Hah, Vilin tottelevaisuuskoe-lippuseenlappuseen on aluperin merkitty sukupuoleksi NARTTU! Jo on pokkaa, onneksi Vili ei osaa vielä lukea.
1-kehä / Tuomari Anne Nokelainen
Luoksepäästävyys 10 (x1)
Paikalla makaaminen 10 (x3)
Kokonaisvaikutus 9
2-kehä / Tuomari Erkki Sheimeikka
Seuraaminen kytkettynä 7,5 (x2)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 (x2)
Estehyppy 0 (x2)
Kokonaisvaikutus 8
3-kehä / Tuomari Riitta Räisänen
Seuraaminen taluttimetta 7 (x4)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 (x2)
Luoksetulo 9 (x3)
Kokonaisvaikutus 8
Kokonaisvaikutuksen keskiarvo 8,33 (x1)
Yhteispisteet 138,33
3-tulos
Sija 68/88
Siinä vähän faktoja pöytään.
Meidän henkilökohtainen suoritus oli niin pienestä kiinni. 1-kehään, eli paikkamakuuseen juostiin suoraan boksista. Onneksi se ei vaikuttanut negatiivisesti, etten päässyt ollenkaan virittelemään Viliä. Huh että mua hengästytti ja kurkku oli pitkään sen jälkeen kipeä. Kirjaimellisesti juoksin hakemaan Vilin verenmaku suussa :D Olin laskenut meidän aikataulun väärin, johtuen poisjääneistä koirakoista, jota oli meitä ennen useampia. Olin kuvaamassa meidän joukkueen Ruun suoritusta ja sieltä pois lähtiessä ajattelin käydä tsekkaamassa mikä numero meidän kehässä on menossa. Tuli paha tunne jo kävellessä kehälle, ja siinä sitten lähemmäs päästessä jouduin todelle siristämään silmiä ja syke nousi hetkessä. ...74, 76, ... tyhjä paikka ?! Mikä mun numero on?! 77!! EIKÄ! Juoksin täysiä ilmoittamaan että mulla menee IHAN HETKI kun haen koiran tosta IHAN VIERESTÄ.. Totuus on se että pingoin yhteensä ainakin 200 metriä meidän teltalle, missä Vili oli vetämässä sikeitä. Vili hihnaan ja juoksujalkaa kehälle. Kerettiin onneksi mukaan ja LUOJAN KIITOS Vili pysyi koko paikkamakuun nätisti. Itse en kerennyt jännittämään, koska piti keskittyä siihen ettei taju lähde kun olin niin hengästynyt. HUOH.
2-kehään joutuikin sitten taas pidemmän aikaa odottelemaan, mutta tällä kertaa olin koko ajan kartalla siitä, missä vaiheessa meidän vuoro on. Seuraaminen oli välillä aikamoista laahustamista, mutta hienosti Vili paransi loppua kohti, vaikka oli nääääin kuuma.. Seisomaan jääminen onnistui loistavasti, niinkuin pisteetkin kertoo. Hypyllä sain toistaa "hyppy" kolme kertaa, kunnes Vili ymmärsi mistä on kyse. Sitten kun hyppäsi, niin hyppy oli hieno ja lennokas! Harmi, että kolmas käsky nollasi liikkeen :(
3-kehään olin myös valmistautunut ja mulla oli suunnitelma. Sitten kun meitä edeltävä (76) menee kehään, rupean virittelemään Viliä. Meidän tuurilla 76 ei näkynyt eikä kuulunut, ja taas tuli kiire hakemaan koiraa! Jälkikäteen kaverit neuvoivat että olisin voinut ottaa oman aikani, ja viritellä koiraa rauhassa, mutta en siinä tohinassa sitä tajunnut, ja kun kaikki seuraavat kisailijat tuijottivat ja odottivat meidän menevän kehään. Tarkoitukseni oli vahvistaa maahan menemistä, mutta se nyt sitten jäi tekemättä. Ja tietenkin liikkeestä maahan meno nollasi, koska olin ennen edellistä kehää vahvistanut niin paljon seisomista! TYHMÄÄ. Seisomaanhan se jäi. Seuraaminen samanlaista laahaamista alkuun, loppua kohden vähän parani. Luoksetulo oli hyvä, enkä tiedä mistä piste lähti.
Oman suorituksen jälkeen iski älytön helpotus ja väsymys. Nyt pystyi ekaa kertaa kunnolla rentoutumaan ja kannustamaan kavereita, ketä nyt vielä oli jäljellä.
Vieläkin pää lyö vähän tyhjää kun mietin reissua, mutta koko ajan ajatukset muuttuu positiivisemmiksi.
Laitampa perään erikseen kuvapostauksen, muuten tästä tule liian pitkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti