Torstai-iltana lämmittelylenkillä satoi vettä sen verran, että se antoi Vilille lisäbuustia seuraavaksi tunniksi eteenpäin. Tiesin, että kun Vili kastuu, hepulit on väistämättömät. Yritin ennen meidän suoritusvuoroa saada Viliä hepuloimaan, mutta odottelutila taisi olla niin pieni, ettei oikein vielä lähtenyt.
Noh. Eihän siinä menty kuin kepit kerran tai pari niin johan lähti.
Yllättävän pieneksi rundiksi tuo kuitenkin jäi, ja taas jatkettiin.
Teemana tunnilla oli vauhti ja ajoitus. Mun lemppari! Agilityssä vauhti on parasta. Tykkään siitä vauhdista millä Vili menee. Se on mulle juuri sopiva, tällä kertaa jopa ihan täydellinen, sain itsekin ihan tosissani pinkoa, että kerkesin tehdä persjätöt. Ekalla kerralla en edes kerennyt, koska liukastuin heti ekassa mutkassa. Jouduin tekemään pitkällä suoralla takaaleikkauksen ennen putkea.
Tehtiin vauhtipätkiä ties kuin monta, J kuvasi vain nämä kaksi ensimmäistä. Märkä-Vili sai sateesta niin paljon energiaa, että hohhoijaa, ei olla koskaan aiemmin voitu tehdä noin vauhdikkaita pätkiä kovin montaa putkeen.
Kerrankin tehtiin vähän pidempi treeni ja saatiin lopetettua se vielä pitkään radanpätkään (minkä olisin halunnut saada videolle) mikä meni hienosti ja vauhtia piisasi loppuun saakka!
Olispa joka kerta vaan pitkää suoraa ;)
Tosi kivannäköistä menoa! Meillekkin sais vähän lahjottaa tuota vahtia ;)
VastaaPoistaKiitos :) Dustylla tuskin toimii se, että sitä kastelee :D Toinen oli niiiin reppana kun joutui vesisateessa kävelemään :D
Poista