lauantai 5. huhtikuuta 2014

On ne vaan niin.


Sanonta "siinä kaksi menee missä yksikin" ei pidä paikkaansa.

Tästä huolimatta en voisi kuvitella enää elämää vain yhden koiran kanssa.

Paljon ollaan tietenkin jouduttu opettelemaan ja edelleen harjoitus kahden kanssa jatkuu, jotta ne osaisivat olla erilaisissa tilanteissa kunnon koirakansalaisia, sekä erikseen että keskenään.

Toista koiraa hankkiessa kannattaa kuitenkin miettiä, että jaksaako siihen rumbaan lähteä. Ihmisillä on tietenkin erilaiset kriteerit, että mikä riittää koiran hyväksi käytökseksi. Ja eihän kaikki vaadi edes sitä.

Meillä kävi niin, että yhden koulutettavan sijaan koulutamme kahta. Vili osaa yksin tiettyjä tapoja todella hyvin, mutta kahdestaan nämä eivät aina osaa käyttäytyä niinkuin haluaisin. Ei se mitään. Me jaksetaan kyllä opetella :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti