Lyhykäisyydessään

Nyt on SM-kisat takana! Aikamoinen kokemus oli. Ihanaa, että paikan päällä oli niin paljon kavereita kisaamassa ja kannustamassa!

Meidän tulos ei päätä huimaa, mutta oli siellä muutamia kympin suorituksiakin ;) Muuten meni hyvin, mutta kaksi aivopierua vei meiltä mahdollisuuden TK1 tällä kertaa! Hypyn nollasi koska jouduin antamaan kolme käskyä. Sitten kun hyppäsi niin oli kyllä niin hieno ja lennokas! Nollasi myös liikkeestä maahanmenon, jäi seisomaan. Olin varma että meni maahan, joten en antanut toista käskyä. Tuomari kysyikin miksi en antanut ja oli tyytyväinen vastaukseeni: "luotin koiraani"(Tämän liikkeen onnistuminen olisi taannut meille 1-tuloksen).

3-tulos rapsahti, pisteitä kertyi 138,33 (2-tuloksen raja 140, 1-tuloksen 160). Alokkaassa sijoituttiin 68/88 ja joukkueena 58/70! :) Mielestäni loistava alku lancashire heelereiden ensimmäiseksi SM-kisaksi ja vielä olosuhteet huomioon ottaen! Äärettömän kuuma ja pitkä päivä. 

Hyvä meidän hienot pikkukoirat<3

Kirjoitan myöhemmin pidemmän tarinan viikonlopusta, tietenkin kuvien kera :)

Näillä ajatuksilla huomiseen

Äiti laittoi mulle eilen ihanan viestin, tuli niin hyvä mieli :') <3

Minun oma äitini, siis sinun mummosi lähetti minulle kerran postikortin, jossa luki jotenkin näin: 

'Olen ylpeä urheasta tyttärestäni, joka jaksaa ja uskaltaa yrittää kaikenlaista.' 

Samaa sanon nyt myös sinulle!!! Tulos ei ole tärkeintä vaan, että yrittää!!
Vili tulee tekemään parhaansa ja kotijoukot tukevat sinua!!!!

kuva: http://weheartit.com

Kivoin eläinlääkärikäynti koskaan

Meillä on käynyt onni kasvattajan suhteen, mutta kylläpä me käytettiin sen etsimiseen tällä toisella kertaa aikaakin. Tuttavallisemmin "kasvis" on aidosti kiinnostunut siitä, mitä me tehdään ja auttaa parhaansa mukaan tarvittaessa. Kynnystä kysymyksille ei juurikaan ole ja olenkin heti ensimmäisenä soittamassa hänelle jos huomaan jotain poikkeavaa. 

Eikä siinä vielä kaikki. Oli ihana kokemus, sekä mulle että Jutille, kun eilen käytiin ekoissa rokotuksissa. Normaalisti ollaan käyty Pakkalan eläinlääkäriasemalla, koska se on ihan meidän vieressä. Nyt mentiin Eläinlääkäriasema Arkkiin, koska kasvis on siellä töissä. 

Ennen kuin pääsin edes parkkiin, huomasin että siellä on Vilin pikkuveli Luca (Myheels Samson) hösäämässä pihalla. Ajoin ajatuksissani eläinlääkäriaseman ohi kun yllätyin niin paljon :D Luca oli perheensä kanssa jäänyt odottelemaan meitä, kun kasvis oli kertonut, että meillä on hetken päästä myös rokotusaika.

Pikku ulkotouhuamisten jälkeen siirryttiin sisälle elukkalääkäriin ja päästiin ihan omaan huoneeseen jatkamaan leikkejä. Eihän nuo pennut ollenkaan tajunnut missä ne oli. Tai no - pentutreffeillä tietty!

Molemmat kivekset todettiin nyt laskeutuneiksi, niinkuin arveltiinkin! Jeejee! Vielä 7 viikkoisena ei näin ollut. Rokotushetkellä Juti imuroi pöydältä herkkukasaa, eikä huomannut toimenpidettä ollenkaan. Muutenkin pentu todettiin terveeksi ja kaikki oli kohrallaan!

Kiitos vielä kasvis-Eevalle <3 Ja Heidille ja Timolle, kun jäivät Lucan kanssa odottelemaan, oli kiva nähdä! :)

Valmistautuminen

Onko jännittäminen valmistautumista? En mä mitenkään muutenkaan osaa valmistautua. 

Apua. 

Täytyykö mun nyt tehdä jotain, vai olla vaan tekemättä mitään?

Ei tässä nyt oo kyse mistään niin suuresta, että mun nyt jo pitäisi näin paljon jännittää.

Miksi mä ees jännitän? Ehkä siksi, että pelkään epäonnistumista? 

Mitä on ees epäonnistuminen? En keksi mitään, mikä tarkoittaisi sitä, että ollaan epäonnistuttu. En usko, että missään tilanteessa sanoisin, että me epäonnistuttiin.

Salaa haaveilin jo jostain kallonkutistajasta eilen, joka takoisi mun päähän järkeä ja veisi osan mun jännityksestä pois, mutta toisaalta tää on pistänyt mua väkisin pohtimaan, että mikä tässä nyt on tärkeintä.

Se, että ollaan mukana. Uskalletaan lähteä yrittämään. Ehkä jopa rohkaistaan muita heeleriharrastajia, kaikki eivät välttämättä uskoisi tai ole tietoisia, mihin kaikkeen tästä rodusta on!

Mä tiedän, että Vili osaa kaiken mitä lähdetään lauantaina tekemään ja ollaan saatu siitä todisteeksi myös ihan oikeita merkintöjä allekirjoituksineen meidän kilpailukirjaankin. Miksi en siis luottaisi siihen ja nauttisi tilanteesta?

Ensimmäistä kertaa ikinä on saatu heelerjoukkue tokon SM-kisoihin kasaan, se jos mikä on huikeata. Ensi vuonna ei välttämättä edes mahduta joukkueeseen, jos saadaan tällä muitakin harrastajia innostumaan!

Perjantaina lähden ajelamaan kohti Keski-Suomea, josta jatkan lauantaiaamuna matkaa Pieksämäelle. Ihanaa lähteä Vilin kanssa kahdestaan reissuun. Se kun ei turhia ressaa ja on ihan parasta matkaseuraa.

Lauantaista tulee pitkä ja ikimuistoinen päivä, kävi miten kävi. Lupaan nauttia tilanteesta, moikkailla kavereita, kierrellä kojuja ja ennen kaikkea pitää Vilin kanssa hauskaa. Parhaimmillaan voidaan palata kotiin koulutustunnuksen kanssa, pahimmillaan ilman sitä. Niillä ei juurikaan siis ole mitään eroa. Tai no, voidaanhan me tulla sieltä mitalit kaulassakin :D Se on niin pienestä kiinni, miten tuolla käy, eikä kaikkeen pysty millään varautumaan. 

Nyt siis turha ressaaminen pois minusta ja hymyharjoituksia tekemään! :D Nyt ei tehdä kuin pieniä harjoitteita silloin tällöin, ihan vaan muistutukseksi. Pari onnistumista, tai yksikin riittää jos se on hyvä ja thats it!

Palaan lauantaina, tai viimeistään sunnuntaina asiaan.

Onnea kaikille kanssakisaajille!

TOKO SM "must see"

Tietenkin meidän oma joukkue

Helena ja Hippu on heti alussa VOIssa

Pia ja Ruu melkein heti perään myöskin VOissa

Anna ja Muska taitaapi olla sauraavana AVOssa

Sitten me ALOkkaat (mahdollisuus TK1)

Ja melkein heti meidän perään Anna-Maija ja Hero samassa luokassa

Ensimmäinen numero meinaa sitä, monensia ollaan järjestyksessä. Toinen numero sitä, että mikä nro meidän selässä roikkuu ja kolmas on meidän joukkueen numero.

Keräsin tähän myös meidän rakkaimmat koirakaverit, mitä on pakko nähdä, jos vaan millään omilta ja joukkueen suorituksilta kerkeää.

Emmi ja Isla VOIssa

Maaret ja Sony AVOssa (mahdollisuus TK2)

Laura ja Detta  myöskin AVOssa

 Sekä muita poimintoja, pari mielenkiintoista rotua oli mukana, mitkä olisi kiva nähdä kentällä touhuamassa :)

AVOssa on karkeakarvainen mäyräkoira kisailemassa.

Silmääni osui myös EVLssä kisaava harmaa norjanhirvikoira. Meidän norjan harmaita olen itse lapsena yrittänyt "kouluttaa" tekemään yhtä sun toista temppua, kuitenkin tuloksetta. Ne ei ollut ollenkaan ahneita tai leikkisiä, mutta jokainen koirahan on yksilö, luulen että tämä "Roope" motivoituu jommasta kummasta, tuskin sitä voi metsällekään vapauttaa palkaksi ;)

 Aikamoinen sotku tästä tuli, mutta hyvä muistilista ainakin itselleni!

Vesikoira

Vili on aikaisemminkin uinut, mutta sitä on pitänyt tsempata, rohkaista ja vähän jopa tuupata vauhtiin. Ensimmäiset vedot ilman, että jalat osuu maahan on ollut se kompastuskivi, mihin uiminen meinaa tyssätä.

Juhannuksena Vili lähti uimaan meidän huomaamatta ja täysin odottamatta Jussin perään mereen. Ja tämän jälkeen useamman kerran meidän molempien perään kutsuttaessa :) Voi sitä ihmetyksen ja ilon määrää :D En edes tiedä miksi olin niin häkeltynyt ja onnellinen tästä asiasta :D Ehkä se on tämä mun landepaukkuus - tykkään itsekin uida ja vietän mielelläni rannalla aikaa jos on uimismahdollisuus. 

Tänään tehtiin lyhkäset aksatreenit ohjatusti. Olin taas itse ihan pihalla uusissa ohjauksissa, mutta pienellä avustuksella sain ne kuitenkin toimimaan. Meillä oli Vilin kanssa tosi lyhkäset, oikeesti aivan superlyhkäset treenit. Muutama toisto ja pooois. Vilillä oli virtaa ja se olisi halunnut tehdä keinua vaikka kuinka paljon. Henrika oli keinun alastulossa jakelemassa herkkuja ja laskemassa keinua alas vähän rauhallisemmin. Vilpertti ei olisi halunnut lähteä kentältä pois, mikä on aina kiva juttu. 

Vaikka oli pilvistä, niin oli silti TOSI kuuma (hiostava) ilma. Koukkasin Pian kyytiin ja paineltiin Jakomäen uimakuopille viilentämään Vili ja Juti. Otin Vilin pelastusliivit mukaan, koska en itse ollut menossa uimaan. Ensimmäisellä kerralla piti vähän rohkaista hakemaan keppiä, mutta seuraavat kerrat Vili hakikin jo ilman kehoituksia, hyppäsi oikein vauhtiin :)

Ainiin... Tarkoitus oli jättää Juti yksin kotiin ja lähteä Vilin kanssa kahdestaan treeneihin, mutta mun sydän suli TAAS ton pienen riiviön edessä.....

Olisitko itte voinut jättää tommosen oravanpoikasen yksin ?

Pentutreffailuja

Juti on nyt ollut meillä reilun 4 viikkoa ja sinä aikana ollaan keretty pitää jo kolmet pentutreffit sisarusten kanssa! :) Koskaan ei ole ollut kaikki paikalla, eilenkin pennuista oli paikalla vain Juti ja Snö (pentueen ainut tyttö). Paikalla oli myös maailman paras mutsikoira - Maya ja Snön "isosisko" Freya.

Kolme ensimmäistä kuvaa on ottanut Tiina Sundholm

 Nämä loput kuvat on napsinut Nelli Numminen

Vilin jätin tällä kertaa kotiin, koska meillä oli sen kanssa kisanomainen treeni päivällä. Se meni niin plörinäksi, etten jaksa enää miettiä sitä. Lyhyesti: Vili ei tehnyt kehässä mitään. Ei kuitenkaan mielestäni ottanut häiriötä mistään, kunhan oli vain tuhma eikä sitä kiinnostanut. Kehän ulkopuolella huvitti tehdä juttuja ennen ja jälkeen kehän. Noh, näillä mennään ja koitetaan nyt kaivaa jostain jotain extra energiaa SM-kisoihin..

Mulla on (tietenkin) käynyt mielessä jo kaikki kauhukuvat, kuinka Vili on jotenkin sairas, kun sitä ei nyt tällä kertaa huvittanut ja viime kerrallakin se oli niin lahna, mutta totuus taitaa kuitenkin olla se, että oon tehnyt alokasluokasta jo ihan tylsän, sitä väsytti ja oli kuuma. Kolme painavaa syytä mitkä selittäisi koko homman. Jälkimmäisiin olin mukamas varautunut tarjoamalla Vilille paljon lepoa ja treeneissä mukana oli viilennysloimi.

Myös mietin, että kun mua ei juurikaan jännittänyt, niin sekin voi olla syy. Kisoissa jännittää aina hirveesti ja sen oon saanut käännettyä positiiviseksi energiaksi molemmilla kerroilla. Ehkä olin nyt itsekin vähän lahna?!

Mulla oli tähän vielä jotain lisättävää, mutta unohdin, että mitä. Mä lopetan nyt meidän eilisen treenin ajattelun, ja keskityn tulevaan :) 

Jos ei muu auta niin vedän kisoissa ihan överiksi, se olen sitten minä joka siellä kiljuu ilosta ja tekee hymy- ja nauruharjoituksia.

Tokon kisaharkka

Keskiviikko Viikin Prisman nurmialueet klo 18.

Oltiin hyvissä ajoin paikalla lämmitelemässä ja hengailemassa.

Lämmintä oli noin 22c, pari hassua pilven riekaletta jossain näkyi, mutta lähes kirkas taivas oli. Toisaalta kiva näin, pääsin testaamaan onko järkeä laittaa (märkää) fleeceä ennen paikkamakuuta, joskus kun tuloksena voi olla aikamoiset hepuloinnit. Olin vähän epävarma kaikesta, tarkistelin koko ajan voiko Vilillä olla liian kylmä ja mitähän kaikkea keksin :D 

Häiriötä oli riittävästi; useita kehiä samaan aikaan käynnissä, paljon (uusia) koiria ja ihmisiä, hanhen KAKKAA, ....

Alkulämpällä, pikkubroidi härnää minkä kerkeää.

Liikejärjestys oli seuraava

Osa 1, Kehä 1
Luoksepäästävyys, paikkamakuu

Osa 2, Kehä 1

Luoksetulo, liikkeestä maahan, hyppy

Osa 3, Kehä 2

Seuraaminen hihnassa, liikkeestä seisominen, seuraaminen hihnatta

Yksilöliikeet tehtiin pareittain, meillä kävi hyvä tuuri, saatiin pariksi viime vuoden suomenmestari, taitava ja iloinen Wii ohjaajansa Marian kanssa :) Tuntui, että mitä enemmän juteltiin, sitä enemmän maailma pieneni :D Nimimerkillä: Molemmat Muuramesta (normaalisti kysyttäisi "ai mistä?!")

Paikkamakuu meni rauhallisesti kahden koiran keskellä. Toinen koira lähti omistajansa perään, Vili onneksi pysyi TAAS paikallaan. En muista milloin viimeksi oltaisi tehty paikkamakuu, missä molemmat vierustoverit olisi maanneet nätisti paikallaan :D Maahanmenossa tuplakäsky, koska ei mennyt ihan maahan asti ekalla, jäi jotenkin oudosti "melkein maahan". Perusasentoon ei myöskään noussut ekalla, joten näitä nyt reilun viikon aikana vahvistamaan.

Luoksetulo meni hyvin. Vähän odotellessa katseli muualle, mutta tuli kyllä heti kun pyysin. Pa vähän vino.

Liikkeestä maahan meni hyvin. Vili kerkesi mua odotellessa palkita itsensä hanhen kakalla, mikä oli sopivasti ollut suoraan nenän edessä kun oli jysähtänyt maahan. :D

Hyppy meni myös ihan hyvin (kolmella laudalla). En ottanut lopun perusasentoa ollenkaan, koska sen ennakoi herkästi. Hyvä poika :) Pakko SM ottaa kolmella laudalla, riskinä on se, että jos ei huvittaiskaan hypätä, mutta KUN hyppää on se paljon vauhdikkaampi ja ryhdikkäämpi kuin kahden laudan yli löntystäminen.

Tässä välissä liikkuroin Wiille ja Marialle osan avoimenluokan liikkeistä, Vili piti taukoa.

Seuraaminen hihnassa. Laiskaa. Belggari sattui juuri kehän laidalle, ja eihän se Vilin mielestä voi olla kukaan muu kuin Sony. Piti siis vähän kattella mitä se "Sony" siellä touhuaa.

Liikkeestä seisomisessa pysähtyi vasta toisella käskyllä, muuten meni ok. Tässä seuraaminenkin oli jo parempaa ja tiiviimpää.

Seuraaminen hihnatta oli myös aikamoista laahaamista, mutta parempi kuin hihnassa.

Kuvassa joukkueemme pienin ja tokoilevista heelereistä ainakin tällä hetkellä kaikista taitavin - Ruu :) Ensimmäinen heeleri, joka on kisannut voittajaluokassa ja saanut vielä 1. tuloksen!

Maanantain aksa

Meidän ehdoton heikkolenkki perusohjauksista on takanaleikkaus. Tällä hetkellä tilanne on se, että en valitsisi sitä varmaan mihinkään kohtaan mitään rataa, mitä saisin suunnitella itse. :D En tarkoita treenien suunnittelua, vaan jos nyt "joutuisin" kisatilanteeseen. Tottakai pelaisin varman päälle ja tekisin niinkuin osaisin, ja niinkuin Vili osaa. On meidän kuitenkin tätäkin harjoiteltava, kun sen osaa, se voi säästää sekunteja :)

Alla minivideo, josta näkyy alun kankeus ja seuraavan toiston voisiko jopa sanoa sujuvuus. Noh ainakin ekaan verrattuna. Toistoja kun saisi lisää, niin tosta saataisi meidän kaposeen ohjausrepertuaariin yksi hyvä lisää!

Piti ottaa videolta äänet kokonaan pois kun J "juttelee Jutille". Mun mielestä se kuulosti enemmän joltain mörköhakkerilta joka yritti murtautua koneelle laulaen.

Niinkuin äsken mainitsin, oli Juti myös Ojangossa mukana, ensimmäistä kertaa :) Hienosti odotteli boksissa. Välillä kuului jotain maukumista, mutta aika pientä se oli.

Onni on omistaa koilanpentu

Varsinkin näin söpö ja ihana.

Myö vähän kastuttiin eilen lenkkeillessä. Jutin korvat selkeästi kasvaa kastuessaan! Jäätävät :)

Kotona paistoi aurinko, mutta voisin kuvitella, että tuolla about Siltamäen kohdilla tarvitsee jo melkein taskulamppua ulkoillessaan :)

Pentu oli onnellinen kun nostin sohvalle mun jalkojen päälle kun pötkötin itse viltin alla. Kiepsahti tuohon kuoppaan ja rupesi tuhisemaan. <3

Kesken unien kun herää, unohtaa joskus nostaa korvat pystyyn.

 Eilen pidettiin poikien kanssa myös tyttöjenilta, oli pedikyyrin aika. Molemmat on niin hienoja ja antaa käsitellä hyvin <3

Illalla oltiin vielä 2,5 tuntia pentutreffeillä. Seuraksi saatiin 12 viikkoinen kääpiösnautseripentu Mila, joka asuu melkein meidän nurkilla.

Varmasti nähdään vielä uudestaankin. :)

Tänään on HSKH:n SM-toko joukkueiden kisaharkka Viikin Prisman nurtsilla, mihkä saadaan Vilin kanssa osallistua. Tiedossa on monta kehää samaan aikaan (niinkuin ässämmissä tulee olemaan) ja paljon häiriötä. Reeneistä varmasti lisää sitten myöhemmin! Vähän jänskättää, Vili on ollut nyt niin tuulella eläjä, saan tehdä tosi paljon itse hommia oikean vireen löytämiseksi. Pitäkää peukkuja!