perjantai 26. huhtikuuta 2013

Sankari

Meidän ihana pieni täydellinen pentunen tänään 2 vuotta vanha <3 Toivottavasti saadaan vielä montamontamontamonta yhteistä vuotta viilettää menemään ja kerätä lisää elämämme parhaita kokemuksia :)


Vilistä mä oon koko elämäni haaveillut, ja nyt jo vajaa kaksi vuotta on kimpassa oltu, aika uskomatonta. Oon niin onnellinen tosta pienestä ja vannon että en oo meidän taloudessa ainoa. Vili on täydentänyt meidän perhettä parhaalla mahdollisella tavalla, enkä osaa kuvitella enää elämää ilman sitä :)

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Myheels S-pentue

<3 Samson, Sherlock, Skyfall ja Soulsister <3

Vaaleanpunainen Soulsister, oranssi Samson, sininen Sherlock, harmaa Skyfall

Skyfall ja Samson on hulllljia koilia! 


tiistai 23. huhtikuuta 2013

Ekat ulkotokoilut

Maanantaina oli vähän hoppupäivä, niinkuin tänäänkin. Ja huomenna. Ja ylihuomenna. Noh, mutta kuitenkin. Meillä olisi ollut ohjatut tokotreenit 18-19 ja sen jälkeen fudistreenit 20-21 (niinkuin 14 edellistä maanantaita... :D). Mutta nyt mun piti olla myös 18.30 Espoossa kannustamassa J:tä. Eli jäi ohjatut tokotreenit ja fudistreenit väliin.

Käytiin kuitenkin Vilin kanssa heti mun töiden jälkeen korkkaamassa Ojangon ulkokentät hyvällä menestyksellä. Kentillä ei ollut aluksi ketään muita kuin me. Ajattelin ottaa vain nopeat + hyvät treenit ja häippästä. Sain tehtyä koko alokasluokan paikkamakuuta myöten, paitsi liikkestä seisomisen, kun mun puhelin soi. Äh. Olisi pitänyt laittaa se äänettömälle. Treeni keskeytyi ja vein Vilin hetkeksi sivuun. Paikalle pöllähti onneksi meidän kouluttaja Jenni, joka liikkuroi meille liikkestä seisomisen ja loppuun vielä hypyn. Sitten Vilille riitti.

Olipa kiva tokoilla piiiiitkästä aikaa ulkona. Ainoa häiriö mitä huomasin Vilin ottavan, tosin ei liikkeiden aikana, vaan liikkeiden väleissä, oli paikalle saapuvat autot ja koirakot. Kun muutamat koirakot oli päästy tuijottelemaan, Vili jatkoi taas hommia ja hengailua, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Mietin monta kertaa, tai no ehkä kahdesti, että julkaisenko tätä, koska väsymys painaa, enkä jaksa edes oikolukea. Normaalisti kirjoitan ja kirjoitan ja kirjoitan, luen läpi, poistan ja korjaan ja lisään ja poistan. Nyt en jaksa. Öitä :D


Ps. Mulla on nyt just tollanen olo.

Vuosittainen tarkastus

Aina on tietenkin se riski, että eläinlääkäri kertoo vuosittaisessa silmä (ja tällä kertaa polvi) tarkastuksessa jotain sellaista, mitä ei olisi halunnut kuulla. Silmät olivat nyt kolmatta kertaa putipuhtaat ja hyvät, mutta silti se on aina niin jännää mennä sinne eläinlääkärin huoneeseen, pitää kaverin päätä paikallaan kun eläinlääkäri pimeässä huoneessa huolellisesti ja tarkkaavaisesti tutkii molemmat silmät. Se aika tuntui ikuisuudelta mitä siellä meni. Todellisuudessa se taisi kestää joitain minuutteja.

Silmät OK.

Polvitarkastuksesta en osaa sanoa miten ne oikein väänneltiin ja kääneltiin ja todettiin, että mitä ne on. Keskityin juttelemaan Vilille, sivusilmällä vähän näin kun ell taivutteli ja kopeloi. Ensi vuonna aion katsoa miten tää homma meni.

Polvet 0/0.

Käytiin siis Kirkkonummella, Eläinlääkäriasema Vetsetissä ja eläinlääkärinä toimi Päivi Vanhapelto. Alla oleva on suora lainaus em. eläinlääkäriaseman nettisivuilta.

"Päivin erityisen ammatillisen erikoisosaamisen ja mielenkiinnon kohteet ovat eri eläinten silmäsairaudet ja silmäkirurgia. Päivi tekee koirien ja kissojen viralliset silmätutkimukset, tutkii ja hoitaa kaikki silmäsairaat lähetepotilaat. Päivi leikkaa kaikki silmäleikkaukset, myös vaativimmat silmänsisäiset leikkaukset, kuten linssiluksaatio- (mykiön sijoiltaanmeno) ja kaihileikkaukset. Päivi on aloittanut kevään 2010 aikana verkkokalvon sähköiset tutkimukset (ERG) Eläinlääkäriasema Vetsetissä."

Ennen silmätarkastusta silmiin laitetaan kahdet tipat, mitkä saa meidän pienensuuren koiran näyttämään ihan sekopäältä, kun pupillit laajenee, normaalisti sillä on niin vaaleat silmät. Tää kuva on noin ööh 2 tuntia tippojen jälkeen, vieläkin on ihan mustat silmät.


sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Hierottavana

Lauantaiksi saatiin aika koirahieroja-opiskelijalle. Kyseessä oli näyttötyön kaltainen hieronta, joka kesti yhteensä 2,5 tuntia. Kouluttajana toimi Tiia Mellin, joka työskentelee Luontaishoitola Rephlexissä.

Valitettavasti en muista Viliä hieroneen tamperelaisnaisen nimeä. Kiitos kuitenkin vielä hänelle ja Tiialle, oli huikea päivä ja aivan varmasti käytetään Viliä jatkossakin hierojalla.

Aluksi katsottiin liikkeet, muuten hyvät, mutta hieroja kiinnitti huomiota heelerihyppyyn, mikä tulee kovassa vauhdissa silloin tällöin.

Hierojan mukaan Vili on todella hyvässä kunnossa ja sai paljon kehuja sekä lihaksiston että luonteen puolesta. Luottamus omaan tekemiseen kasvoi ja aiotaan jatkaa siis samaan malliin kuin tähänkin asti, mukaan otetaan tassujen (varpaiden) ja kylkiluiden kevyet hieronnat silloin tällöin. 


Yksi pieni jumi oli lapaluiden välissä, (sillekin jumille oli oma hieno nimi jota en nyt muista) mutta sen sai tyyliin minuutissa hierottua auki, eikä Vili aristellut kohtaa ollenkaan, tai reagoinut mitenkään kun sitä hieroi. Taisi nukkua siinä vaiheessa :D


Takapään lihaksiin siirryttäessä Vili oli vähän epävarma ja oli nousemassa kylkiasennosta pystyyn. Sillä oli vähän kysyvä katse, että hetkinen nyt menee aika henkilökohtasuuksiin, ootko tosissas. Lopulta luotti kuitenkin hierojaan ja kun tajusi ettei takapuoleen kosketa niin osasi nauttia reisi- ja pakaralihasten huollosta. 




Alkuun mietittiin että onko takapäässä jumi, kun näin reagoi, mutta koska mitään ei löytynyt, niin tuli mieleen, että ainoa kerta milloin Vili on eläinlääkärissä oikein kiljunut, on se kun eläinlääkäri mittasi siltä kuumeen. Ja tehän tiedätte miten se koirilta mitataan. Ehkäpä tämä tilanne siis palautti em. käynnin pikkukoiran päähän.

Oli mahtavaa nähdä kuinka tosiaan ensikertalainen pystyi nauttimaan hieronnasta ja luottamaan tuntemattomaan, ei voi taas olla kuin ylpeä Vilistä ja varmaan myös omasta itsestään :) Tämä ajattelumalli vaan välillä unohtuu, suomalaisiahan tässä ollaan ja eihän me omasta mielestä koskaan missään hyviä olla saatika sitten onnistuta :D

Molemmat puolet myös venyteltiin ja nivelistä taivuteltiin ja katsottiin liikkuvuutta. "Voi kun kaikki koirat olisi näin hyvässä kunnossa" :') Kylläpäs tää menee nyt siirappiseksi ja kehuskelun puolelle. Ei sovi meidän kulttuuriin ollenkaan :D Noh, kerrankos sitä!


Ehkä HAUSKINTA oli huomata, kuinka Vili nautti varpaiden hieromisesta. :D Heti ensimmäiseen varpaaseen mentäessä silmät rupesi lurppaamaan ja lopulta painui kiinni. <3

Voi olla, että Vili oli juuri senkin takia niin rentona, koska kipuja ei ollut. Moni vie koiran hierottavaksi vasta siinä vaiheessa, kun jotain oireita rupeaa näkymään, jolloin koira ei välttämättä ensimmäisellä kerralla rentoudu ollenkaan. 

Meidän tarkoitus hieronnalla oli tosiaan tsekata, että missä kunnossa Vili on, ollaanko onnistuttu saamaan pötkylä jumiin. Hieronta vaikuttaa myös moniin muihinkin asioihin, ei pelkästään lihaksistoon. Hieronta vaikuttaa ihon toimintaan, ääreisverenkiertoon, aineenvaihduntaan, imunestekiertoon ja hermojärjestelmään. Se voi myös aiheuttaa koirassa mielihyvän tunnetta, Vilin kohdalla sen huomasi selkeästi.

Hieronnan jälkeen on panostettu lepäämiseen ja käyty vuorokauden ajan vain hihnalenkeillä.

Ohjatut agitreenit

Torstai-iltana lämmittelylenkillä satoi vettä sen verran, että se antoi Vilille lisäbuustia seuraavaksi tunniksi eteenpäin. Tiesin, että kun Vili kastuu, hepulit on väistämättömät. Yritin ennen meidän suoritusvuoroa saada Viliä hepuloimaan, mutta odottelutila taisi olla niin pieni, ettei oikein vielä lähtenyt.

Noh. Eihän siinä menty kuin kepit kerran tai pari niin johan lähti. 


Yllättävän pieneksi rundiksi tuo kuitenkin jäi, ja taas jatkettiin.

Teemana tunnilla oli vauhti ja ajoitus. Mun lemppari! Agilityssä vauhti on parasta. Tykkään siitä vauhdista millä Vili menee. Se on mulle juuri sopiva, tällä kertaa jopa ihan täydellinen, sain itsekin ihan tosissani pinkoa, että kerkesin tehdä persjätöt. Ekalla kerralla en edes kerennyt, koska liukastuin heti ekassa mutkassa. Jouduin tekemään pitkällä suoralla takaaleikkauksen ennen putkea. 



Tehtiin vauhtipätkiä ties kuin monta, J kuvasi vain nämä kaksi ensimmäistä. Märkä-Vili sai sateesta niin paljon energiaa, että hohhoijaa, ei olla koskaan aiemmin voitu tehdä noin vauhdikkaita pätkiä kovin montaa putkeen. 

Kerrankin tehtiin vähän pidempi treeni ja saatiin lopetettua se vielä pitkään radanpätkään (minkä olisin halunnut saada videolle) mikä meni hienosti ja vauhtia piisasi loppuun saakka!

Olispa joka kerta vaan pitkää suoraa ;)

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Tottelevaisuuskoe 7.5.2013

Nyt pitäisi sama into tekemiseen saada jostain kaivettua, mulle tuli ekan kokeen jälkeen sellainen onnellinen syvä huokaus ja helpotus, että "noh, tää oli nyt sitten tässä".  Ollaan kyllä ohjatuissa treeneissä kerran sen jälkeen käyty, mutta muuten pidetty taukoa.

Ei kai auta kuin ilmoittautua uuteen kokeeseen ja ruveta treenailemaan ulkonakin. ;) Ton ensimmäisen kohdan itseasiassa tänään jo tein. Pakko oli. Olen kotoisin pienestä peräkylästä nimeltä Muurame. Siellä on 7.5. tokokoe ja pakkohan sinne on mennä, kerrankin kun siellä jotain järjestetään. Huomasin ilmoituksen jo viime kuukauden Koiramme-lehdestä ja leikkasin sen jääkaapin oveen.

Kokeeseen meno oli oikeastaan vain siitä kiinni, saanko töistä vapaata, kyseessä on arki-ilta. Sitten kun lupa myönnettiin niin eihän siinä muu auttanut. Tietenkin olisi ollut myös mahdollisuus, että koe olisi täynnä, mutta se on aika epätodennäköistä. Kyseessä kun on vieläkin sama pikku kyläpahanen, Muurame... :D

Tuomarina toimii Mauri Pehkonen, josta en ole koskaan kuullut mitään hyvää tai pahaa, enkä tiedä haluanko edes :D En myöskään tiedä minkälaisella alustalla koe on. Pitää siis treenailla muuallakin kuin Ojangon hiekkakentillä :P

Ohjattuja tokotreenejä meillä ei ole enää kuin kaksi jäljellä. Ja hupsista, nyt vasta katsoin kalenteria, että eihän tuohon kokeeseen ole kuin reilu kolme viikkoa. Noh, eipä se mittään, näillä mennään.

Ja toinen hupsista.. Nyt vasta hokasin, että olisi ehkä ollut järkevämpää ottaa vapaaksi ennemmin koetta seuraava päivä, kuin edellinen. Oikolukiessani tätä tekstiä vasta tajusin että niih, ILTAKOE. No joo. Mitä lie sitten tarkoittaakin, jonkun mielestä iltaa on jo klo 15. Noh, jokatapauksessa, seuraavana päivänä reippaana töihin :D

Mielenkiinnolla odottelen kisakirjettä, josta toivottavasti selviää enempi... "heh"

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Tärkeän Ihaan leikitystä


Ihaa on yksi niistä harvoista leluista mitä Vili ei riko. En sitä antaisi tehdäkkään, koska tämä pehmolelu on mulle hyvin tärkeä. Ehkä siitä syystä sitä ei ole rikottukkaan, kun pennusta asti oon tehnyt selväksi, että leikki loppuu jos menee liian rajuksi.

Pehmolelun tarinasta sen verran, että se muistuttaa mua yhdestä mun elämäni koirasta, joka ei ollut kylläkään omani, mutta äärettömän rakas ja kuului kyllä omalla tavallaan perheeseeni :) Tätä koiraa ei enää ole, on vain ihanat muistot. Viime kuussa tuli täyteen kaksi vuotta siitä, kun Vilma lensi koirien taivaaseen.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Tulevia terveysjuttuja

Tiistaina 23.4.2013 Silmä- ja polvitarkastus Kirkkonummella
Silmät tarkastettiin saman porukan mukana myös vuosi sitten, eikä mitään poikkeavaa onneksi löytynyt. Pidän erittäin tärkeänä käydä vuosittain tarkastamassa varsinkin heelereiden silmät.

Hieronta
Oon ottanut eilen yhteyttä puhelimitse ja sähköpostitse Luontaishoitola Rephlexiin, mutta vielä en oo saanut vastausta. 

Otetaan vastaan suosituksia myös muista koirahierojista Helsinki/Vantaa-alueella. 

Pakottavaa tarvetta hierojalle ei ole, mutta lähinnä haluaisin tsekkauksen ja ohjeita, millä tavalla voidaan pitää lihaskunto hyvänä jatkossakin. Uusia venyttelyohjeita jne. Treenaillaan kuitenkin säännöllisesti sekä agilitya että tokoa, joten myös hieronta silloin tällöin on otettava kuvioihin mukaan. Olisi itsekästä olla pitämättä harrastuskaverista hyvää huolta.


tiistai 9. huhtikuuta 2013

Nuka, Ruska ja Vili

7.4.2013

Vili, Nuka, Ruska
 Nuka, Ruska, Vili
 Vili, Ruska, Nuka
 Vili
 Ruska, Vili, Nuka
 Edestä: Vili, Nuka, Ruska
 Edestä: Nuka, Vili
 Edestä: Vili, Ruska, Nuka
 Nuka
 Edestä: Nuka, Ruska, Vili
 Vili, Ruska, Nuka
Nuka, Ruska, Vili
 Nuka, Ruska, Vili

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Lempin kanssa

Lenkki koirametsässä, 
ajankohtana maaliskuun viimeiset päivän.

Välillä rallia vedettiin yksitellen.
Ja välillä kimpassa.

Välillä levättiin ja poseerattiin. Sitten Lempi kyllästyi poseeraamaan ja päätti hypätä pommilla alas!
Eikä ne riidat siihen loppunut, keppejä löytyi lisää.
Ja kun oli aika lähteä kotiin, Lempi ~6kk päätti mennä lumikasan päälle ja olla kuulematta mitään. Edes herkut ei enää siinä vaiheessa auttanut.

Rakastunut narttuun

Kirjaimellisesti. Ollaan mietitty useampien kavereiden kanssa ääneen, mikä siinä niin viehättää. Vili on niin korviansa myöten rakastunut supernarttuun Islaan. Valitettavasti tää rakkaustarina on HYVIN yksipuolinen. Pari kertaa Vilin ollessa nuorempi, on Isla sanonut Vilille kovaa, että Vili on ihan tyhmä, mutta eihän tuo rakastunut hömppä mitään tajua. 

Mutta ollaan tultu siihen tulokseen, että ehkä se juuri viehättää. Isla on niin NARTTU. Niin selkeä narttu. Vaikeasti tavoiteltava ja "kiukuttelija" Viliä kohtaan. Mikäs sen mukavampaa, vai mitä?

Kylki kyljessä näin, käymme aina rinnakkain.... 
Vaihtoehtona olisi myös takana kulkeva Una, joka olisi enemmän Vilin ikäinenkin. Ensimmäisenä yllä olevassa letkassa kävelee Vilin parhaista parhain poikakaveri Sony, joka käykin välillä komentamassa, kun Vili ei tajua ollenkaan keskittyä poikien juttuihin.

Onneksi Vili muistaa välillä katsella, minne minäkin jään seisoskelemaan, tiedä sitten kattooko sillä silmällä, että joko sää jätät meidät rauhaan... ;)

Joskus Isla jopa lämpeää liehittelyille, ja saattaa jopa vähän juosta Vilin kanssa ;) Onnistumisprosentti Vilin iskuyrityksillä on kuitenkin äärettömän pieni. Propsit sinnikkäästä yrittämisestä!

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Lauttasaari

Maanantai 1.4.2013

Oltiin aamupäivällä "opastetulla" Lauttasaari kierroksella parin kaverin kanssa :) Aurinko ei ihan paistanut, ainakaan koko aikaa, mutta lämmintä piisasi. Kaikista pienimmät valkoiset möykyt meressä on joutsenia. Niitä näkyi yhteensä 5. Siellä ne lenteli ja uiskenteli eestaas. Yksi oli harmaa, mahdollisesti viime kesän poikasia?

Tutkimusmatkailija hajujen perässä. Varovaisesti piti edetä, jos innostui, hankikanto petti :)

Tullaan tullaan!

No joojoo koko ajan!

Joko mää voin mennä takasi?

Vaikka kuvien perusteella ei ehkä uskoisi, lenkkeilijöitä samoilla poluilla oli paljon, kuin myös koiria. Ohiteltiin ihmisiä ilman hihnaa, koirien tullessa vastaan piti Vili ottaa kiinni. Oon iloinen, että ihmiset ei katsoneet ollenkaan pahalla vapaana perässä, vierellä tai vähän edessä kulkevaa koiraa, päin vastoin :)

Keppiedistys

Tänään mentiin extempore Ojankoon aamulenkille ja treenailemaan vähän aksaa. En ollut suunnitellut treeniä muuten kuin, että lisätään keppeihin nyt este eteen ja/tai taakse. Hallissa olikin mukavassa järjestyksessä esteet valmiina, suora linja mutkaputki -> rengas -> kepit -> mutkaputki -> hyppy. Alkuun otin 12 keppiä (molemmilta puolilta) ihan yksinään namialustan odotellessa toisessa päässä.

Ei olla yli viikkoon tehty aksaa, en olisi uskonut, mutta kyllä se vaan vaikuttaa vireeseen. Myöskään hallilla ei oltu käyty tokokisojen jälkeen. Vili teki vähän huolimattomasti ja myös hajut kiinnosti välistä enempi, joten palautus boksiin ja hetken tauko. Päästessään takaisin kentälle, meno oli ihan toisenlainen ja keskittyminen parani.

Kepit on vielä aika hitaanpuoleiset, mutta eiköhän ne siitä nopeudu, kun varmistuvat. Hakeutuminen renkaalta tai putkelta kepeille ei vielä (tietenkään) tapahdu yhtä automaattisesti, kuin jos tilalla olisi joku "tuttu" este, mitä ollaan radassa aikaisemmin tehty. Edettiin keppitreeneissä ja se riittää :)

Esteitä, mitä ei vielä voida yhdistää rataan on keinu ja A. Molempien harjoittelu on tässä keppitohinassa jäänyt lähes kokonaan.. Luulempa, että niiden treenaus alkaa sitten vasta, kun kepit on viiiielä vähän varmemmalla pohjalla.

Ps. Sain valita eilen leffan, mikä vuokrataan (harvinaista) ja valkkasin Koti eläintarhassa (We Bought a Zoo) ja tykkäsin kovasti. Tykkään kaikista elokuvista missä on eläimiä, joten olisin voinut sanoa tykkääväni leffasta jo ennen kuin näen sen...

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Tyhjäpää (ja maha)

Koska mulla ei oo mitään kerrottavaa, 
muuta kuin se, 
että selvitty on oksutaudista ja töihinkin palattu, 
niin suosittelen katsastamaan


Vili ei paljoo muita aattele kun päättää ottaa lungisti. Härski äijä.


keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Palautus maanpinnalle

Johan sitä rupeskin tulemaan "liikaa" hyviä ja kivoja uutisia. Sehän tietenkin kostautuu mitenkäs muutenkaan kuin sairastumalla oksennustautiin. Tauti minkä oon onnistunut nyt monena vuotena ohittamaan. Kammoksun sitä niin paljon. Nyt on onneksi nesteet pysyneet sisällä kohta 12 tuntia, joten eiköhän elämä rupea taas pikkuhiljaa voittamaan.

Vilillä on ollut paljon hommaa, kun eka piti vahtia J:tä kun se kävi saman läpi, huomattavasti kevyemmässä muodossa kylläkin. Sen jälkeen minä. Jokaiseen liikkeeseen pitää herätä ja tuijottaa pitkään.

Tänään Vili oli ihana kun pitkästä aikaa nousin ylös ja kävelin alakertaan. Tämän suorituksen jälkeen olin tietenkin ihan poikki ja lysähdin sohvalle. Vili hyppäsi viereen, laittoi nenän keskelle mun mahaa ja huokaisi toooooodella syvään :D Jos olisi ollut paljas iho nenää vasten, siitä olisi varmasti kuulunut sellainen 'mahanpuhallusääni'.

Käytiin Vilin kanssa päivälenkillä, kun J ei ollut kotona ja voi että se oli tuskaa... Ei oo musta ihan vielä siihen, että pystyisin enempää kuin takapihalle päästämään. Sitkeästi kuitenkin kävelin ehkä 15 minuuttia mutta sitten oli jo kiire kotiin, kun heikotti ja huono olo palasi taas kylään..

Huomenna uusi yritys... Nyt jatketaan näissä merkeissä.


maanantai 1. huhtikuuta 2013

Pikkuveli

Tänään 1.4.2013 syntyi Vilille "pikkuveli" <3

Toivottavasti kaikki menee jatkossakin yhtä hienosti kuin tähän asti. <3 Nyt vaan odotellaan, että pennut kasvavat ja muutaman viikon päästä päästään niitä ihastelemaan!

Alla olevat kuvat on Vilin pentukuvia.





RIIVIÖ :)