maanantai 31. joulukuuta 2012

Joulun ajasta

Meillä meni Joulu oikein kivasti ja perinteikkäästi. Sen verran perinteestä poikettiin, että käytiin äidin ja Vilin kanssa äitini työpaikalla, eräässä kehitysvammaisten palvelutalossa. Äiti on kertonut heille Vilistä, ja siellä onkin kyselty että milloin Vili tulee visiitille. No nyt mentiin. Jouluaaton yllätys oli erittäin positiivinen kokemus myös itselle. Asukkaat tykkäsivät kovasti, ja Vili oli aivan oma itsensä. Tai ei ihan. Normaalisti se saattaisi olla välinpitämätön uusia ihmisiä kohtaan, mutta näissä ihmisissä oli joku vetovoima, ja Vili kävi morjestamassa kaikkia, joitain useampaan otteeseen :) Mulla oli myös herkkuja varmuuden vuoksi mukana, varauduin siihen mahdolliseen välinpitämättömyyteen, lahjomalla Vilistä saa kaverin kenelle vaan. Tällä kertaa kuitenkin lahjomiset jäi ja päätettiin käyttää herkkuja temppuihin. Eräs herra nauroi niin kovasti Vilille, että kyyneleetkin valuivat, melkein mullakin :) Joulumieli oli tämän jälkeen taattu. Ihania ihmisiä.

Näätä, ilves, vai joku muu?

101 dalmatialaista


Joulu muistuttaa aina siitä, että kohta tulee itselle taas vuosia lisää. Vielä ei onneksi mitään ikäkriisiä ole, vaikka sitä välillä ajattelee, kuinka sitä katsoi esim 15-vuotiaana että jotkut yli 20-vuotiaat on jo aika vanhoja. :D Heh.

Käytiin yllärinä katsomassa vähän lätkää, ja tuli siinä todettua myös se, miksi ei olla tällä kaudella käyty ainoatakaan peliä aikaisemmin katsomassa :D Onneksi J:n suunnittelemaan päivään kuului myös illallinen Manalassa. Ruoka oli todella hyvää mutta jälkiruoka........... SE OLI TAIVAALLISTA. Jos tykkäät suklaasta MENE MANALAAN. Tilaa suklaakakku, tai vaikka kaksi.


Tyytyväinen!

Kerettiin välipäivien aikana käydä myös laskettelemassa pitkästä aikaa. Laskettelukeskukseksi valkkaantui VihtiSki, joka oli ihan ok.


Nenäpunkista sen verran, että oireet on vähentynyt. Aivastelu loppunut kokonaan, mutta reverse sneezing-oireita tulee vielä silloin tällöin. Huomenna 1. päivä Vili saa viimeisen Strongholdin ja jossei sen jälkeen oireet häviä niin se on uusi ell reissu tiedossa. Soittelin välipäivinäkin jo epätoivoisena eläinlääkäriin kun RS-oireet tuntui vaan pahenevan..

Viikonloppuna olin yhteensä noin 12 tuntia HSKH:n järkkäämissä agilitykisoissa töissä. Oli kivaa.

Ilotulitukseen valmistautuminen

Mun oli tarkoitus aloittaa loman jälkeiset päivittelyt aivan muulla, mutta ajattelin pistää asiat tärkeysjärjestykseen ja kertoa meidän kokemusten pohjalta miten me tähän vuoden vaihteeseen ollaan valmistauduttu/valmistaudutaan.

Vili on siis erittäin paukkuarka, eikä ollakaan pidetty sitä nyt moniin päiviin enää vapaana lenkeillä, koska rakettejahan myydään jo paljon ennen uutta vuotta. Valitettavasti kaikki ihmiset eivät ymmärrä noudattaa pamautteluaikoja. Luin eilen facebookista lyhyen ja hyvän tietoiskun, minkä kaikkien pitäisi nyt viimeistään ymmärtää.

"Ulkona paukkuvat jo ilotulitteet, joten toivon, ettei kukaan pitäisi enää koiriaan irti loppuvuonna eikä vielä 1. päivänäkään, mikäli raketteja saattaa paukkua lähistöllä. Jos haluaa rakettien kanssa juhlia, se kannattaa tehdä muualla kuin omalla pihalla koiran läheisyydessä. Koiraa ei myöskään saa jättää aattona yksin pimeään ja hiljaiseen taloon! Jätä radio, tv ja valot päälle sekä sulje verhot. Vaikkei koira tulitteita ja paukkeita pelkäisi, niin ei se niistä nautikaan. Valitettavan usein koira saattaakin pelätä pauketta / reagoida paukkeeseen tänä vuonna, vaikkei se vuosi sitten olisi niin tehnytkään. Nyt oma itsekkyys narikkaan ja pitäkää koiristanne huolta."

Tähän lisättäköön vielä toinen poiminta: "Useimmin lemmikit, jotka karkaavat, ovat juuri niitä, jotka eivät ole ikinä aiemmin pihasta lähteneet tai raketteja pelänneet."

Vilin reaktiot paukkeisiin ovat hyvin tyypilliset; se ei kuule eikä näe mitään muuta, jähmettyy vain tärisemään ja etsii piiloa. Näin varmasti tekisi ulkonakin. Varmuudella voin todeta, että ei varmasti tulisi luokseni ja pyrkisi esimerkiksi syliin. Se lähtisi etsimään oikeaa piilopaikkaa. Viime vuodenvaihde meni J:n siskolla talo- ja koiravahtina. Olosuhteet huomioon ottaen ajattelimme että tämä nakki napsahti juuri oikeaan aikaan, talo on tuttu, koirat ovat tuttuja (eikä ne pelkää), me ollaan koko ajan kotona, verhot kiinni, telkkari pauhaa. Ehei, Vili kaivautuu sohvan taakse nyhjöttämään jo ennen klo 18. Siirrettiin Vilin kevythäkki "turvalliseen" paikkaan meidän lähelle, jotta se voi kaivautua sinne viltteihinsä, ennemmin kuin nyhjöttää sohvan takana. Tähän vielä lisäyksenä että kevythäkki ei ole meillä koskaan suljettuna kun se on kotona.

2013 vaihteeseen ollaan valmistauduttu seuraavasti:

- aloitettiin Vuohenjuuri-valeriaana kuuri jo 26.12. Maahantuoja mainostaa sivuillaan tätä luontaistuotetta seuraavasti: "Perinteinen apu hermostuneille ja helposti kiihtyville eläimille. Käytetään rauhoittamaan eläimiä oudoissa tilanteissa, etenkin, kun halutaan välttää unisuutta (koiranäyttelyt). Hyödyllinen matkapahoinvoinnin ja kaatumataudin kohdalla. Erinomainen hyper-aktiivisten rauhoittamiseen. Todellinen apu ilotulitusaikana."

- tämän lisäksi meillä on odottamassa nestemäinen Valeriana. Tuote on sen verran tuore, ettei sitä ole maahantuojan kotisivuilla, mutta nettikauppaansa ovat kerenneet päivittää seuraavat tiedot: "Tämä nestemäinen Valeriana-yhdiste on oivallinen apu tilanteisiin, jotka pelottavat, hermostuttavat, ahdistavat tai kiihdyttävät lemmikkejä! Se vaikuttaa nopeasti, jopa 30 minuutissa kun se annetaan suoraan lemmikin suuhun. Koska yhdiste on nestemäistä, on se erittäin helppo annostella suoraan suuhun tai ruuan sekaan - tai vaikka kissan tassulle, josta kisu sitten nuolee aineen suuhunsa! Tätä Valeriana - yhdistettä voi käyttää myös Vuohenjuuri-valeriana tablettien lisäksi erityisen pelottavissa tilanteissa, esim. Uuden Vuoden aattona ilotulitusten paukkeen ollessa pahimillaan."

- tarkoitus on myös piilotella nameja, tätä kyllä haittaa mahdolliset nenäpunkit, jotka vaikuttavat koiran hajuaistiin.

- Viliä on odottamassa myös iso ja mehevä luu iltapalaksi jonka kaluamiseen menee todennäköisesti aika kauan

- Olemme itse kotona, toivottavasti se tuo edes vähän turvaa. Tarkoitus on myös pitää verhot visusti kiinni ja kuunnella musiikkia/katsoa televisiota normaalia kovemmalla voimakkuudella.

Toivotaan näiden auttavan meillä tänä vuonna, tai edes vähän helpottavan edellisestä vuodesta. Jos ei auta, niin ensi vuodeksi varataan aika eläinlääkärille, jotta saataisi kunnon dropit.

Turvallista ja rauhallista vuoden vaihdetta kaikille lukijoille!


lauantai 22. joulukuuta 2012

Ensimmäinen villasukka....

... on valmis :)


Yllättävän hieno mun tekemäks. Vielä kun saisi toisesta ees suht samanlaisen.

Yhdet villasukat tein viime vuonna, ne on kokonaan punaiset, mutta niihin sain apua J:n äidiltä ja siskolta, eli ne ei oo kokonaan mun tekemät. Ja ne on vähän erikokoiset, kun toisiin tein varren vahingossa erikokoisilla puikoilla :D Mutta kovassa käytössä nekin on.

Ton kantapään tein ihan itte, sen videon avulla minkä linkitin aikaisemmin tänne. Mutta se  video ei kuitenkaan oo ihan tarpeeks hyvä mulle, ja sovelsin tossa aika paljon. En tiedä noita termejä mitä näissä käsitöissä käytetään ja kaikki pitäis näyttää hidastettuna, jotta voisin tehdä perässä :D

Luulen saavani Joulun aikana toisenkin sukan valmiiks. Seuraavaks siinä ois vuorossa kantapään teko, loppu onkin sitten ihan iisi juttu. En oikein tiedä mitä haluisin seuraavaks tehdä. Ehkä kaulaliinan, mut siihen pitää olla jo kivat langat, eikä mulla oo samaa lankaa tarpeeks, niinkuin tästäkin sukasta voi päätellä :D

Hyvää Joulua!






perjantai 21. joulukuuta 2012

Agility on kivempaa koiran kanssa

Eilen oli aksatreenit. Menin paikanpäälle ja Vilin jätin J:n kanssa kotiin toipumaan nenäpunkista. Nyt on jo vähän helpottanut. Aivastelu on vähentynyt, mutta vielä on kuitenkin niitä ilmanveto-juttuja, lähinnä lenkkeillessä.

Oli kyllä niin orpo olo olla ilman koiraa treeneissä. Tää treeni oli vielä sellainen, mikä olis ollut tosi mieleinen, vielä ei oo kyllä tullut sellaista treeniä, mikä ei olisi :D Mutta tää vaikutti kuitenkin tosi tärkeeltä treeniltä perusohjauksien ja estevarmuuden kannalta. Toivottavasti ollaan ensi viikolla molemmat mukana meiningeissä!

Tässä pari luonnostelmaa radoista, ne on vähän sinneppäin, jotta muistaisin joskus KUN SEN VAPAAKORTIN SAAN, että mitä me lähdetään melkein heti ekana treenaamaan.

Ensin oli tää ylempi. Alemman kuvan putkien suut oli käännetty seiniin päin, jotta koirat ei vielä hakeudu niihin ja tehtiin homma vähän helpommaksi. Tässä tehtiin niin että 5 ja 8 hypyt mentiin sekä sisäkaaren kautta että ulkokaaren kautta.


Kun ylempää oli tehty kivasti, niin siirrettiin putket oikein päin ja lähdettiin ohjaamaan alla olevan mukaisesti. Tämän jälkeen onkin sitten taas hyvä kokeilla, miten ylempi sujuu, siten että putket jää häiriöksi. ;)
Nyt onkin sitten treenitaukoa viikon verran. Maanantaina ei luonnollisesti ole tokotreenejä, koska on Jouluaatto. Me lähdetään Vilin kanssa aatoksi pohojanmaalle, josta palataan tiistaina takaisin kotiin :) Torstaina sitten toivottavasti Vili on ollut jo pidempään oireeton, jotta päästään agitreeneihin!

29. ja 30.12. on iiiiisot HSKH:n järkkäämät agikisat, mihin itsekin olen menossa töihin 29. aamuna ja 30. iltana. 29.12 Vili menee KUULEMMA hoitoon, koska mulla on 30. päivä synttärit ja J on kehittänyt lauantaille jotain mitä se on jo useamman viikon salaillut.... Hämärää. Palaan näistä asioista lähempänä.

Joulun välipäivinä olen päättänyt tehdä agilityn kotitehtävän, joka on itsearviointi. Pitäis taas miettiä, että missä sitä on ollu hyvä ja mitä kehitetään lisää, kehittämiskohteita on helppo keksiä, itsensä kehuminen on vaikeaa.

Ps. Musta on tullut ihan martta. Toissapäivänä tein tosi kivan kaula(tuubi)huivin ja saman iltana aloitin myös villasukat, tai sukan, saa nyt nähdä saanko koskaan kahta sukkaa valmiiksi. :D TÄSSÄ on hirveen hyvä video kantapään tekoon. Oon nyt saanut jo ton ensimmäisen liuskan valmiiksi. Enkä vielä oo kattonut että mitä seuraavaksi pitäis tehdä.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Nenäpunkki-alert!

Vili on nyt jonkin aikaa aivastellut ja sille on tullut reverse sneezing oireita (vetää limaa nenänkautta sisään, vähän niinkun hörppisi ilmaa, raukka). Vaikea sanoa millon oireet alkoi, mutta leikkikavereille ollaan ilmoitettu tiedoksi. Ei mitään hajua mistä ollaan nenis saatu, eikä sitä varmasti koskaan saada tietääkkään, koska kaikki kantajat ei oireile. Vili nyt sattumoisin oireilee, ja eilen käytiin elukkalääkärissä. Käytiin malmin Apexilla ja eläinlääkärinä toimi Anni Tilamaa. Lyhyen tapaamisen perusteella jäi kyllä todella luottavainen ja positiivinen kuva. Aikaisemmin ollaan käyty Pakkalan eläinlääkäriasemalla (Vantaan kaupungin eläinlääkäri), mutta sinne olisi ollut aikoja vasta torstaille.


Vili ei oo koskaan aiemmin ollut noin rentona siinä pöydällä, ell lässytti ja paijasi sitä samalla kun tutki :D Sillä saa Vilin luottamuksen ja lopuksi vielä namipalkka hienosti onnistuneesta tutkimuksesta! Sekä pisteenä iin päälle diagnoosilappuihin lopputerveiset "Pikaista paranemista reippaalle Vilille!". Voi olla, että näin kirjoitetaan jokaiselle koiralle, mutta ainakin omiin kokemuksiini se vaikuttaa, ja varmasti mennään jatkossakin akuuteissa tapauksissa Apexille, mikäli lähieläinlääkäriin (Pakkalaan) ei ole sopivia aikoja. Plussaa vielä se, että oltiin noin 15 min etuajassa, ilmoittautumisen jälkeen iskin pyllyni penkkiin ja ei tainnut mennä kahta minuuttiakaan kun huudeettiin Vilin nimeä. :D Olin hämilläni hetken aikaa ja katselin ympärilleni, mutta kyllä, se tarkoitti että on jo meidän vuoro. Koko reissu oli ohi, ennen kuin sen olisi pitänyt edes alkaa. Lääkkeet saatiin myös siitä samantien mukaan. Normaalin loishäätölääkkeen tapainen Stronghold laitetaan koiran niskaan 2 kertaa 2 viikossa (tai näin meillä, pienemmillä ja isommilla tietty voi olla eri ohjeet). Eli toinen annos laitetaan parin viikon päästä vielä varuiksi, että viimeisetkin punkit kuolee syvältä nenäonteloista!


Vili painoi eilen tasan 11kg. Näyttää, että se olisi ehkä vähän hoikistunut, mutta puntari antaa kyllä ymmärtää ihan muuta :D Kaikinpuolin se näyttää ainakin omaan silmään nyt juuri passelin kokoiselta ja terveen näköiseltä.

Mitähän muuta mulla oli. Joku juttu. Ei hajuakaan, ei siis voi olla kovin tärkeää.

Harmittaa, kun torstaina jää ton neniksen takia aksatreenit väliin :( Saatan kyllä käydä paikanpäällä kattelemassa ja mahdollisesti treenaamassakin, tosin ilman omaa koiraa.

Nyt viikko ilman koirakontakteja, jottei ainakaan enää levitellä punkkeja ja jos oireet on ensi viikolla hävinnyt niin voi sitä onnen määrää kun saadaan taas mennä missä huvittaa ja miten huvittaa!

Ainiin! Kävin ostamassa eläinlääkärin jälkeen kolmellakympillä (joka on meille paljon kun on vain yksi koira joka syö vajaa 300g päivässä) raakaruokaa! Lähinnä ollaan syötetty nyt possun ja kanan luita ja hyvin on mennyt. Ulostemäärät on pieniä, koostumukseltaa myös hyvännäköisiä, välillä vähän kuivan oloisia. Luin, että se on ihan normaalia (ei tietenkään jatkuvana) ja hyväkin, että uloste on välillä kovempaa ja kuivempaa, niin se tyhjentää anaalirauhasia. Jos se olisi jatkuvaa niin tulisi lisätä lihan määrää, kasvista tai rasvaa, Maaret voi korjata jos olen väärässä, tai siis ne on ollut väärässä, kenen neuvoista otin vaarin ;)

Nyt himmaillaan Vilin kanssa ainakin Jouluun asti, joten tännekkään ei luvassa varmaan mitään sen kummempaa.

Osaakohan kukaan muuten vastata, tai voikohan sitä edes tietää, että onko koirasta epämukavaa käyttää nenää nenäpunkin aikana, ainakin se vaikuttaa hajuaistiin, mutta onko inhottavaa tehdä hajutehtäviä kotona?

tiistai 18. joulukuuta 2012

Supersunnuntai

Kerrompa kuitenkin ensin vähän lauantaista. Olin saanut taas koko viikonlopun ahdettua täyteen tapahtumaa, olen siinä tosi hyvä, sitten maanantaina väsyttää. Aikatauluni meinasi pettää, lähdin kyllä itse ajoissa liikenteeseen, mutta kuten arvata saattaa, lauantaina klo 12 jälkeen Tammisto ja Jumbo vetävät joululahjojen ostajia jonkin verran puoleensa. Olin matkalla Myllypuroon (Itä-helsinkiin) futsalmatsiin, ensin jumitin Tammiston liikennevaloissa ikuisuuden, jonka jälkeen nappasin pari pelikaveria kyytiin. Ei mennyt kuin ehkä minuutti, niin edessäni oli sellainen näky ettei ennen ole sattunut kohdalle. Hienon näköistä joo, tosi kiva, mutta MIKS JUST NYT. Matsin alkuun oli 30min, ja edessäni körötteli kaksi "ajoneuvoa" millä ei ollut mikään kiire minnekkään, eikä niitä uskalla lähteä ohittamaankaan. Ja ei, tämä tyyppi ei näytä että aja ohi, vaan pysäyttää vastaantulijan auton tuohon meidän alamäkeen, vastaantulijan ylämäkeen. Hurautin tässä vaiheessa oikean kautta ohi, sanokoon mitä sanoo. Eikä ne perään kuitenkaan kerkeä. 


Onneksi kerettiin peliin, paljon ei jäänyt aikaa lämmittelyyn, mutta eipä se ollut nyt niin justiinsa.

Sunnuntaiaamu alkoi futsalmatsilla, jonka voiton jälkeen hyvillä mielin kotiin äkkiä suihkuun, vatta täyteen ja huristelemaan kohti Käpylää. Nanin kautta Jenni ja Lempi kyytiin! Nanilta kävin hakemassa vanhoja Canis-lehtiä, joita nyt olen lueskellut. Canis on kyllä superhyvä koiraharrastuslehti. Siellä ei juuri turhia artikkeleita ole. Koiramme lehdessä harvoin on mitään mielenkiinoista luettavaa, yleensä aiheet painottuvat maalaisjärkiasioihin... Kivoja kuvia siellä kyllä on :D Tarkoitus onkin viedä vanhat Koiramme-lehdet yhden tuttavani oveen joulukortin kera ennen Joulua, koska tiedän, että hänen tyttärensä (joka on noin 2v) tykkää katsella koirien kuvia :)

Lempi-lagotto ja Jenni-ihminen olivat ensimmäistä kertaa tutustumassa koirametsään, ja luulen että ei jäänyt viimeiseksi ;) Pikku Lempparikin pomppi siellä kuin viimeistä päivää Vilin perässä! On parasta katsoa pienen pennun ilakoivan. Väkisin hymyilyttään, vaikka sunnuntaina kyllä hymyilytti muutenkin. Vähän oli väkeä metsässä, saattoi johtua siitä, että myräkkä oli aikamoinen, mutta eipä sitä juuri siellä metsän keskellä huomannut. Paitsi että polkuja ei välillä näkynyt kun tuuli oli siirrellyt lunta meitä hämätäkseen.






Koirametsä-reissun jälkeen mentiin Vilin kanssa päikkäreille. Kuudelta soi kello, ja seittemältä alkoi agitreenit. Olin varannut itselleni paikan Eerika Kurkinen-Koskensalmen kurssilta. Oli mukava kouluttaja ja paljon opittiin taas uutta. Rata oli aikamoista pyöritystä, mutta pahemmin ei mennyt pää sekaisin. Tehtiin pienissä pätkissä koko rata läpi. Alla kopsaamani luonnos radasta. Me ei otettu keinua mukaan rataan, sitä pitää reenata eka ihan yksittäisenä esteenä, siihenkin saatiin hyviä vinkkejä. Pidän keinua niin kauan ylhäällä kunnes Vili on ihan yläreunalla, palkkaan Vilin vasta siellä, ja lasken keinun alas. Tarkoitus on se, että Vilillä on fokus suorittaa koko keinu loppuun asti, enkä palkkailisi sitä keinun puolivälissä, jolloin se saattaa jäädä sinne pälyilemään tosi tilanteessa. Tehotreeniin myös kohdat 23-25 ja 26-28. Myös Eerika huomasi meidän vuorolla sen, että Vili saa potkua tekemiseensä siitä, kun juostaan "kilpaa", eli se on selkeästi meidän juttu.

Mulla oli kyllä "kuvaaja" mukana, mutta jostain syystä se oli niin unessa, ettei tajunnut kuvata/ottaa kuvaa, koska en siitä erikseen maininnut ;) Noh, ei maha mittään. Pitää ensi kerralla muistaa mainita :D Pääsee sitten toivottavasti joskus kasvattamaan itseluottamusta, kun opitan lisää, ja voidaan verrata ja naureskella sille miten ollaan mitäkin aikaisemmin tehty :) Agility on kyllä niin kivaa. Oon ehkä joskus aikasemminkin saattanut manita ;)




perjantai 14. joulukuuta 2012

Aksaa ja loppusotaa

Eilen oli taas aksatreenit ja ai että kun teki hyvää. Kaikki muut ajatukset unohtuu kun sinne pääsee, todella terapeuttista ja hauskaa touhua :) Koitin taas luonnostella, minkälaista rataa tehtiin. Alkuun oli rataan tutustuminen ja sitä käytiin sitten pienissä pätkissä läpi. Aloitettiin siitä, mikä tuntui tärkeimmältä treeniltä meidän tämän hetkisessä harjoittelussa. Me valittiin Vilin kanssa kohta 6-10. Halusin vahvistaa sitä, että Vili seuraa mun tekemisiä, kun teen 9 jälkeen persjätön ja olen vaihtanut ohjaavaa kättä 8-9 välissä oikeaan. Tässä olisi myös mahdolisuus, että ohjaan epäselvästi ja Vili sujahtaa 23. Mitä nopeampi olin, sitä helpompi tämä radanpätkä oli, parhaimmillaan kerkesin 9 taakse silloin kun Vili oli kääntymässä 7:lta 8:lle.

Toinen asia mitä harjoiteltiin enemmän, oli persjättö. Kohdat missä sitä harjoiteltiin oli 5 ja 13.


Tääkin oli kyllä tosi kiva ja vauhdikas rata. :)

Sunnuntaille ilmoitin meidät HSKH:n tehis kouluttaa - koulutukseen, jonka pitää Eerika Kurkinen-Koskensalmi. Ajattelin, että nyt täytyy käyttää kaikki mahdolliset koulutukset hyväksi, kerta ei sitä vapaatreenikorttia vielä ainakaan saatu.

Eilen illalla kun tultiin treeneistä, niin kuulin autosta noustessa että noniiiiin ainiiiiin... Meidän pihoilla käytiin armeijan loppusotaa. Olihan siitä jonkun kanssa ollut puhetta, mutta sitä ihmettelin, ettei siitä mitään tiedotetta ole jaettu. Vili pelkää paukkuja, lähinnä ilotulitteita tosi paljon, mutta ihan samanlainen äänihän noista niitten paukkupatruunoista kuului. Vili hyppäsi autosta omasta boxistaan aika äkkiä mun syliin ja rimpuloi siinä sitten niin kauan että pääsin tiputtamaan sen sisälle. Sen jälkeen vasta lähdin hakemaan autosta muut romppeet..

Kotona Vili nyhjötti pöydän alla. Sen verran vedin sen sieltä pois että sain valopannan kaulasta kaappiin. Sitten se palasi pöydän alle. Vähän kun tilanne siinä rauhoittui niin Vili uskaltautui sieltä pois. Ruoan se söi nopeesti ja siitä huomasi että se on ihan jännittynyt. Ruoan jälkeen leikittiin ja tehtiin vähän temppuja. Menin itse käymään eteisessä, yllättäen Vili seuraskin mua sinne, hain äkkiä herkut seinän toiselta puolelta, ja sit jäätiinkin sinne leikkimään ja herkuttelemaan. Pahin pelko kun oli voitettu niin kipitettiin yläkertaan, jonne Vili sitten tuttuun tapaan nukahti. Välillä se havahtui kuuntelemaan, jos oikein kovaa paukahti, mutta ainakin jonkinlainen erävoitto! :)

torstai 13. joulukuuta 2012

Vili the joulukuusi lenkkeilee

Mulla olikin ihan sellainen olo, että Messari-päivityksestä jäi nyt jotain ostoksista mainitsematta.. Nää mainitsemattomat onkin ollut ihan päivittäisessä käytössä. Ostin Vilille valopannan ja valohihnan. Nyt ei voi olla meitä huomaamatta! Aika paljon on tullut vastaantulijoilta kommenttia, pääosin positiivista, mutta myös vähän sen oloista, että eiköhän nyt oo mennyt jo vähän överiksi. Autoilevana ihmisenä tiedän ettei tässä asiassa kuitenkaan voi mennä överiksi. Joten oletan, että sellaiset nyrpistyneet naamat eivät itse ajele autolla ja tajua kuinka tärkeä merkitys heijastimilla ja muilla valoilla on näkyvyyden kannalta. Nyt me näymme jo pitkän matkan päästä ja näin vältämme mahdolliset onnettomuudet. Bussikuskit ainakin arvostavat ja liikenteessä onkin näkynyt peukkuja! :D


Tiistaina käytiin Emmin, Islan ja Unan kanssa Ruotsinkylän(?) metsiköissä, siellä oli samaan aikaan myös armeijan loppusota meneillään. :D Metsä oli niin satumaisen kaunis, paljon kuusia joiden oksille oli kasaantunut paljon lunta. Polkujakaan ei ollut tallattu hetkeen, joten aika upottavaa oli paikkapaikoin ainakin Vilin töppöjalkojen kanssa, eipä sitä siitä kyllä huomannut. Koko tunnin lenkki meni vähän väliä hepuloiden ja leikkien muiden koirien kanssa. Tollaiset lenkit on ihan parhaita.

Odotan niin paljon, että meille tulee toinen koira, tulee varmasti paljon enemmän lähdettyä ihan yksinkin tällaisiin paikkoihin. Nyt jos mennään Vilin kanssa kahdestaan niin se pitää mulle seuraa ja kulkee joko mun perässä tai ihan edessä katsellen vähän väliä taakse, että "tuutko sää". :D Aivan erilaista kun on useampi koira ja eikä ne välttämättä kulje polulla ollenkaan, keskittyy vain toisiinsa, leikkii, purkaa energiaa ja pitää selvästi tosi hauskaa!

Tässä kuva kolmesta koirasta :D Isoin valo on Isla, pienin tuolla takana on Una ja Edessä on Vili :D Eikös ookkin hieno! Kaikilla kolmella siis samanlaiset pannat messarista ostettuna


Keskiviikkona oli treffit heeleri-poikien kanssa. Pyydettiin Nukaa ja Oscaria ulos ja molemmille aika sopi :) Paitis Oscar oli vain puolisen tuntia, sitten niillä olikin jo menoja. Oscar on 3-vuotias ja Nuka vajaa 5kk. Kaikki siis uroksia. Kahdella viime yhteistreffikerralla on huomannut jo aika paljon jännitteitä Oscarin ja Vilin välillä. Luulisin, että tämä johtuu pennun seurasta. Selkeästi ainakin vielä Oscar määrää ja Vili tottelee, ilman että lähtisi sanomaan Oscarille takaisin. Kun Vili ja Oscu on kahdestaan lenkkeilemässä ne saattavat jopa ottaa juoksukisoja, sen enempää määräilemättä ja isottelematta :D

Oscun lähdettyä jatkettiin Nukan ja Mintun kanssa matkaa Haltialaan päin. Mentiin Haltialan peruslenkki noin 4,5km:


Vili ja Nuka oli todellisi lumipetoja, kaikki alkoi siitä kun Vili yritti hypätä ojan yli, mutta humpsahtikin lähes kokonaan lumen sekaan. Se olikin niiden mielestä hauskaa, ja humpsahtamiset ei jäänyt ihan yhteen tai kahteen kertaan :D Otin myös videolle em. mutta en nyt jostain syystä saa sitä ladattua youtubeen.. Linkitän sen tähän ja lisään videoihin, mikäli sen nyt onnistun sinne saamaan....

MUSE

Huikea! Ei voi sanoin kuvailla, joten pistetään kuvia ja ILTALEHDEN LUKIJAN KUVAAMA VIDEO.












tiistai 11. joulukuuta 2012

Messari -12

Pääsin onneksi messariin koiranäyttelyihin edes toiselle päivälle :) Seuraksi sain Maaretin ja Emmin. Kierreltiin aamusta/aamupäivästä lähinnä kehiä ja päivemmällä kierreltiin kojuja. Rodut joiden kehiä seurasimme olivat tottakai heelerit, belgianpaimenkoira tervueren sekä malinois, espanjanvesikoira ja valkoinenpaimenkoira.

Ostoslista messariin oli seuraava: Rukan toppatakki Vilille ja koulutusliivi minulle. Eli aika helppo. Siitä olin kyllä pettynyt, että Rukka ei ollut alentanut hintojaan yhtään, muuta kuin joistain pannoista. :( Koulutusliivin ostin viime vuonnakin, tosin puolet halvemmalla (??!!). Nyt ei niitäkään ollut samassa alessa. Näiden lisäksi tuli ostettua pieniä tennispalloja ja koulutusnameja.






Koulutusliivi on tosi hyvä, kevyt ja käytännöllinen. Olisin toivonut eteen edes yhden vetoketjutaskun, muuallekkin kuin tuohon rintaan ja että takataskun reunat olisi vähän korkeammat. Kovassa vauhdissa tuppaa käymään niin, että lelut tippuu taskusta :D

Rukan toppis on myös tosi hyvä. Vilillä on saman merkin sadetakki, joten tiesin sovittamatta että koko on oikea. Huppu on oikeasti yllättävän käytännöllinen, vaikka aluksi meinasin ottaa sen myös sadetakista irti, sen saa kyllä helposti, on vaan neppareilla kiinni. Tää rukan malli on tosi hyvä pitkä selkäiselle koiralle, tai ainakin Vilille! Siinä on myös "hoikankoirankiinnitys" sisäpuolella. Samanlainen resorinapitus, kuin ihmisten laskettelutakeissa :D

Tennispallot on kokoa S. Ne on just sopivat. Tietty jos Vili olisi sellainen, joka nielisi kaiken purematta niin olisin pulassa, mutta koska se ei syö mitään vaikka hajoittaisikin, niin voin olla huoletta ja käyttää näitä VINKUVIA palloja treeneissä. Eikä ne vie paljoa tilaakaan kun on niin pikkusia.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Videot-välilehti päivitetty!

Hyvän mielen perjantai + lauantai

Moi!

Perjantaina tosiaan tuli hiukset leikattua ja värjättyä, mikä oli oikein onnistunut projekti. Eikä sitä nyt loppuenlopuksi niin paljon lähtenytkään kun luulin. Tuntui vaan niin karulta sanoa kampaajalle että leikkaa kaikki ton mun otsatukan pituiseksi. Otsatukka olikin sitten yllättävän pitkä. Nyt on ihana olla, kun hiukset on tasaisen paksut, sileät ja kiiltävät. Jippii!

Sain tästä lisää virtaa vapaapäivään vaikka vähän flunssaa pukkasikin päälle, enkä futsalreeneihin uskaltanut lähteä tästä syystä hikoilemaan. Sain napattua Nukan 4,5kk mukaan Mintun kanssa ja menimme Hurttien hyvän mielen joulupuotiin ostoksille. Sieltä tarttui mukaan fetapiirakkaa, sekä pienet joululahjamuistamiset meidän lemppari toko- ja agikouluttajille :)

Sain kuin sainkin räpsäistyä edes jonkinmoisen otoksen Nukan ja Vilin painituokiosta joulupuodissa. Siitä ei meinannut millään tulla loppua, ja leikit itseasiassa jatkuikin heti kun ulos päästiin. Aikaisemmin kirjoitin, että Vili on hyvin välinpitämätön Nukaa kohtaan, nyt ei ollut merkkejäkään sellaisesta :D Molemmat olivat yhtä kiinnostuneita toisistaan ja niiden leikkejä oli kiva katsella :)


Tarkoitus oli mennä messariin näyttelyihin sekä lauantaina että sunnuntaina, mutta J sairastui ja jäin sitten hoitelemaan sitä lauantaiksi. Lähinnä makasin alakerrassa patjalla ja välillä huutelin että miten menee ja pidin huolta että nesteytys on kohillaan :D Käytiin Vilin kanssa pitkillä rauhallisilla lenkeillä ja saatiimpa yhdelle lenkille belggari-Sony Maaretin kanssa mukaan. :)

Tänään on Musen keikka! Jee! Valitettavasti sen takia jää tokotreenit väliin, mutta treenaillaan töiden jälkeen lenkin ohessa :)

Muse - Uprising <- klikkaamalla tuota siirryt katselemaan musiikkivideota Youtubeen.

Näillä fiiliksillä jatketaan. Tänään on hyvä päivä.


perjantai 7. joulukuuta 2012

Haircut



 Hiukset on leikattu ja värjätty ja oon tosi tyytyväinen. :)
Nyt lähetään Vilin kanssa Hurttien hyvän mielen joulupuotiin pyörähtämään!

torstai 6. joulukuuta 2012

Jännittää

Huomenna on aika merkittävä päivä mun elämässä :D Leikkaan mun suojan, voisin jopa kutsua sitä haarniskaks, lähes puoleen siitä mitä se on nyt. Kyse on siis hiuksista. Mulla on pitkät hiukset, melkein takapuoleen. Oon enemmän sellainen pitkäthiukset-ihminen, siks mietin huomista niin paljon. Leikkaus on kuitenkin varmasti hyvä juttu. Täytyy laittaa ennen ja jälkeen kuvat, jos ei käy huonosti. Voi olla että rupeen hannaamaan, eikä leikkausprojekti etene. Siks onkin hyvä että kirjoitan siitä tänne, niin mun on nyt vähän niinkuin pakko :D
Aion myös värjätä, joko punaiseks tai ruskeeks. Tällä hetkellä punanen johtaa. Sillä värjäsin viimekskin. Nyt pakko yrittää nukkua. Mulla on muuten huomenna lomapäivä, joten alotetaan hiusprojekti heti klo10! Jännää! Toivottavasti ei tuu itku :)

Itsenäisyyspäivää

Hyvää sitä itseään meille kaikille ja kiitos isovanhemmilleni ja isoisovanhemmilleni, tietenkin kaikille muillekkin, kenelle kiitos kuuluu <3
Tämä aamu alkoi lenkillä Helsingin Konalassa Niinan, kääpiöpinsereiden Tincan, Toscan ja sekarotuisen Pepen kanssa joka on pelastettu Espanjasta. Omasta mielestäni Pepe muistuttaa shelttiä ja toykoiraa :) Alku epäilyjen jälkeen Pepe uskaltautui leikkimään Vilin kanssa, ihan kuin ne olisi ollut vanhoja tuttuja. :)
Lenkin jälkeen istuttiin sohvalle ja samalla tiellä ollaan vieläkin. Tai ollaan kyllä jo siirrytty yläkertaan sänkyyn pötköttämään ja katsomaan 'apua! olen kala' - lasten elokuvaa :D Ennen siirtymistä Vili sai aamuruoan joka oli seuraavanlainen: 1possun rustoluu, naudanmahaa ja broilerin kivipiiraa. Barffaus on mennyt hyvin, yksi ripulipäivä oli alkuviikosta, mutta syystä ei olla ihan varmoja, todennäköisesti Vili oli löytänyt ulkoa jotain ja pistellyt poskeensa, mikä sekotti mahan...
Tänään on vielä tiedossa itsenäisyyspäivän lounas Jussin vanhemmilla, jonka jälkeen oon aatellut asettua sohvalle hyvään asentoon herkuttelemaan ja ihailemaan mekkoja. :)
Oon taas puhelimella kirjotellut, joten tekstin asettelu saattaa olla vähän retuperällään. En myöskään tiedä miten noi kuvat tulee tähän mitä yritin lisäillä. Vai tuleeko ollenkaan.