Sunnuntaina Vili hepuloidessaan ontui kahdesti samana iltana hepuloinnin päätteeksi. Ontuminen alkoi jalkaa mukana laahaten ja pikkuhiljaa siirsi taas painon sille. Polvet tuli heti mieleen, ne ollaan huhtikuussa kuitenkin todettu hyviksi nolliksi. Mutta tapaturma on aina tapaturma. Huoh. Sunnuntai meni levossa, kuten myös maanantai aamu-päivä. Siitä eteenpäin ollaan jatkettu normaalia elämää tähän päivään asti. Kuten käyty hölkyttelemässä Vilin kanssa (tiistaina)! Se harmittaa nyt kovasti, koska eilen illalla (keskiviikkona) huomasin lenkillä, että Vili ravaa puhtaasti, mutta laukatessa jättää välillä astumatta oikealle takajalalle. Kotio kun päästiin, huomasin pientä niiausta käytettäessa tätä jalkaa, joten jotakin siellä vieläkin on...
Älkää siis antako koiranne nauttia elämästä ja juosta täysiä vihreällä nurmikolla.
Perjantaiaamuna, siis huomenna, mennään Eläinlääkäriasema Arkkiin tsekkaamaan tilanne. Nyt ollaan oltu levossa tää päivä ja on sellainen tunne, että tää on ihan eläinrääkkäystä. Tosin Vili kyllä osaa nauttia myös tästä. Tälläkin hetkellä lepuuttaa keskellä mattoa. Kostoksi en ole itsekään poistunut kotoa tänään kertaakaan. Nyt kyllä lähden pyöräilemään fudistreeneihin ja takaisin, saa nähdä hyydynkö matkalle...
Nooh, ehkä oon saanut koirilta myös sillä vähän anteeksi, että tästä päivästä on kulunut mooonta tuntia luiden kaluamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti