Possun kylkiluuta.
On sen verran ahne pentu, että joutuu varmaan useamman kerran harjoittelemaan mitenkä noita oikein syödään. Lopussa tajusin vasta ottaa työkalupakista pihdit käyttöön, kun sormet rupes jo olemaan sen verran krampissa ettei pystynyt pitämään liukkaasta luusta kiinni, tunto niissä kuitenkin vielä pelas, nastathampaatkin rupes oleen vähän liian lähellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti