Mitä kuuluu?

"Ihan hyvää, perus arkea, aika kiireistä on nyt lähiaikoina ollut."

Huomaan vastanneeni ostikkoon edellä mainitulla lauseella aika pitkään. Nämä pääsiäisen pari ylimääräistä vapaapäivää tulivat nyt todella hyvään saumaan ja tänään nukuttiinkin koirien kanssa 12 saakka. Ja kyllä, koiratkin nukkui, vaikka ovat tottuneet heräämään 7.30 aamulenkille. Ruoka-aikakin meni tänään ihan ohi, siitä Vili on yleensä hyvin hyvin tarkka.

Pojat pääsi maanantaina molemmat osteopaatin käsittelyyn ja sen verran jumia löytyi kummaltakin, että varattiin parin viikon päähän uusintakäynnit. Pojat käyttäytyivät oikein asiallisesti ja tykkäsivät osteopaatista - Carita Reijonen (KLIK). Vili sai annettua monta yllätyspusua kesken hoidon. Hoito tapahtui Nurmijärvellä Caritan kotona.

Molemmat lomailevat agilitystä niin kauan, kunnes selät ja jalat on taas kunnossa.

Pelkästään rakenteensa puolesta heeleri on koira joka kannattaa tsekkauttaa säännöllisesti, jotta koira saa elää mahdollisimman kivutonta elämää. Olemme käyttäneet koiria tähän asti vain hierojilla ja fysioterapeuteilla. Osteopaatti oli sellainen tuttavuus, että olisimmepa käyneet jo trauman alkuvaiheilla ja välikohdissa. Luulin myös, että olisi hyvä odottaa että pentu on vuoden ikäinen ennen kuin sitä kannattaa lähteä hoitamaan - tämä ei pidä paikkaansa.

Tokoa treenaillaan Jutin kanssa kerran viikossa ohjatusti ja juuri sovittiin BH-treenit maanantaille, joten Vilillekin vähän jotain uutta puuhailua :)

Kaikki kuvat tältä päivältä löytyy TÄÄLTÄ (klik).