keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Toko - Juti

Kuten aiemmin kerroin, myös Juti pääsi treenaamaan pääsiäisrientojensa ohessa maanantaina isojen koilien kanssa. Pikkukoila sai harjoitella perusasentoa, seuraamista, luoksetuloa ja paikallaoloa. Perusasento ja seuraaminen menee vielä imutustaktiikalla, eli herkun avulla käydään läpi mikä on oikea paikka ja haluttu asento. 1-3 askeleen seuruuta, välillä palkaten kesken seuruun ja välillä lopun perusasennosta.




Harjoiteltiin myös vähän jäävien erotteluja. Istumista ei tehdä vielä ollenkaan (paitsi kaukojen jumpassa). Naamat vastakkain pienellä käsiavulla maahan ja vähän suuremmalla takaisin seisomaan. Kun itse peruutan ja sanon seiso-käskyn, muistaa Juti jo välillä mitä se tarkoittaa. Tätä on vahvistettu heittämällä palkkaa Jutin taakse käskyn sanoessani. Maahanmenossa minun tarvitsee itse vielä himmailla, lähes pysähtyä, mutta käskynä koen sen aika vahvana. Varmasti jos tehtäisi useammin toistoja niin pikkukoira oppisi menemään maahan hyvin vikkelästi. Tekniikka maahanmenossa on hyvä, koira menee suorilta maahan, ei istumisen kautta. Luulen että se on enemmän isojen koirien ongelma?



Luoksetuloa ja paikallaoloa treenailtiin vähän sikinsokin. Juti on aika hyvä (mitattuna mun omalla mittapuulla) paikallaolossa. Paikallaoloa istuen tai maaten ollaan harjoiteltu monissa eri paikoissa, erilaisissa häiriöissä ja pentu pystyykin todella hyvin unohtamaan ympärillä tapahtuvan täksi aikaa. Paikkamakuussa käskysanani on molemmilla koirilla "maahan" ja tämän jälkeen "odota". 

Vaikka oon Vilin kanssa tehdessä huomannut, että joidenkin liikkeiden käskysanat voisi olla parempiakin (esimerkiksi seuraa ja seiso on aika samanlaisia), niin oon päättänyt etten lähde niitä enää vaihtamaan ja meen samoilla myös Jutin kanssa. Lahopää mikä lahopää. 


Paikallaoloissa (maaten ja istuen) oon tehnyt itse paljon häiriötä, pomppinut, spurttaillut ja mennyt piiloon. Vielä aika äänettömästi ja ilman leluilla leikkimistä tms. Eilen Juti nousi ylös pari kertaa kun ensin juoksin kovaa sitä kohti ja yhtäkkiä käännyinkin kannoillani. Muuten kaikki pomput, pyörimiset, X-hypyt yms ei sitä hetkauta. Tämä on hyvää treeniä myös agilitya varten, jotta siellä lähdössä pysyttäisi niin kauan kunnes vapautan.






Luoksetuloa ollaan tehty samanlailla, välillä palkkaan istumisesta välillä kutsun sivulle. "Sivu"-käsky on vielä välillä Jutille arvoitus, aina ei tiedä voiko sillä lähteä. Siitä pitää saada vahva eli toistoja toistoja toistoja. Ristiriita tässä tulee tietenkin eniten silloin kun ollaan tehty paljon paikallaan pysymistä. Vapautus käskyllä lähtee kyllä samantien, ollaanhan me sitä tehty tähän mennessä paaaaljon enemmän, joka päivä.


maanantai 21. huhtikuuta 2014

Tulevat BH-heelerit

Pidettiin heelereiden BH-treenit tänään Vantaan Ojangossa. Pääsiäisreeneihin kerkesi Ruu, Nuka, Vili ja Juti (mitä isot koilat edellä, sitä pikkukoilat pelässä). Mukana menossa oli myös valeheelerit Nova (bc) ja Nemo (sheltti). Saatiin aikaiseksi oikein onnistuneet treenit. Silmät aukesivat aika paljon ja tajusin, ettei se oikeasti ole mahdoton juttu. Ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen tunnus, tosin mitäpä me sillä tehdään? Samoin voisi ajatella myös tokotunnuksista. Onneksi kuitenkin pidän tällaisten asioiden tavoittelemisesta, sillä tavoin kerään itselleni myös lisämotivaatiota treenata ja touhuta koirien kanssa.

Ruu
Ruu 
Ruu
Yritän kirjoittaa LYHYESTI BH-kokeen tottelevaisuusosuuden ohjeet, kaupunkiosuutta en ole vielä melkein kerinnyt edes ajatella. Tässä alla sokkelomainen kaavio, omaan silmääni selkein, mitä googlen syövereistä löysin. Koe alkaa 50 askeleen tuskaisen pitkällä seuruulla. Eli tuo punainen pallo 50 askeleen kävelyn alapäässä.


Tuomari antaa aina luvan liikkeen alkamisen merkiksi. Itse suoritus tapahtuu ilman tuomarin ohjeita tai kommentteja. Tämä ylläoleva on siis YKSI kokonainen liike. Liike on hihnassa seuruu ja päättyy vasta henkilöryhmän pujottelun jälkeen. Eikö ookkin ihan kamala sokkelo! Miten tuon kaiken muistaa, ja sitten pitäisi pystyä vielä laskemaan askelia. Apuva.

Nova
Nemo
 Koira siis kulkee tuon koko matkan ohjaajan vasemmalla puolella, hihnassa. Hihna ohjaajan vasemmassa kädessä (mulle tää tuotti/tuottaa ongelmia!). Tämä sama suoritetaan myös ilman hihnaa, tosin aloitetaan henkilöryhmästä, muuten täysin sama kaava. 

Nuka 
Nuka
Seuraamisen jälkeen on liikkeestä istuminen eli "istumisliike" - niinkuin palveluskoiraliiton ohjeissa lukee ;) Aloitetaan vähintään 10 askeleen seuruulla PYSÄHDYTÄÄN, tässä vaiheessahan tokokoira jo automaattisesti istuu. Annetaan kuitenkin istumiskäsky ja jätetään koira siihen. Kävellään itekseen 15 askelta, käännytään ja tuomarin merkistä palataan koiran vierelle.

Vili
Vili
Sitten vielä yksi. Liikkeestä maahanmeno josta suoraan luoksetulo. Tää on mun lemppari (ei oo paljoo vaihtoehtojakaan). Koiran kanssa vähintään 10 askelta, pysähdys, koiralle maahan käsky ja jatketaan itse 30 askelta eteenpäin, käännytään ja tuomarin merkistä kutsutaan koira sivulle. Okei, oikeasti kutsutaan eteen, mutta meidän paikallaolleiden tulevat BH-heelerit eivät tule suorittamaan eteenistumista tulevaisuuden kokeessa. 

Vili
Vili 
Vili
Nyt kun lukaisin läpi vielä ohjeet "liikenteeseen suhtautuminen" niin täähän on oikeasti tosi hauska juttu, toivottavasti saadaan vielä useammat treenit alle ja kesäksi koepaikka! Kaikki mitä tänään tehtiin meni aikalailla putkeen. Pitkä seuruupätkä - super, henkilöryhmä - no problems, paikkamakuu 10. Tosin palkkasin paljon herkuilla, leluilla ja sosiaalisella palkalla. Kaksi näistä on jätettävä kokeesta pois. Sosiaalisella palkalla Vili pärjää jo aika pitkälle, mutta ymmärsin että BH-kokeessa tulee olla aika hillitty senkin suhteen :D

Juti
Vilin treenilistalle: 
Seuraamisen juoksuosuus rauhallisemmaksi, nyt pomppii.
Paikkamakuu erilaisilla alustoilla, erilaisissa häiriöissä esim. muut tekevät luoksetuloa vieressä.
Palkattomuutta, palkattomuutta..

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Mitä kuuluu?

"Ihan hyvää, perus arkea, aika kiireistä on nyt lähiaikoina ollut."


Huomaan vastanneeni ostikkoon edellä mainitulla lauseella aika pitkään. Nämä pääsiäisen pari ylimääräistä vapaapäivää tulivat nyt todella hyvään saumaan ja tänään nukuttiinkin koirien kanssa 12 saakka. Ja kyllä, koiratkin nukkui, vaikka ovat tottuneet heräämään 7.30 aamulenkille. Ruoka-aikakin meni tänään ihan ohi, siitä Vili on yleensä hyvin hyvin tarkka.


Pojat pääsi maanantaina molemmat osteopaatin käsittelyyn ja sen verran jumia löytyi kummaltakin, että varattiin parin viikon päähän uusintakäynnit. Pojat käyttäytyivät oikein asiallisesti ja tykkäsivät osteopaatista - Carita Reijonen (KLIK). Vili sai annettua monta yllätyspusua kesken hoidon. Hoito tapahtui Nurmijärvellä Caritan kotona.


Molemmat lomailevat agilitystä niin kauan, kunnes selät ja jalat on taas kunnossa.


Pelkästään rakenteensa puolesta heeleri on koira joka kannattaa tsekkauttaa säännöllisesti, jotta koira saa elää mahdollisimman kivutonta elämää. Olemme käyttäneet koiria tähän asti vain hierojilla ja fysioterapeuteilla. Osteopaatti oli sellainen tuttavuus, että olisimmepa käyneet jo trauman alkuvaiheilla ja välikohdissa. Luulin myös, että olisi hyvä odottaa että pentu on vuoden ikäinen ennen kuin sitä kannattaa lähteä hoitamaan - tämä ei pidä paikkaansa.



Tokoa treenaillaan Jutin kanssa kerran viikossa ohjatusti ja juuri sovittiin BH-treenit maanantaille, joten Vilillekin vähän jotain uutta puuhailua :)



Kaikki kuvat tältä päivältä löytyy TÄÄLTÄ (klik).

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Lempparit

Eilen taisin ääneenkin mainita sitä ihanaa oloa kun voi vaan lenkkarit jalassa painella pelloilla. Noh, tänään kaikki muuttui ja aamusta saakka on satanut vettä - kuinkas sattuikaan!

Lagottotyttö Lempi ja meijjän heeleripojat kirmasivat eilen Vantaan Ylästön pelloilla, tästä todisteena vajaa 100 kuvaa. Kaikki kuvat löytyy täältä (KLIK). Alle valitsin muutamia suosikkejani.












sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Möhkö ja muut pennut

Lauantaina pääsin katsomaan reilu 5 viikkoisia heelerinpentuja. Tiesin että ne on söpöjä, mutta en ajatellut että löytäisin sieltä niin älyttömän sympaattisen kaverin. Meillä synkkasi heti. Neljä tuntia tuli vietettyä ihanassa ihmis- ja koiraseurassa. Kotiin palasin ilman pentua, muistona näistä ihanista hetkistä kuitenkin vaatimattomat 470 kuvaa.....

Tätä alla olevaa söpöläistä kutsun Möhköksi, pieni rakkaus. Aivan ihana tyyppi. Tähän rakastuin.

Tämä kaveri on sporttisin 5 viikkoinen mitä olen ikinä nähnyt. Hyppi ja pomppi jo vaikka kuinka paljon, kiipeili jalkojen yli kun istuin lattialla ja oli oikein ketterä tyyppi. Takajalat menivät kuitenkin vielä puolta kovempaa mitä etujalat :)

Tämä suloinen kaveri on pentueen ainoa tyttö <3 Tyttö oli ensimmäisten joukossa morjestamassa kun saavuin paikalle, häntä vispasi jo kuin isolla koiralla :)

Hän on Ruskea-Möhkö. Toiseksi suurin poika, jolla löytyy luonnetta. Vuoronperään oli ojentamassa sisaruksia kun ne yrittivät hyppiä silmille. 

Väsyneet Möhköt. 

Sporttipoika ja tyttö.

Tämän minä vielä joku päivä varastan itselleni. <3 Möhkis.

Sporttilainen.

Pentujen mamma. Nukkuu ja välillä katselee, josko kuitenkin tippuisi yksi kakkupala.

Sportti ja Möhkö kuiskuttelee.

Kun muut pennut menivät nukkumaan, rupesi Sportti leikittämään ihmisiä.

"Höh." Tästä kuvakulmasta voisi veikata Möhkö-veljeksi, mutta oranssi panta paljastaa ;)

Pennelit tutussa ja turvallisessa sylissä päiväunilla. <3

Äitikoiran lepohetki.

Tyttö ja Ruskea-Möhkö. <3

Sinne ne jäivät nukkumaan kun itselle tuli kotiinlähdön aika. Oli niin vaikeaa ja haikeaa lähteä, kun tiesin, etten ehkä näe Möhköä enää pitkään aikaan. Aivan varmasti joissain tapahtumissa tullaan näkemään, mutta kun minä haluaisin nähdä jo huomenna! <3