Sunnuntaina klo 10 soi kello. Maailman huonoin tai ainakin laiskin ja stressaavin pakkaaja aloitti hommansa. Edellisenä iltana tehty pakkauslista auttoi jonkin verran, mutta silti on aina tunne että jotain puuttuu, siitä ei vaan pääse mihkään.
Klo 12.05 olin jo viisi minuuttia aikataulusta myöhässä. Viimeistään 12 mun piti lähteä ajelemaan kohti Pirkanmaata, Ylöjärveä. Pistän pennun piikkiin. Aina kun pitäisi lähteä, sillon ei huvita tehdä pissata.
Klo 13.10 oltiin Toijalan ABC:llä. Sain auton onneksi varjoon, en tosin parkkiruutuun, mutta väliäkös sillä. Parikyt minsaa käppäilin koirien kanssa huoltoasemaa ympäröivillä nurmilla ja vilkuilin käärmeitä, olin ihan varma että niitä siellä olisi, koska näin hakkuualueen parkkiksen vieressä. Eihän se voi tarkoittaa mitään muuta. Noh, ei onneksi yhteenkään törmätty.
Klo 13.30 siirryin sisälle huoltsikalle ja söin lounaan. Ja jäätelön.
Matka jatkui kello neljätoistareikäreikä.
Kolmen maissa oltiinkin sitten Teivon raviradalla ja tässä vaiheessa ajantaju katosi muutamaksi tunniksi.
Mukana reissussa oli siis kisakaverina Vili ja maskottina Juti. Tarkistin etukäteen ylituomarilta, että turistikoirat alueella on ok.
Yhtäkkiä olikin rataantutustiminen, noin 1,5 tuntia oli mennyt ihan hujauksessa! Tosi pian tän jälkeen olikin sitten jo radalle meno. Hui! En ollut jännittänyt suoritusta tätä ennen juuri ollenkaan. Oikeasti. Yllättävän vähän jännitin radalle mentäessäkin. En yhtään tiedä miksi näin. Yleensä jännitän maailman eniten.
Radalla oli 15 estettä, sisältäen hyppyjä, putkia, pituuden ja muurin.
Tutustuessani rataan sain sen aika hyvin kaavotettua päähäni, ja mielestäni keksin juuri meille sopivat ohjauskuviot, tosin ei tuo vaikeimmasta päästä onneksi ollut :) Tykkäsin paljon!
Jokainen joukkue koostui neljästä koirakosta. Aina kun yksi joukkueesta pääsi maaliin, lähti toinen samantien radalle! Hauskaa! Meidän joukkueen nimi oli From Lancashire With Love. Myö oltiin meidän joukkuuen ankkureina ja se sopi mulle vallan mainiosti.
Radan jälkeen oli tosi hyvä fiilis ja pieni tärinä päällä, kun jännitys laukesi. Näköjään sittenkin jonkin verran kerkesi jännätä... :D En tiennyt ollenkaan, että kuinka meille kävi. Vasta palkintojen jaossa heräsi pieni toivon kipinä, kun toinen heelerijoukkue, Licence To Heel, kutsuttiin hakemaan pronssiset pokaalit!
Niinhän siinä kävi, että meidän joukkue pokkasi hopeat, huikea heelerimenestys siis! Joukkueita oli yhteensä 20.
Tässä kuva tulostaulusta. Tietenkin hymyilyttää myös tuo mun ja Vilin henkilökohtainen aika :) On tuo pikku-ukko aika kova tyyppi!
Alla meidän jengit palkintoja kahmimassa! Ykköseks tuli kooikerhondjet, joista yksi koirakko, Petra ja Gimma, treenailee nykyään meidän kaa samassa ryhmässä :) Onnittelut vielä tätäkin kautta heille!
Toisiks parhaat ALO-luokan agilityilijät.
 |
| Tiina & Nelson, Noona & Milli, Maija & Lobo, Johanna & Vili |
 |
| Kuva: Iida Lähdekorpi |
Aikamoinen leija........... Ei kuulemma voi juoda enää tavallisesta kupista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti