin. Kyllä oli sormet kovilla :D Vesipullo auttoi hetken aikaa, mutta jossain vaiheessa Vili tajusi että sehän on ihan kiva juttu, eikä enää ollut moksiskaan koko vedestä. Pet Corrector paineilmasuihkaus toimi meillä huomattavasti tehokkaammin, sillä sai huomion kiinnitettyä toisaalle ja samalla kiellettyä. Pelkästä kiellosta Vili turhan usein vain innostui enemmän.

Mutta joo, nyt eksyttiin aiheesta jo sen verran että on varmaan aika lopetella :) Palaan jossain vaiheessa takaisin asiaan, kun ollaan taas pohdiskeltu lisää..

Tänään on agitreenit jee!

Sony

Sony, maailman paras belggari ja Vilin paras kaveri. Muutti nyt sunnuntaina pois naapurista, ja viimeisen päivänsä ja iltansa siellä vietti meidän seurassa. Pääsi siis muuttoa karkuun. Sony perheineen muutti Tuusulaan asti. Kuulostaa mulle hirveän kaukaiselta mutta kartan mukaan sinne ei oo ees 20km.

Mentiin Maaretin kanssa klo10 aamulenkille ja aamutottiksille lähipellon reunalle. Niinkuin Maaret sanoi, hyvän olon tottiksille :) Tehtiin paikkamakuuta, jääviä, seuruuta ja luoksetuloa. Meidän molempien koirat oli innokkaita ja taitavia.

Kotimatkalla nappasin molemmat remmit hyppysiin ja Maaret lähti muuttamaan.

Ihan kotioven edessä näin pari päivää aikasemmin karanneen koiran, josta soitin hätäkeskukseen ja sitä kautta omistaja löytyi. Tällä kertaa koira oli omistajansa kanssa ja tuli niin hyvä mieli kun näin koko perheen siinä yhdessä koossa :)

Asiasta Sonyyn. Sony tuli siis meille hoitoon. Hoitopäivä piti sisällään elokuvan, Haltialareissun, ja leffanpalautuslenkin metsä- ja peltoreitillä. Ja paljon riekkumista tietenkin. Melkein koko 12 tuntinen meni koirilla painiessa ja juostessa. Ensimmäistä kertaa näin myös kun Sony hepuloi. Näytti niin huvittavalta kun iso koira hepuloi meidän pienellä takapihan nurmikkopläntillä (~5m x ~6m). Vili katsoi kuin hölmöä, yleensä on itse typerän näköinen hepuloija.

Tässä kuvasatoa sunnuntailta. Batman ja Robin.

Kaatosadetreeni

Perjantaina alkuillasta sää ei enteilly kyllä mitään muuta kuin niitä mummoja taivaalta. Mutta mentiin silti Ojankoon. Minä, Maaret ja Emmi. Alkuun ja pahimmassa sateessa Vili ja Sony laitettiin paikkamakuuseen. Se meni Vililtä ihan loistavasti, jos en ois tiennyt että sataa, niin en olis sitä kyllä Vilistä huomannut :D Hassu koira. Ei tehty juuri mitään "merkittävää" tai edetty eteenpäin harjoituksissa, tehtiin tokossa vähän sitä sun tätä, mikä nyt hauskalta tuntui.

Lopuksi otettiin agia sen verran, että tehtiin vähän kontakteja ja keppikujaa, keppikuja ei jostain syystä meinannut lähteä rullaamaan niin piti vähän peruuttaa ja helpottaa kujaa.. Kyllä se siitä sitten :) Lopuksi tehtiin ihan pieni rata, rengas, hyppy, putki, hyppy, pöytä.

Vaikkei mitään ihmeellistä tehtykkään, niin silti se aika vaan humpsahti ja melkein 1,5h tuli Ojangossa hengailtua.

Ennen kuin lähdettiin oli kunnon loppuverryttelyn aika, Vili, Isla ja Una pääsi kuralöllöön juoksemaan kilpaa. Alla lopputulos, väsynyt, likainen ja onnellinen koira.

Pystyi hyvällä omalla tunnolla lähtemään stadikalle katsomaan Suomi - Ranska matsia, kun koira oli väsytetty. Kävimpä tekemässä pitkävedossa semmosen lappusen ja kolmannella kerralla sain sen jopa hyväksytysti niiden veikkaustätien laitteesta läpi. Veikkasin Ranskalle 1. puoliaikavoittoa ja räps sieltähän se napsahti, ja siihen ne maalit sitten jäikin. Kerroin huimat 2, voitolle jäin 3€ eli huima voittopotti oli yhteensä 6€! :D Wuhuu.

Upea Fiskträsk

Suosittelen edelleen poikkeamista Fiskträskin maastoon. Siellä menee merkitty polku, punaiset neliöt ohjaavat järven (Fiskträsk) rantaan, mistä voi kalliolta pulahtaa uimaan. Ihmisillä se taitaa olla ajankohtaista seuraavan kerran vasta ensi kesänä...

Eiliselle reissulle napattiin Vilin seuralaiseksi takapenkille Sony, ja matkan varrelta perään lähti ajelemaan myös Emmi, kyydissään Una ja Isla. Olin vähän epävarma paikasta, kun kerran vaan käynyt niin otettiin varmuudeksi myös Jussin puhelimen navi käyttöön. Osoitteella Helgträskintie 63 löytyy P-paikka.

Una, Isla, Vili, Sony