perjantai 5. joulukuuta 2014

Meidän koti

Uuden imurin inspiroimana meidän kotiin on jälleen tullut Joulu. Joulun inspiroimana ajattelin kertoa teille meidän kodista. Meidän koti, ihmisten ja koirien yhteinen koti. Asumme rivitalossa Vantaalla, meillä on pieni aidattu takapiha. Kotimme on 8 vuotias, eli aika nuori tapaus. 

Koti on meillä elämistä varten, siellä on varmasti paljon kuluvia asioita, kuten parkettilattia. Lattian tahallinen naarmuttaminen on eri asia, kuin se että koirat vetää rallia tehden tiukkoja käännöksiä kynsien viiltäessä parketin pintaa. Tottakai meillä on myös matot ja koirat mielummin juoksevat mattojen päältä kuin liukkaalla parketilla. Koko lattiaa emme kuitenkaan ole vuoranneet matoilla. 

Meillä on myös aika tuore nahkasohva, vajaa 4 vuotta vanha. Sohvallakin koirat saavat olla lähes milloin vain - hulluja, joku varmasti ajattelee. Yksi poikkeus on. Kuraisena/märkänä sohvalle ei saa mennä. Sohvalla on myös osittain käytössä viltit, yleensä koirat hakeuuvatkin vilttien päälle pötköttämään eivätkä sohvan paljaalle osiolle.

Varmasti eniten mielipiteitä jakaa seuraava - SÄNKY. Voi kyllä. Meillä saa koirat olla myös sängyssä. Pieniä poikkeuksia siinäkin, mutta pääsääntöisesti koirat nukkuvat ainakin osan yöstä sängyssä. Niillä on myös omia petejä yläkerrassa, joissa viihtyvät. Viimeistään aamulla, kun nousen sängystä, mun paikka vallataan. Se tekeekin töihin lähtemisestä aivan todella vaikeaa kun kaikki pojat on sikeässä unessa lämpimän peiton alla. Huoh. :)

Pakko mainita myös sauna. Sekin on koirien (Vilin) käytössä. Jos se ei pääse saunaan niin naamasta näkee hyvin pian mielipiteen.

Meidän kotona koirien kanssa rentoudutaan, leikitään, syödään ja nukutaan. Ollaan vaan ja nautitaan yhteisestä ajasta. Ei haittaa vaikka sohvalla viltit olisi rutussa, koirien lelut hujanhajan tai vähän hiekkaa sängyssä. ;)









torstai 4. joulukuuta 2014

Mökillä kasvattien kanssa

Toinen kerta kun saatiin olla Jutin kanssa viettämässä viikonloppua Jutin kasvattajan mökillä. Tälläkin kertaa mietiskelin, että kuka on niin hullu että kutsuu koira- ja ihmislauman mökilleen. Itse voisin kuvitella että maksimi määrä mitä meidän mökille kutsuisin eri lauman koiria olisi 3. Loppuenlopuksi siellä taisi olla parisenkymmentä koiraa ja kymmenkunta ihmistä. Vain muutama kasvatti puuttui.

Tuohan on aivan ihanteellinen tilanne - oikeasti näet mitä olet rodussa ja omassa kasvatustyössä saanut aikaan.
  • Luonne koirien ja ihmisten kanssa
  • Ulkomuoto muutenkin kuin kuvissa
  • Millaiset välit koiralla ja omistajalla on 
  • Mahdollisuus tutustua molempiin entistä paremmin
  • Onko pentuna havaitut luonteenpiirteet säilyneet
  • Tulevaisuuden suunnittelua yhdessä
  • Ja vaikka mitä muuta
 Kesäisen auringon alla treenailtiin tokoa, rallytokoa, näyttelyitä, verijälkeä metsässä ja järjestettiin me koirille uintikisatkin. Unohtamatta herkkuruokia, juomia ja saunaa!

Mauri tutustuu Sinniin
Arda ja Otto
Jutin äippä, Maya
Jutin broidi, Eddie

Jutin broidi, Eddie
Otto-poika
Milli
Nelson
Sinni
Arda
Juti
Jutin sisko, Snö
Meikä ja Juti
Juti

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Joko helpottaa?

Henkisesti ei ihan vielä. Vili onneksi on iloinen, kuitenkin hieman epävarmempi tietyissä tilanteissa. Ohjattavuus on ymmärrettävästi vaikeutunut, kun toinen puoli on sokea, aiemmin on riittänyt kun on vähän kädellä huitaissut jonnekin niin Vili on toiminut kuin ajatus. Myös vaaratilanteita on enemmän, esimerkiksi kun kaahottaa täysiä eteenpäin ja kurkkaa vähän taakse minne kaveri jäi, niin eteen saattaa tulla esimerkiksi rotvalli tai muu korkeusero, minkä aikaisemmin on hahmottanut toisella silmällä. Eikä tarvitse mennä kuin kävelyvauhtia hihnassa ja katsoa sivulle, mistä se vieraan koiran haukku kuului, niin tällainen rotvallitilanne on tapahtunut meille. Onneksi siinä ei käynyt pahemmin.
 
Asia ei ole vielä loppuun käsitelty, joten tästä syystä en kirjoittele tapahtuneesta sen enempää.

Mulla on kalenterissa lista, minkä olen tehnyt heinäkuussa, että mitkä jutut on rästissä. Siihen mennessä se on ollut tällainen: Agilitya, fysioterapiaa, näyttelytreeniä, erkkari, mökkeilyä, rokotukset+silmätulehdus+talirauhanen, myheels-viikonloppu, Vilin jalka, ... Lista olisi ainakin tuplaantunut jos olisin kirjoittanut kaiken sen jälkeen tapahtuneen ylös. Kalenteria selaamalla löysin ainakin seuraavat: Heeler Happening, mummo, MH-luonnekuvaus, fiskträsk, Heeler Weekend, lentokenttäreenit, Pajulahti, koirauimala ja nyt tulevana viikonloppuna vielä Helsinki Winner 2014! Juttuja olisi, enää puuttuu potku persauksille että "joku" avaisi ne tänne :)

Mistä aloittaisin? En ehkä vielä mistään. Puhdistetaan ensin pöytä. Laitan alle viimeisimpiä kuvia meidän pojista. 





keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Surua

Seuraavan kerran kun katson Viliä, minua katsoo takaisin vain yksi silmä.


sunnuntai 17. elokuuta 2014

Iloa iltalenkkiin

Pienet asiat voi vaikuttaa lenkin sisältöön suuresti. Tänään mentiin lenkki hymyssä suin, vaikka viikonloppu on ollut raskas ja lähteminen ulos oli vaikeaa. Päätin ottaa lelun mukaan lenkille ja se todellakin kannatti. Koirat leikkivät ja juoksivat normaalia enemmän kun oli joku mistä kilpailla. 

Välillä lelu jäi matkasta, tarkoituksella annoin sen vaan jäädä ja hetken päästä lähetin koiria vuoronperään etsimään sitä. Jossain vaiheessa koirat hokasivat jujun, jättivät lelun ja juoksivat luokseni ilmeellä "no joko joko, lähdenkö jo hakemaan sitä". 

Heeleri on kyllä hauska rotu, ihmistenkin on helppo pysyä kärryillä, että mitä koiramaailmassa tapahtuu, kun ne on niin ilmeikkäitä. Jo pelkästään niiden korvat - meidän koirilla ainakin pyörii päässä kuin mitkäkin väkkärät.



















torstai 14. elokuuta 2014

Kovan onnen koira #2

Maanantai 28.7.2014 klo 8:46 Eläinsairaala Aisti 

Kissa raapaissut vasempaan silmään hetki sitten.
Kliininen tutkimus: Vili siristelee silmää voimakkaasti. Etukammio verestävä, pupilla pieni, muoto muuttunut. Sarveiskalvon lateraalinurkassa valkoista kudosta. Vilillä on perforoiva sarveiskalvon haava, joka hyvin todennäköisesti vaatii kirurgista hoitoa.

Vilille annettiin kipulääkepistos. 
Hoito kotona:
Oftan Akvakol 1 tippa 1-2 tunnin välein
Atropin 1 tippa 3 kertaa päivässä
Metacam-mikstuura ylläpitoannoksella kipuun ruoan mukana, aloitetaan tiistaina

Vili ei saa hangata silmää! Vilin silmä olisi hyvä näyttää mahdollisimma pian silmäsairauksiin erikoistuneelle eläinlääkärille.

Jelena Kosareva

Maanantai 28.7.2014 klo 14:15 Animagi Kannelmäki

Kissa raapaissut vas silmään. Jatkotutkimus rauhoituksessa: vas sarveiskalvon ulkoreunassa pystysuora raapaisujälki, joka selvästi rosoinen pinnaltaan ja jo jonkin verran kudosturvotusta ympärillä. Ei kuitenkaan saada varovasti painelemallakaan aikaiseksi etukammionesteen vuotoa haavasta. Vaikuttaa siltä, että alue on hyvin tiivis. Iris selvästi turvonnut, etukammioneste hieman himmeää. Jatkamme lääkityksellä:
Atropin aamuin illoin, Exocin ja Oftan Akvakol 4 kertaa päivässä, silmätippojen väli 10min. Synolux huomisaamusta kahdesti päivässä viikon ajan. Metacam huomisaamusta kerran päivässä viikon ajan. Kaulurin käyttö tarpeen noin 2 viikkoa.

Kotrolli huomenna Animagi Pakilassa.

Aija Leinonen


Tiistai 29.7.2014 klo 14:55 Animagi Pakila

Silmävamman tarkistuskäynti: Nyt vas silmän etukammio hyvin täyttynyt, max mydriaasi, etukammion fibrinipallo ennallaan. Tilanne näyttää hyvältä. Jatketaan lääkitys ennallaan, kontrolli viikon kuluttua.

Aija Leinonen

Tiistai 5.8.2014 klo 14:16 Animagi Pakila

Silmävamman jatkohoitoa. Tipat Oftan Akvakol ja Exocin 3 kertaa päivässä 2 viikkoa, sitten kontrollikäynti. 

Aija Leinonen

_____________________________________

Maanantaiaamuna Jussi oli lenkillä koirien kanssa ~8 aikoihin. Yhtäkkiä puskasta hyökkäsi Vilin kimppuun irtokissa. Kissa raapaisi Viliä pahasti silmästä, jonka takia käymme edelleen eläinlääkärissä. Tavoitimme kissan omistajan samana päivänä ja kävimme asiallisesti kertomassa tilanteen. Kissan omistaja ei ole tähän päivään mennessä ottanut vastuuta tai pyytänyt anteeksi. Hänen mielestään on ok, että hänen kissansa (3kpl) kulkee vapaana alueellamme. Järjestyslaki tosin ei puolla hänen sanomisiaan ja tekojaan, joten asiasta on tehty rikosilmoitus.

On TODELLA kurjaa, että Vili joutuu kärsimään sen vuoksi, että ihmiset eivät ota vastuuta lemmikeistään. Kaikkien tapahtuneesta aiheutuneiden kipujen ja näkökyvyn osittaisen menetyksen/heikentymisen lisäksi se ei ole voinut viettää normaalia koiran arkea moneen viikkoon. Se ei ole voinut lenkkeillä metsässä, eikä haistella hajuja normaalisti, koska sitä ei voi päästää kaikkialle koska silmää täytyy varoa, se ei ole voinut uida kuumina hellepäivinä vaikka se kuinka olisi halunnut, se ei ole päässyt harrastamaan agilityä/tokoa, emme ole voineet lähtemään mökkeilemään, koska sitä ei voi pitää siellä vapaana kun menisi heti metsän reunalle haistelemaan tai vaihtoehtoisesti painelisi suoraan järveen.

Onneksi jäin lomalle melkein heti tapahtuneen jälkeen, niin olemme saaneet annettua lääkkeet oikea-aikaisesti. Onneksi en ollut lyönyt mitään lomasuunnitelmia lukkoon. Onneksi meillä on ollut mukavat eläinlääkärit tapahtuneen ajalla ja onneksi tapahtuneella oli myös silminnäkijä.

Onneksi tällä hetkellä näyttää siltä, että näkökyky säilyy ja vaikka Vili onkin aika herkkis, ei se yllättävässä tilanteessa tajunnut mitä tapahtui ja meni samantien jonkilaiseen shokkitilaan, eikä osaa yhdistää sitä mihinkään arkiseen. Tapahtumapaikan ohi ollaan kuljettu jo usean kerran ja koira käyttäytyy siinä aivan normaalisti. Tiistaina 19.8. on seuraava kontrollikäynti.

Tärkeintä nyt tietenkin olisi, että Vilin näkö säilyy ja näin ei tapahtuisi enää kenellekään. Minusta se ei tule jäämään kiinni. Kissan omistajalla on ollut mahdollisuuksia esittää anteeksipyytönsä ja kertoa, että tekee parhaansa että näin ei tule enää käymään. Hänellä on numeroni edelleen, mutta mitään ei ole kuulunut. Viimeksi pari päivää sitten sama kissa käveli meitä vastaan tässä lähistöllä. Koirat lähtivät Jussin kanssa eri suuntaan, itse jatkoin sinne minne olimme alunperin menossa ja nappasin matkalla pari valokuvaa.

maanantai 11. elokuuta 2014

Superkuu

Superkuuta lähdin kuvaamaan ja kuinkas kävikään. 

Ensinnäkin kamerassa oli väärä putki ja toisekseen kuun kuvaaminen on sairaan tylsää. Kuvasin siis iltalenkin ohessa koiria, mutta myös kuu löytyy melkein kaikista kuvista.












Kuten kuvista huomaa, Vilin pystykorvan puoleinen silmä on hyvää vauhtia paranemassa, mutta silti vielä ihan erilainen kuin toinen. Nyt se kuitenkin pitää sitä jo auki ja valvottuna saa olla ilman tötteröä. Yritän saada lähipäivinä rustattua tapahtuneesta jutun hoitoselostustietoineen. Vieläkin jatkuu eläinlääkärikäynnit, seuraava reilun viikon päästä!