keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Kavereita

Mietin tässä, että Vili on parin päivän päästä vasta 5kk, ja sillä on nyt jo enemmän kavereita kun mulla varmaan ikinä ollut :) Ei kai. Mutta ainakaan 5kk iässä ei mulla ollut noin montaa. Alla kuvasarja 5kk ajalta, missä on Vili ja kavereita. Vanhimmasta uusimpaan. Viimeinen kuva on otettu meidän viereiseltä pellolta, missä on lähes joka ilta koiratreffejä tietyllä porukalla, ja meidät kutsuttiin sinne mukaan kun Vili oli muutaman kuukauden vanha, ollaan käyty siellä nyt muutaman kerran ja hauskaa on ollut.

Äsken käytiin pentutokotreeneissä ja hirveesti taas tuli uutta mitä pitää harjotella kotosallakin. Jouduin tekemään edellisistä listan, koska on niin paljon kaikkea, ettei muisti pelaa :) Meillä meni tänään treeneihin valmistautuminen plörinäks, herättiin 45min ennen tunnin alkua, päiväunet vähän veny.. Luulin että se vaikuttais, koska Vili oli ihan uninen vielä autossakin. Äkkiäkös se heräs kun huomas missä ollaan. Oltiin jopa vähän etuajassa, kerettiin käydä pyörimässä agiradalla mikä on samassa huoneessa/salissa kuin toko. Tuli kyllä haikee fiilis kun huomas, että Vili oli taas niin innoissaan siellä radalla, ja kun se meidän osalta on nyt toistaseks ohi.. Heti kun saan tietää miten mulla menee talvella omat treenit, niin tyrkkään meidät kyllä johonkin agiporukkaan treenaamaan :)

Tässä niitä kuvia Vilistä ja sen frendeistä!

 Vili ja sisarukset 5 viikkoa
 Vili luovutuspäivänä Namu-siskon kanssa. 7vk
 Vili ja edellinen naapurimme Pele.
 Iso ja ihana Saku!
 Melkein sukua Doni ja Zara
 Deny tuli Jyväskylästä asti morjestamaan
 Vili, Iksu, Rulle ja Laaban
 Iksu, Rulle ja Laaban Viliä tutkimassa
Pojat ja Maori
 Vili omiensa joukossa
 Koiruudet sadetta piilossa koirapuistossa. Vasemmalta: Vili, Saku ja muita kavereita.
 Heeleritapaamisessa Upi, Oscar ja Vili
 Pusipusi
 Koirapuistossa ravaamista
 Upin kanssa
 Essi, Edi, Nala, Vili ja Minttu
 Vilin lemppari pentukaveri tällä hetkellä, Edi.
 Minttu juoksuttaa Viliä ja Ediä

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Tyhjä maha?

Nyt on jo toinen kerta, kun Vili herää yöllä oksentamaan mahanesteitä. Edellinen kerta oli viikko sitten. Todennäköinen syy on tyhjän mahan oksentelu, koska syömisrytmi on kuitenkin hieman eri viikonloppuna kuin arkena. Täytyy nyt yrittää antaa vieläkin säännöllisemmin ruoat, ja iltaruokaa vähän vielä myöhäistää.

Yli viikko on vierähtänyt edellisistä kuulumisista. Edellisen viikonlopun pojat olivat yksin täällä kotona, itse lähdin Jyväskylään kavereiden luokse piiiiitkästä aikaa.. Sunnuntaina tulin kotiin ja sitten yöllä alkoikin ekaa kertaa tämä mahanesteiden oksentelu. Sillon ei tullut paljoa nukuttua kun mietittiin että mistähän se johtuu, kaikki mahdolliset kauhukuvat tuli kyllä käytyä. Ensimmäisen koiran kanssa jokainen pienikin outo juttu mitä tulee eteen on sellaisia että tekisi heti mieli viedä eläinlääkäriin :D Nyt ollaan kyllä vähän rauhallisemmalla mielellä jo..

Alkuviikko otettiinkin sitten ihan rauhassa ja maanantaina syötiin riisiä ja illalla sekoteltiin siihen sitten jo vähän nappuloita mukaan. Ja kaikki meniki sitten mahan kanssa ihan normaalisti viime yöhön asti.

Keskiviikkona meillä oli taas pentutokotreenit Malminkartanolla ja ne meni kivasti. Nyt ollaankin siitä lähtien joka päivä treenattu vähän jotain. Oon ihan tosi yllättynyt miten niin pienessä ajassa ollaan saatu tosta vilperistä niin fiksu ja se osaa nyt jo vaikka mitä. Ei tietenkään "täydellisesti" eikä varmasti sinnepäinkään, mutta tosiTOSI hienosti alle 5kk vanhaks pennuks silti!

Nyt pitää ruveta katsomaan Beethoven ykköstä.

Vilin lempibändi on Jare ja VilleGalle niinkuin kuvasta näkyy ja lempibiisi on Nelisilmä.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

19 vk | 5,9kg

Meidän pieni koiranpentu on jo iso! Eilen illalla huomasin että eihän se mahdu enää kunnolla syliin! Apua! Kohta menee 6 kilon raja rikki.

Alla olevassa kuvassa Vili on 5 viikkoa vanha pikkupoika <3


Nyt pentutokotreeneihin mars :)

maanantai 5. syyskuuta 2011

Maanantai

Vili oli taas aika monta tuntia yksin kotona, ainakin viisi. Kaikki meni hyvin, oli se vissiin vähän tylsistynyt kun oli varalle jätetyt sanomalehdet pistänyt päreiksi :) Tai ei kaikkia, Vilin mielestä vain ylimääräiset. Niin se on tehnyt ennenkin. Mutta tälläkertaa sen ei tarvinnut käyttää niitä yhtään, hienosti pidätteli siihen asti että tulin kotiin. Alkuillasta päätettiin lähteä piiitkälle lenkille Haltialan ympäristöön. Tottakai käytiin myös morjestamassa possuja, lehmiä, lampaita, kanoja, kukkoja ja kalkkunoitakin :) Lenkillä aina tuntuu että Vilistä ei saa energiaa millään pois, mutta kyllä se kummasti aina hyytyy kun päästään kotiin, ulkona se vaan ei näytä sitä.. Alla kuvia, kauniita unia!





Lopuksi: Ollaan kyllä yritetty puhua Vilille, että se on alaikäinen, eikä sais polttaa, mutta..

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Heeleritapaaminen

Tänään oli heeleritapaaminen Pitkäkosken koirapuistossa. Paikalla oli kymmenkunta heeleriä ja paljon muitakin koiria. Ei olla aikaisemmin käyty näissä tapaamisissa, koska Vili on ollut niin pikkuinen (nyt se on jo iso). Ei edes tuolla koirapuistossa. Pitkäkosken koirapuisto on TOSI iso ja kiva paikka. Onneksi otin kameran mukaan. Tässä kuvia sieltä. Vilillä on vaaleanruskea panta.







Ylempi ois ollut ihan huippukuva, jos ei ois heilahtanut. :(







lauantai 3. syyskuuta 2011

Vili Levillä

Reissu tehty! Se alkoi ajomatkalla Espoosta Leville. Vili vaihteeksi nukkui kiltisti koko matkan. Välillä pysähdyttiin vaihtamaan ajovuoroja ja silloin myös Vili jalotteli, söi ja joi, mutta kertaakaan ei pienintäkään inahdusta kuulunut kevythäkistä. Lähdettiin n.21.30 ajelemaan ja oltiin aamulla ~ 8-10 välillä perillä? En kyllä muista yhtään. Mentiin sitten pariksi tunniksi nukkumaan, jonka jälkeen päätettiin lähteä Levin huipulle, koska ilma oli huomattavasti selkeämpi kuin tullessa. Ajoimme pisimmän Gondolihissin juurelle ja Vili oli tottakai mukana. Sitä ei jännittänyt yhtään, koska ei tiennyt mitä odottaa. Itseäni kyllä jännitti, koska minulle on lähiaikoina tullut lievä korkeanpaikankammo, ainakin joissain tilanteissa. Yritin kuitenkin olla rauhallinen ja onnistuin siinä ihan hyvin. Hississä pelko katosi pikkuhiljaa, helpotti että näki puita ympärillä mitkä olivat suunnilleen samalla korkeudella, eikä tarvinnut katsoa suoraan alaspäin. Vili istui rauhallisesti sylissä ja katseli maisemia. Ylhäällä Vili sai hetken juosta vapaana, kunnes huomattiin poroja. Tai Vili ne ensin huomasi ja oli jo lähdössä sinneppäin, mutta onneksi se vielä reagoi odota - käskyyn, eikä korvat vielä kerennyt mennä sellaiseen tilaan että ne suodattaa kaiken mitä me sanotaan sille. Mentiin kaikki katselemaan poroja lähempää ja Vilillä alkoi tärinä ja vinkuminen kun ei päästetty sitä aidan toiselle puolelle :D Vilin loppuilta oli pienempiä lenkkejä, leikkejä, nukkumista ja yhdessä oloa.

Muut päivät Levillä olikin sitten suhtkoht normaaleja Vilin osalta. Välillä se joutui olemaan yksin hotellihuoneistossa kun käytiin sellaisissa paikoissa minne sitä ei voinut ottaa mukaan. Ne ajat meni odotettua paljon paremmin (ei ne kyllä kotonakaan koskaan ole huonosti mennyt), kun jätettiin sille täytetty puppykongi ja uusi luu, loppuajan se todennäköisesti nukkui. Puitteet lenkkeilyyn oli kyllä huikeat. Noin 100 metrin päästä alkoi jonkinlainen pururadan tyyppinen tie, mistä lähtee kaikki Levin ulkoilureitit. Keskiviikkona oltiin monta tuntia näillä reiteillä, ja siinä samalla tuli myös käveltyä enemmän mitä Vili on koskaan kävellyt yhdellä kertaa. Lenkillä ei huomanut väsymystä yhtään, mutta kyllä se aika hyvin nukkui sitten loppuillan ja yön :)

Kotiinpäin matkanteko alkoi torstaina joskus 7 jälkeen illalla, ja kotona oltiin n. 12h päästä. Nyt onkin sitten rytmit vähän sekasin itse kullakin.. Ja Vililtä vähän säännöt unohtunut, mutta ei auta kuin käydä niitä uudestaan läpi :) mm. nukuttiin siellä levitettävällä sohvalla, joka oli tosi matala, ja väistämättä siinä kävi niin, että Vili nukkui siellä myös. Kotiin kun päästiin niin Vili oli vähän ihmeissään että eikö se saakaan tulla sänkyyn nukkumaan. Ei :) Mutta hyvin se viime yön nukkui silti omassa pesässään.

Ja kuvia reissusta onkin sitten tuossa edellisessä jutussa minkä kirjoitin.

Reissukuvia

 Aina valmiina lähtemään reissuun




 Vili Gondolihississä menossa Levin huipulle
 Poroja! Luulenkin että Vili luulee olevansa poro koska menohalut niiden joukkoon oli niin kovat, edes lehmät ja lampaat ei kiinnosta niin paljoa, vaikka nekin kyllä paljon.

 Vili istuu Levin huipulla.
 Iltalenkillä Levin rinteillä. Takana näkyy meidän hotellihuoneisto. 
Lenkillä. Kuvaaminen oli vaikeeta, koska koko lenkki oli Vilin osalta pelkkää hyppimistä ja pomppimista. Olosuhteet oli kyllä hulppeat ja näkymätkin ihan kivat :)
 Suusta on just tippumassa puun pala, mikä suussa oli kiva juosta karkuun.
 Täältä tullaaaaan
 "näin tuolla ihan varmasti jotain"

 Väsymys part 1
 part 2
 part 3
 SuperVili
Vilin pisin lenkki mitä se on ikinä vielä tehnyt.
Piti laittaa lämmin sadetakki loppuvaiheessa, ettei Vili vilustu. Oli jo sen verran vilponen, ja vettä tihkutti mikä teki ilmasta vielä kylmemmän. Kerran Vilin piti testata että lähteekö se helposti pois päältä, mutta muuten juoksenteli niinkuin sitä ei olisi ollutkaan.