keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Agikentän valot toimii!

Jihuu! Nyt ne toimii! Tällä kertaa oltiin myös ensimmäisenä suoritusvuorossa. Ennen treenien alkua, kun olin laittamassa Viliä aitaan odottamaan, vieressä rupesi treenikaveri pomppimaan ja apuva, siellä oli pieni kyy! Äkkiä Vili irti aidasta, toiselle reunalle odottelemaan ja ilmotusta muille. Alkutreenit menikin muutaman tyypin voimin vauvakäärmettä kentän reunalta etsiessä, mutta se oli kerennyt luikkia pakoon. Kaikista hämmentävistä tilanteista pitää tietenkin ottaa kuva ennen kuin tekee mitään muuta. Yök. En ehkä pelkää käärmeitä, mutta kyllä se vähän ällötti kun eka se luikerteli pakoon päin, mutta kääntyi kannoillaan ja rupesi sihisemään ja tuijottamaan. Kärmes onneksi jäi mun unista pois, vähän pelkäsin että jossain muodossa se saattaisi tulla yöllä morjestamaan..


Treenit meni ihan kivasti, ei tehty paljoa, mutta saatiin kuitenkin hyviä suorituksia ja neuvoja. Ekaks tehtiin kahta hauskaa rataa, mitkä oli molemmat soikion muotoisia, toistensa peilikuvat. Tuli siis ohjattua samanlaiset radat, molempiin suuntiin. Radalla ei ollut muuta kuin hyppyjä ja putki. Toisella radalla oli musta putki, mikä Vilin oli TODELLA vaikea hahmottaa aluksi. Ohjasin sen putkeen ja se meni putken suun ohi ja rupesi suun kohdalla etsimään että no missä tässä on se este ja kiersi sitä ja nousi takajaloilleenkin katsomaan että häh. Lopulta se kuitenkin äkkäs mikä oli homman nimi. Se oli hämmentävä tilanne, koska aikaisemmin ei oo ollut mitään ongelmia (edes pilkkopimeellä) mennä mustaan putkeen.

Radan jälkeen tehtiin kontakteja, Vili tuli taas niin vauhdilla koko puomin, että ekalla kerralla jalat lenti puomin alastulokontaktien viereen. Ei siis taaskaan jarruttanut yhtään aikaisemmin, mikä kertoo siitä, että juosten läpi oltaisi tultu mikäli ei olisi ollut namialustaa puomin päässä. Tuli myös TAAS todettua Vilin ahneus :D Kontaktien vapautuksen jälkeen Vili otti vainun herkuista, ja lähti kirmaamaan hajua kohti, todennäköisesti silmät kiinni, koska törmäsi kentän reunalla pituuden esteisiin ja hirveällä ryminällä meni niiden läpi ja löysi kuin löysikin pöytä-esteen päältä avonaisen herkkupussin. Pari herkkua se taisi siinä keretä kaverilta varastamaan, mutta sitten sainkin sen jo nostettua jatkamaan suoritusta :D

Vikaks tehtiin keppikujaa, vähän leveämmällä välillä, sellaisella ettei Vilin juurikaan tarvinnut tehdä sivuttais liikettä. Tehtiin sitä eri kulmista ja molemmilta puolilta. Keppien jälkeen oli myös suora putki, mikä piti suorittaa. Kouluttaja oli putken päässä palkkaamassa. Tästä saatiin muutama hyvä suoritus ja meidän tiistai-illan treenit päättyi siihen :) Loppuverkan kautta kotiin syömään!

Loppukevennykseksi muutama hämmentävä kuva.

Perus. "Kyllä tähän vielä yksi PIENI koira mahtuu"
Roskis. Huom reikä pitsalaatikon pohjassa. Vilillä on ollut TAAS kivaa. :D 
Aamut on vähän vaikeita
Vili kerjää lisää huomiota ja rapsutuksia
 Pienen pieni heelerini :D


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti