keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Traumaattisen patellaluksaation tilanne omistajan silmin

Polvilumpio meni pois paikoiltaan 7.7.
Ja toisen kerran 18.7.

Sunnuntaina on neljä viikkoa ensimmäisestä kerrasta ja torstaina kaksi viikkoa jälkimmäisestä.

Käytiin eläinlääkärissä saamassa yllämainittu diagnoosi 12.7.

Vili ei näyttänyt kipua muuta kuin laukatessaan, silloin se jätti astumatta jalalle, sitäkään ulkopuolinen ei olisi huomannut, koska jalan liike oli muuten täysin oikea. Se vaan ei osunut maahan, hipaisuja ei lasketa, koska nekään ei ole käyttöä.

Vili määrättiin kahdeksi viikoksi lepoon ja Dolagis-kuurille (tulehduskipulääke).

Saikku sai jatkoa, koska polvi meni uudelleen edellisen lepojakson aikana. 

Huomenna on kaksi viikkoa kulunut edellisestä tapaturmasta ja ollaan menossa Eläinlääkäriasema Aistiin Niina Sorvarin fysioterapiaan (klik).

Eläinlääkärireissun (12.7.) jälkeen ollaan menty lyhyillä hihnalenkeillä, Jussi tosin eilen paljasti että piti Viliä pari päivää sitten vapaana ihan pienen hetken! :D Törkeetä. Mä en oo ajatellutkaan. Eilen päästettiin se virallisesti irti ensimmäistä kertaa. Käytiin uittamassa sitä vähän ja kaikki meni onneksi hyvin. Se ei yllättäen totellut koko aikaa, vaan välillä oli pakko ottaa muutama juoksuaskel. Oli kiva huomata, että nyt se jo varasi oikealle jalalle, eikä jättänyt hyppäämättä sille :) 

Tänään, keskiviikkona, ei tehdä mitään, koska huomenna on tuo fyssariaika.

Tilanne on tällä hetkellä lohdullinen, tottakai varaudun pahimpaan ja mietin päivittäin leikkausta, mutta usko siihen että näillä mennään, ei ole hiipunut. Odotan, että fysioterapeutti kertoo fysioterapian auttavan tässä tilanteessa, ja kehoittaa meitä sen lisäksi käymään uimassa ja ostavan jonkun tasapainopallon (Dobo tms.).

Koirauimalassa viime vuoden puolella.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Lentomu*kkuja!

Melkein meni herrrrmot kun oltiin keskiviikkona oikeen otettu tehtäväksi, että mennään käymään Herttoniemen näköalapaikoilla ensimmäistä kertaa ikinä. Noh, nättiähän siellä oli synkästä ilmasta (kukaan ei oo varmaan vielä huomannut että se luvattu helle ei tullutkaan) huolimatta, MUTTA apua. En ottanut sillä reissulla enempää kuviakaan kuin kaksi ja molemmat pistän kohta tähän. Paikka oli täynnä lentomuurahaisia! Maassa, ilmassa, vaatteissa, koirissa, ....

No mutta, sitten kun muurahaiset on häipynyt (kuollut) niin mennään sinne uudestaan! Tai odotellaan sen verran, että Vilin jalka on parantunut, maasto oli sen verran epätasaista että sinne ei mennä enää kuin terveillä polvilla. JA VAPAANA.

(Sen takia kuollut suluissa, koska meidän takapihalla on lentomuurahaisten joukkohauta. Niitä vaan tippuu koko ajan lisää jostain mun auringonottotuolille ja kaikki elottomana, mitä täällä tapahtuu!)



torstai 25. heinäkuuta 2013

KIITOS sille joka keksi Kongin

Haha. Ihanaa! Ostin tiistaina Jutillekin oman kongin ja nyt mietin että 
OI MIKSI EN OLE OSTANUT SITÄ AIEMMIN :)

Nuo molemmat on niin ahneita, että puuhaavat mielellään pitkänkin aikaa kongiensa kanssa. Vaikka tämä on vasta kolmas kerta kun Juti ja Vili saa ne yhtäaikaa, on niillä jo oma tapansa innostua ja tarjota tiettyjä asioita. Vili syöksyy samantien kevythäkkiin, koska se on nyt tottunut syömään herkkunsa siellä. Juti muuten vaan häseltää ja vinkuu ja on selkeästi innoissaan. 

Nyt kokeilin ensikertaa laittaa märkäruokaa kongin täytteeksi. Aiemmin oon survonut juustoa kongiin, ja pistänyt mikron kautta pakkaseen. Myös maksamakkaraa ollaan käytetty.

Saan sillä korvattua yhden Jutin tämän hetkisistä neljästä ateriasta/vrk, kun tungen M-kokoisen kongin täyteen Naturedietin penturuokaa. Se huono puoli tossa ruoassa on, että se on vähän turhan riittoisa pelkästään tähän hommaan. Pitää varmaan sekottaa ihan normiruokaankin, jottei tartte roskiin heittää. Tai no Vilin ruoasta saan survottua yhteen kongiin noin kolmasosan. Luulisi että tollainen pari päivää jääkaapissa säilyy avattuna :)


Sitten kuvia siitä pitkästä tunnista minkä verran aikaa meni jäätyneen kongin sulatukseen ja sisällön syömiseen!


Hämmästyin katsoessani kamerasta tätä alla olevaa kuvaa, kyllä tosta koirasta sittenkin saa ruman kuvan näpsästyä!   ;)


Ostin myös Hill'sin märkäruokaa, jonka luulen olevan meille kätsympi, kun on pienistä määristä kuitenkin kyse, eikä ruokaa ole ostettu ruoaksi. Jos noin voi sanoa. Meillä tällä ruoalla leikitään :D

Lopuksi pitää tietenkin tarkistaa kuinka siistiä työtä kaveri on tehnyt.

So oldsChOOL

Kotijäätelö (=jäätelöautot) lopettaa toimintansa 18.8.2013! Voi surkeus.

Jäätelöauton ääni aina keskiviikkoisin tuo mieleen paljon lapsuudenmuistoja.

Pienenä ajeltiin aina poikien kanssa fillarilla jätskiauton perässä Muuramen pikkuteillä.

Heiteltiin ilmaan legendoja, että oltiin maattu maassa ja jäätelöauto ajoi meidän yli, ei renkailla, vaan siten että auto ajoi meidän yli osumatta meihin. That was so cool..

Vaikka meidän pakastin pursuaa koirien luita, niin eilen kun kuulin tutun dididididii dididididiii di diddi diddi diiiii - äänen oli PAKKO hakea kotoa rahaa ja juosta jäätelöautolle kesken koirien lenkin. Onneksi oltiin jo kotimatkalla, jäi vaan loppulenkin haistelut tekemättä, mutta ne pystyi tekemään sitten kun olin onnellinen jäätelöpaketin omistaja, eikä ollut enää mikään kiire mihkään :)

Jäätelöauto, jäätelöauton kuski (+ mun jäätelöpaketti), pikku-Juti ja iso-Vili.

Nyt pystyn joskus todistamaan lapsenlapsille, että kyllä, jäätelöautoja on ollut olemassa.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Heurekalla hengailemassa

Aiemmin ollaan käyty Heurekan nurtseilla vaan treenaamassa. 
Nyt tarkoitus oli rauhoittua ja nauttia lämpimästä illasta. 
Onnistuttiin aika hyvin.


Reppana, yritti niin kovasti päästä osingoille Vilin luusta, mutta eih, ei Vili lämmennyt ja jakanut luutansa. Olin siis ostanut kaksi luuta, mutta se kaverin on aina parempi.




Oli ihanan rentouttavaa olla vaan, näin keskellä viikkoa pääsi jopa vähän irti arjesta! 
Ei ollut mihkään kiire, kelloa ei katsottu, ainakaan sillä silmällä, että kotiin pitäisi lähteä. 
Oltiin hyvissä ajoin liikenteessä ja nautittiin ilta-auringosta.

Oon nyt perjantaihin asti yksinhuoltajana, eli koirat joutuu olemaan pitkät päivät yksin kotona. Huomenna on tarkoitus lähteä töiden jälkeen kävelemään Herttoniemeen. Mukaan lähtee tälläkin kertaa viltti ja luut! Ja jos on kuuma, otetaan me pelastusliivitkin messiin :)

Hurtan XS ja/tai S tassuheijastimet ilmatteeks!

ETSINTÄKUULUTUS!!

Onko siellä ruudun toisella puolella joku, jolla on iiiiihan pieni koira, jolle haluaisi tassuihin heijastimet? Noi lähtee ihan ilmatteeks eteenpäin. Tai mikäli joku haluaa ne jonnekin kauemmaksi, niin postimaksun hinnalla tulloo.


Oranssit on kokoa XS, eli tosi pienet. Keltaiset kokoa S, eli pienet nekin.


S koko olisi sopiva tollaiselle heelerinpennulle, mutta me ei niitä tarvita. Huom. heelerillä on suhteellisen isot etutassut. Oranssit (XS) oli liian pienet Jutille.

Ostin koirille Hurtan heijastinpannat, joiden mukana nuo tassuheijastimet tuli. 



Heeleriä voisi verrata bikinien ostajaksi, joka ei koskaan löydä sopivaa settiä, missä on sekä ylä- että alaosa sopiva! Jos haluaisi molemmat, pitää ne ostaa erikseen.

Puh pah pelistä pois

Vapautettiin varakoirakon paikka HSKH:n toko piirinmestaruusjoukkueeseen, koska meidän osallistuminen on vielä epävarmaa ja joukkueet pitäisi ensiviikon lopulla vahvistaa.

Harmittaa TODELLA paljon, koska haluttiin tonne niin kovasti.

Nyt vaan hakemusta kehiin, mikäli paikka kiinnostaa. Vielä se ei kyllä julkiseen hakuun ainakaan ole tullut..


Tämän hetkinen fiilis on hyvin toiveikas, että jospa siihen operaatioon ei tartteiskaan mennä.. Edellisestä muljahtamisesta tosin on nyt vasta 5vrk.

Ilmeisesti ollaan kiinnitetty liian vähän huomiota Vilin ruokavalioon, koska se on pulskistunut ja painoakin tullut reilussa kahdessa viikossa 0,4 kg. Tää voi kyllä johtua niistä lihaisista luista mitä se on vedellyt enempi. Ne kun on yleensä mitoitettu isoille koirille. 

Liikuntakiellon lisäksi Vili joutuu nyt myös laihikselle, on se rankkaa! Mä (ja varmasti myös Vili) niin odotan että päästään normaaliin arkirytmiin ja METSÄLENKEILLE!

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Juti 16 weeks today

3,7 kg


On tullut pituutta ja korkeutta, mutta paino ei ole paljoa noussut. 

On se hieno pieni mies :)

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Saikku jatkuu...

... ja operaatiota joudutaan nyt tosissaan miettimään. Vilillä meni eilen polvi uudestaan, ihan vain sisätilassa yhtäkkiä innostui jostain (ei mistään) ja rupesi hepuloimaan ja naps vaan taas mentiin..

Mulla on niin paha mieli Vilin puolesta, kun se ei selkeästi ymmärrä yhtään että mistä on kyse. Miks ei..

Toivoton ÄÄÄÄÄÄÄÄH tähän väliin.

Jos se vielä menee niin ollaan kyllä päätetty, että operaatioon mars, koska siinä vaiheessa kuulostaa siltä että ollaan ikävässä kierteessä.

Nyt kuitenkin peukut pystyyn ja sormet ristiin ja mitä näitä keinoja on, jotta Vili pysyisi nyt kaksi viikkoa telomatta itseään, päästäisi eläinlääkärin tsekkaukseen ja kuultaisi, että kaikki on kuten ennenkin... <3

 

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Nyt sen uskallan sanoa

Juti on sisäsiisti.

Ei mulla oikeestaan nyt muuta.

Juhannuksesta asti (kohta kuukausi) Juti on todellakin ollut sisäsiisti, myös yöt. Yksi sateinen päivä se teki pissat matolle. Kasteli jalkansa ennemmin siinä, kuin vesisateessa. 

Sherlock nimi sopii sille siis oikein mainiosti edelleen.

Nyt viikkoja täynnä hurjat 15!


lauantai 13. heinäkuuta 2013

Piirinmestaruuskisoihin

Samana päivänä kun Vili joutui saikulle, saatiin tieto, että päästiin HSKH 1-joukkueeseen varakoirakoksi TOKOn piirinmestaruuskisoihin, jotka järjestetään Helsingin Tuomarinkartanossa 1.9.2013.

SM-kisoissa vähän niinkun päätettiin, että kesäkuumalla ei enää kisata, koska se ei ole kivaa, joten vaikka ei päästäisikään hommiin syyskuun alussa, meidän koulutustunnuksen metsästyksellä ei ole mikään kiire. Kisarintamalla (toko) odotellaan viileämpiä kelejä, tosin mitään kaatosadetta ei toivota!

Nyt vaan pitää toivoa, että päästään pian joukkueen mukaan treenaamaan. Toivottavasti kaksi viikkoa lepäämistä riittää ja sitten pääsee jo kevyesti aloittamaan hommien teon.

Piirimestaruusjoukkueet: 

HSKH 1
EVL Heidi Pesonen & Fani 
VOI Carita Kuparinen & Hurja 
Vara: Tiina Hyvärinen & Villi

AVO Hertta-Maria Ketola & Ninni 
AVO Pia Miettinen & Lotto
AVO Marika Rajalampi & Oiva 
Vara: Johanna Jokinen & Vili

HSKH 2
EVL Angelica Leiman & Ken 
EVL Maija Kultamaa & Nyyti 
Vara: Tiina Karhula & Miilu

AVO Jenni Korhonen & Nova 
AVO Raila Terävä & Whimsy 
ALO Irina Rytkönen & Mai 
Vara: Maria Tarhi & Ronja

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Juti treenaa syömistä

Taas. Tällä kertaa tajusin alusta asti pitää limaista koipea pihdeillä, ei ollut ollenkaan niin rankkaa.

Nyt oli vuorossa kanankoipi. Vieläkin on vähän kiire, mutta malttoi pureskella kaiken muun huolellisesti, paitsi viimeisen palan. Se piti hotkaista.

Nyt ollaan tehty siten, että toinen koira (tällä hetkellä Vili) syö luunsa kevythäkissä tai ulkona. Juti harjoittelee syömään tuon punaisen viltin päällä mun valvonnassa. Jos koirat ovat samassa tilassa, esim Vili oman alustan päällä ja Juti viltillä, Vilille tulee kiire syödä ja sekin menee hotkimiseksi. Erottamalla koirat selkeästi toisistaan syöminen on rauhallisempaa, ja luut tulee pureskeltua kunnolla.

Tässä vähän videota siitä kun naapurit tekee remonttia ja Juti nakertaa kanankoipea.


Meijän pikku hiirulainen.

Traumaattinen patellaluksaatio

= Polvilumpion sijoiltaanmeno.

Joo. Oikea polvihan se. Tällä hetkellä polvessa on vielä nestettä ja se on venähtänyt. Liikkuu ykkösen polven verran.

Nyt vaan pitäisi saada pidettyä tuo jätkä levossa kaksi viikkoa. Mitenhän se onnistuu. Hyviä vinkkejä otetaan enemmän kuin mielellään vastaan! 

Temppuja, pelejä, muuta aivotyöskentelyä, missä ei tarvitsisi paljoa liikkua? 

Kaksi viikkoa Dolagis-kuurilla ja levolla.

En ehkä kestä. Jouduin just telkeämään Vilin kevythäkkiin, koska painit meni liian vauhdikkaiks. Onneksi tuo häkki on todella iso, ja äkkiä tuo kävi sinne pötkölleen ja rauhoittui. On vaan niin paha mieli toisen puolesta. Ei auta kuin ajatella että tää on sen parhaaksi, polvi voi vielä palautua jopa 0/0. 

Mikäli ei palaudu ja polvi vaivaa, niin meille ainoaksi vaihtoehdoksi jää operoiminen. Tuota koiraa ei ole tehty sohvan valtaajaksi, vaan touhottamaan siellä täällä kavereiden kanssa.

Yksi hyvä vinkki saatiin juuri facebookissa. Hajuerottelu!

torstai 11. heinäkuuta 2013

Eläinlääkäriin

Sunnuntaina Vili hepuloidessaan ontui kahdesti samana iltana hepuloinnin päätteeksi. Ontuminen alkoi jalkaa mukana laahaten ja pikkuhiljaa siirsi taas painon sille. Polvet tuli heti mieleen, ne ollaan huhtikuussa kuitenkin todettu hyviksi nolliksi. Mutta tapaturma on aina tapaturma. Huoh. Sunnuntai meni levossa, kuten myös maanantai aamu-päivä. Siitä eteenpäin ollaan jatkettu normaalia elämää tähän päivään asti. Kuten käyty hölkyttelemässä Vilin kanssa (tiistaina)! Se harmittaa nyt kovasti, koska eilen illalla (keskiviikkona) huomasin lenkillä, että Vili ravaa puhtaasti, mutta laukatessa jättää välillä astumatta oikealle takajalalle. Kotio kun päästiin, huomasin pientä niiausta käytettäessa tätä jalkaa, joten jotakin siellä vieläkin on...

Älkää siis antako koiranne nauttia elämästä ja juosta täysiä vihreällä nurmikolla.


Perjantaiaamuna, siis huomenna, mennään Eläinlääkäriasema Arkkiin tsekkaamaan tilanne. Nyt ollaan oltu levossa tää päivä ja on sellainen tunne, että tää on ihan eläinrääkkäystä. Tosin Vili kyllä osaa nauttia myös tästä. Tälläkin hetkellä lepuuttaa keskellä mattoa. Kostoksi en ole itsekään poistunut kotoa tänään kertaakaan. Nyt kyllä lähden pyöräilemään fudistreeneihin ja takaisin, saa nähdä hyydynkö matkalle...

Nooh, ehkä oon saanut koirilta myös sillä vähän anteeksi, että tästä päivästä on kulunut mooonta tuntia luiden kaluamiseen.

14 viikkoinen kakara

3,6 kg



tiistai 9. heinäkuuta 2013

Agirotu 2013

Sunnuntaina klo 10 soi kello. Maailman huonoin tai ainakin laiskin ja stressaavin pakkaaja aloitti hommansa. Edellisenä iltana tehty pakkauslista auttoi jonkin verran, mutta silti on aina tunne että jotain puuttuu, siitä ei vaan pääse mihkään.

Klo 12.05 olin jo viisi minuuttia aikataulusta myöhässä. Viimeistään 12 mun piti lähteä ajelemaan kohti Pirkanmaata, Ylöjärveä. Pistän pennun piikkiin. Aina kun pitäisi lähteä, sillon ei huvita tehdä pissata.

Klo 13.10 oltiin Toijalan ABC:llä. Sain auton onneksi varjoon, en tosin parkkiruutuun, mutta väliäkös sillä. Parikyt minsaa käppäilin koirien kanssa huoltoasemaa ympäröivillä nurmilla ja vilkuilin käärmeitä, olin ihan varma että niitä siellä olisi, koska näin hakkuualueen parkkiksen vieressä. Eihän se voi tarkoittaa mitään muuta. Noh, ei onneksi yhteenkään törmätty.

Klo 13.30 siirryin sisälle huoltsikalle ja söin lounaan. Ja jäätelön. 

Matka jatkui kello neljätoistareikäreikä.

Kolmen maissa oltiinkin sitten Teivon raviradalla ja tässä vaiheessa ajantaju katosi muutamaksi tunniksi.

Mukana reissussa oli siis kisakaverina Vili ja maskottina Juti. Tarkistin etukäteen ylituomarilta, että turistikoirat alueella on ok.

Yhtäkkiä olikin rataantutustiminen, noin 1,5 tuntia oli mennyt ihan hujauksessa! Tosi pian tän jälkeen olikin sitten jo radalle meno. Hui! En ollut jännittänyt suoritusta tätä ennen juuri ollenkaan. Oikeasti. Yllättävän vähän jännitin radalle mentäessäkin. En yhtään tiedä miksi näin. Yleensä jännitän maailman eniten.

Radalla oli 15 estettä, sisältäen hyppyjä, putkia, pituuden ja muurin.

Tutustuessani rataan sain sen aika hyvin kaavotettua päähäni, ja mielestäni keksin juuri meille sopivat ohjauskuviot, tosin ei tuo vaikeimmasta päästä onneksi ollut :) Tykkäsin paljon!

Jokainen joukkue koostui neljästä koirakosta. Aina kun yksi joukkueesta pääsi maaliin, lähti toinen samantien radalle! Hauskaa! Meidän joukkueen nimi oli From Lancashire With Love. Myö oltiin meidän joukkuuen ankkureina ja se sopi mulle vallan mainiosti. 


Radan jälkeen oli tosi hyvä fiilis ja pieni tärinä päällä, kun jännitys laukesi. Näköjään sittenkin jonkin verran kerkesi jännätä... :D En tiennyt ollenkaan, että kuinka meille kävi. Vasta palkintojen jaossa heräsi pieni toivon kipinä, kun toinen heelerijoukkue, Licence To Heel, kutsuttiin hakemaan pronssiset pokaalit! 

Niinhän siinä kävi, että meidän joukkue pokkasi hopeat, huikea heelerimenestys siis! Joukkueita oli yhteensä 20.

Tässä kuva tulostaulusta. Tietenkin hymyilyttää myös tuo mun ja Vilin henkilökohtainen aika :) On tuo pikku-ukko aika kova tyyppi!


Alla meidän jengit palkintoja kahmimassa! Ykköseks tuli kooikerhondjet, joista yksi koirakko, Petra ja Gimma, treenailee nykyään meidän kaa samassa ryhmässä :) Onnittelut vielä tätäkin kautta heille!

Toisiks parhaat ALO-luokan agilityilijät.
Tiina & Nelson, Noona & Milli, Maija & Lobo, Johanna & Vili
Kuva: Iida Lähdekorpi
Aikamoinen leija........... Ei kuulemma voi juoda enää tavallisesta kupista.

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Näyttelytreeniä

Tänään oltiin ässien, eli Myheels S-pentujen, kanssa lentokentällä aiheuttamassa pahennusta. Ei vaiskaan, ei kai kukaan häiriinny neljästä pienestä suloisesta pennusta ;)

Kaikki kolme Jutin sisarusta pääsivät paikalle ja kasvis neuvoi kuinka pennun kanssa harjoitellaan näytelymiä varten. Meillä on ollut jo muutaman päivän näyttelyhihna (Resco) ja panta (panssariketju) lainassa ja ollaan harjoiteltu ihan vain muutamia minuutteja. Tänään lentskarikentällä vierähti reilu tunti, tosin se sisälsi paljon taukoja ja leikkejäkin. 

Hihna vasemmassa kädessä, koira vasemmalla puolella. Panta siten, ettei se roiku vaikka olisikin löysällä. Siitä sitten vain eteenpäin ja palkkaa! Ei kuulosta vaikealta. Eikä se Jutin kanssa sitä ollutkaan. Myös seisominen meillä on hyvällä mallilla, muuta kun ei olla vielä harjoiteltukaan Jutilan kaa. Heeleriä onnekseni esitetäänkin rennosti, ei tarvitse asetella sen kummemmin. 

Myheels Sherlock "Juti" / Myheels Skyfall "Eddie" / Myheels Samson "Luca" / Myheels Soulsister "Snö"
Harjoiteltiin myös pöydällä olemista. Oltiin sellaisessa nurkkauksessa, missä oli erilaisia tasoja. Hihna kaulalle, koira vasempaan kainaloon, herkut oikeassa kädessä ja koiran nähden laitetaan herkut pöydälle, samalla silitetään pitkiä vetoja vasemmalla kädellä. Kun herkut on loppu, lasketaan pentu maahan. Näitä toistoja voi tehdä monta, ja ainakin meillä lopputulos oli se, että Juti halusi pöydälle uudestaan ja uudestaan :D Mihinkäs muuhunkaan se on paras lopettaa.

Lopussa käveltiin vielä ryhmärämän kanssa ympyrää ihan omissa hihnoissa ja siitä vapautettiin koirat paineihin. Ihania pikkuotuksia kaikki. Sen verran on kyllä pojat äijiä, että saa nähdä kauan niiden kanssa voidaan treffailla näin, että kaikki voivat olla keskenään yhdessä kasassa.

Lentokentälle mentiin bussilla - ensimmäistä kertaa! Hienosti mäni. Tässä todiste siltäkin reissulta.


Huomenna lähden koirien kanssa Agirotuun Ylöjärvelle. Sain vastauksen ylimmältä koetoimitsijalta, että turistikoirat on ok. Siitä jatketaan suoraan äidilleni pohojanmaalle, joten blogi on todennäköisesti muutaman päivän hissukseen.

Pentu 13 viikkoa

...ja 3,3kg !



Apua, maanantaina jo 14 viikkoa. Vastahan se tuli.



keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

TattisCup

Ollaan tosiaan menossa sunnuntaina usean heelerijoukkueen kanssa Agirotuun Ylöjärvelle. Meidän joukkueella oli eilen "kisaleiri" TattisCupissa ;) Osallistuttiin kaikki tosimölli-radalle.

"Tosimöllien radalla on vain tavallisia hyppyesteitä ja putkia. Radalla on noin 10 estettä ja hypyt ovat korkeuksissa 20cm - 30cm - 40cm."

Tosimöllien rata oli todella simppeli, moni taisikin olla sen takia pulassa, koska siinä piti myös itse pinkoa aika kovaa!

Ihanneaika 11 esteisellä radalla oli 30 sekuntia. Me oltiin heti tokana vuorossa ja meidän radat oli 14,34s ja 15,34s. Jälkeenpäin ajateltuna, en muuttaisi meidän radalla mitään. Mitään erikoisia ohjauksia ei tarvinnut miettiä, koska rata oli tosissaan niin simppeli. Piti vain juosta kovaa ja siinä näki kuinka estevarmoja (estehakuisia) koirat olivat. Suorittaako ne kaikki vastaantulevat esteet, vai kiertääkö ne ennemmin. Vili ei kiertänyt yhtäkään, ei edes meinannut :)

TÄTÄ KLIKKAAMALLA YOUTUBE-VIDEOON.

En tiedä kumpi tulos oli ensimmäiseltä radalta, mutta joka tapauksessa ensimmäisen radan tulos oli se mikä laskettiin ja me sijoituttiin Viltsun kaa tokaks :) Palkinto ei ollut kyllä häävi. Pallo mikä meni rikki jo kun koskin siihen. Vili sai sen kerran suuhunsa, sitten jouduin jo ottamaan pois kun se tuntui niin haperolta, ja mun käsiinhän se mureni. Löytyy nyt meidän roskiksesta.


Saisinko mää sen pallon ny?!

Ai en saa vai? Mä istun tässä vaikka koko illan odottamassa.

PS.

Mulla on niin iso korva, ettei se mahdu ees kuvaan.

 Paitti tälläseen sivuprofiiliin.

Olipas kivaa agilityillä! 
Odotan niiiiin paljon, että päästään korkkaamaan kisakentät Vilin kanssa.

Juti rillaa

Possun kylkiluuta.







On sen verran ahne pentu, että joutuu varmaan useamman kerran harjoittelemaan mitenkä noita oikein syödään. Lopussa tajusin vasta ottaa työkalupakista pihdit käyttöön, kun sormet rupes jo olemaan sen verran krampissa ettei pystynyt pitämään liukkaasta luusta kiinni, tunto niissä kuitenkin vielä pelas, nastathampaatkin rupes oleen vähän liian lähellä.

tiistai 2. heinäkuuta 2013

TOKO SM kuvina

Näiden kavereiden kanssa lähdettiin perjantaina reissuun.

Lauantaiaamuna lenkillä iskän luona Putkilahdessa klo 6.00. Lähtö Pieksämäelle 6.30.

Seuraavat kuvat onkin sitten jo itse koitoksesta!

Yritän tasailla hengitystä spurtin jälkeen.

Luoksepäästävyydessä tuomarilla oli tiukka linja ja hän rapsutteli koiria TODELLA pitkään. Onneks Vili oli ihan lungi jätkä.

Toiseltakin puolelta.

Vili kiittää ja tuomari huudahtaa "kymppi".

"Seuraavana paikkamakuu hihnat kaulalle tai taskuun"

 "Maahan"




 "Sivu"






"Kymppi" ja meikku on yhtä hymyä.









Seuraaminen





Kerrankin kun joku meistä on kuvia räpsinyt niin jakoonhan ne oli melkein kaikki pakko pistää! Paljon kiitoksia Jonna!! :)

Kollaasi jossa vasemmalla ylhäällä Vilin palkintohiiri, jonka hännän se NIELAISI. Ensimmäistä kertaa ikinä se söi mitään tommosta. Oikealla ylhäällä Vili on kattelemassa EVL suorituksia. Keskellä meirän komee heeleri-joukkue! Alhaalla vasemmalla ollaan katsomossa (varjossa) kattelemassa kehiä. Oikealla alhaalla on Vili ja Ruu.

Täs myö ollaan taukopaikalla jossaki Mikkelissä! Seurana oli Maaret ja Sony, jotka ajoivat meidän kanssa peräkanaa melkein kotiin asti.

Tämä myös taukopaikalta.

Seuraava päivä taisi olla kaikista rankin. Väsytti vaan.