Palautus maanpinnalle

Johan sitä rupeskin tulemaan "liikaa" hyviä ja kivoja uutisia. Sehän tietenkin kostautuu mitenkäs muutenkaan kuin sairastumalla oksennustautiin. Tauti minkä oon onnistunut nyt monena vuotena ohittamaan. Kammoksun sitä niin paljon. Nyt on onneksi nesteet pysyneet sisällä kohta 12 tuntia, joten eiköhän elämä rupea taas pikkuhiljaa voittamaan.

Vilillä on ollut paljon hommaa, kun eka piti vahtia J:tä kun se kävi saman läpi, huomattavasti kevyemmässä muodossa kylläkin. Sen jälkeen minä. Jokaiseen liikkeeseen pitää herätä ja tuijottaa pitkään.

Tänään Vili oli ihana kun pitkästä aikaa nousin ylös ja kävelin alakertaan. Tämän suorituksen jälkeen olin tietenkin ihan poikki ja lysähdin sohvalle. Vili hyppäsi viereen, laittoi nenän keskelle mun mahaa ja huokaisi toooooodella syvään :D Jos olisi ollut paljas iho nenää vasten, siitä olisi varmasti kuulunut sellainen 'mahanpuhallusääni'.

Käytiin Vilin kanssa päivälenkillä, kun J ei ollut kotona ja voi että se oli tuskaa... Ei oo musta ihan vielä siihen, että pystyisin enempää kuin takapihalle päästämään. Sitkeästi kuitenkin kävelin ehkä 15 minuuttia mutta sitten oli jo kiire kotiin, kun heikotti ja huono olo palasi taas kylään..

Huomenna uusi yritys... Nyt jatketaan näissä merkeissä.