Lauantaiksi saatiin aika koirahieroja-opiskelijalle. Kyseessä oli näyttötyön kaltainen hieronta, joka kesti yhteensä 2,5 tuntia. Kouluttajana toimi Tiia Mellin, joka työskentelee Luontaishoitola Rephlexissä.
Valitettavasti en muista Viliä hieroneen tamperelaisnaisen nimeä. Kiitos kuitenkin vielä hänelle ja Tiialle, oli huikea päivä ja aivan varmasti käytetään Viliä jatkossakin hierojalla.
Aluksi katsottiin liikkeet, muuten hyvät, mutta hieroja kiinnitti huomiota heelerihyppyyn, mikä tulee kovassa vauhdissa silloin tällöin.
Hierojan mukaan Vili on todella hyvässä kunnossa ja sai paljon kehuja sekä lihaksiston että luonteen puolesta. Luottamus omaan tekemiseen kasvoi ja aiotaan jatkaa siis samaan malliin kuin tähänkin asti, mukaan otetaan tassujen (varpaiden) ja kylkiluiden kevyet hieronnat silloin tällöin.
Yksi pieni jumi oli lapaluiden välissä, (sillekin jumille oli oma hieno nimi jota en nyt muista) mutta sen sai tyyliin minuutissa hierottua auki, eikä Vili aristellut kohtaa ollenkaan, tai reagoinut mitenkään kun sitä hieroi. Taisi nukkua siinä vaiheessa :D
Takapään lihaksiin siirryttäessä Vili oli vähän epävarma ja oli nousemassa kylkiasennosta pystyyn. Sillä oli vähän kysyvä katse, että hetkinen nyt menee aika henkilökohtasuuksiin, ootko tosissas. Lopulta luotti kuitenkin hierojaan ja kun tajusi ettei takapuoleen kosketa niin osasi nauttia reisi- ja pakaralihasten huollosta.
Alkuun mietittiin että onko takapäässä jumi, kun näin reagoi, mutta koska mitään ei löytynyt, niin tuli mieleen, että ainoa kerta milloin Vili on eläinlääkärissä oikein kiljunut, on se kun eläinlääkäri mittasi siltä kuumeen. Ja tehän tiedätte miten se koirilta mitataan. Ehkäpä tämä tilanne siis palautti em. käynnin pikkukoiran päähän.
Oli mahtavaa nähdä kuinka tosiaan ensikertalainen pystyi nauttimaan hieronnasta ja luottamaan tuntemattomaan, ei voi taas olla kuin ylpeä Vilistä ja varmaan myös omasta itsestään :) Tämä ajattelumalli vaan välillä unohtuu, suomalaisiahan tässä ollaan ja eihän me omasta mielestä koskaan missään hyviä olla saatika sitten onnistuta :D
Molemmat puolet myös venyteltiin ja nivelistä taivuteltiin ja katsottiin liikkuvuutta. "Voi kun kaikki koirat olisi näin hyvässä kunnossa" :') Kylläpäs tää menee nyt siirappiseksi ja kehuskelun puolelle. Ei sovi meidän kulttuuriin ollenkaan :D Noh, kerrankos sitä!
Ehkä HAUSKINTA oli huomata, kuinka Vili nautti varpaiden hieromisesta. :D Heti ensimmäiseen varpaaseen mentäessä silmät rupesi lurppaamaan ja lopulta painui kiinni. <3
Voi olla, että Vili oli juuri senkin takia niin rentona, koska kipuja ei ollut. Moni vie koiran hierottavaksi vasta siinä vaiheessa, kun jotain oireita rupeaa näkymään, jolloin koira ei välttämättä ensimmäisellä kerralla rentoudu ollenkaan.
Meidän tarkoitus hieronnalla oli tosiaan tsekata, että missä kunnossa Vili on, ollaanko onnistuttu saamaan pötkylä jumiin. Hieronta vaikuttaa myös moniin muihinkin asioihin, ei pelkästään lihaksistoon. Hieronta vaikuttaa ihon toimintaan, ääreisverenkiertoon, aineenvaihduntaan, imunestekiertoon ja hermojärjestelmään. Se voi myös aiheuttaa koirassa mielihyvän tunnetta, Vilin kohdalla sen huomasi selkeästi.
Hieronnan jälkeen on panostettu lepäämiseen ja käyty vuorokauden ajan vain hihnalenkeillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti