Supersunnuntai

Kerrompa kuitenkin ensin vähän lauantaista. Olin saanut taas koko viikonlopun ahdettua täyteen tapahtumaa, olen siinä tosi hyvä, sitten maanantaina väsyttää. Aikatauluni meinasi pettää, lähdin kyllä itse ajoissa liikenteeseen, mutta kuten arvata saattaa, lauantaina klo 12 jälkeen Tammisto ja Jumbo vetävät joululahjojen ostajia jonkin verran puoleensa. Olin matkalla Myllypuroon (Itä-helsinkiin) futsalmatsiin, ensin jumitin Tammiston liikennevaloissa ikuisuuden, jonka jälkeen nappasin pari pelikaveria kyytiin. Ei mennyt kuin ehkä minuutti, niin edessäni oli sellainen näky ettei ennen ole sattunut kohdalle. Hienon näköistä joo, tosi kiva, mutta MIKS JUST NYT. Matsin alkuun oli 30min, ja edessäni körötteli kaksi "ajoneuvoa" millä ei ollut mikään kiire minnekkään, eikä niitä uskalla lähteä ohittamaankaan. Ja ei, tämä tyyppi ei näytä että aja ohi, vaan pysäyttää vastaantulijan auton tuohon meidän alamäkeen, vastaantulijan ylämäkeen. Hurautin tässä vaiheessa oikean kautta ohi, sanokoon mitä sanoo. Eikä ne perään kuitenkaan kerkeä. 

Onneksi kerettiin peliin, paljon ei jäänyt aikaa lämmittelyyn, mutta eipä se ollut nyt niin justiinsa.

Sunnuntaiaamu alkoi futsalmatsilla, jonka voiton jälkeen hyvillä mielin kotiin äkkiä suihkuun, vatta täyteen ja huristelemaan kohti Käpylää. Nanin kautta Jenni ja Lempi kyytiin! Nanilta kävin hakemassa vanhoja Canis-lehtiä, joita nyt olen lueskellut. Canis on kyllä superhyvä koiraharrastuslehti. Siellä ei juuri turhia artikkeleita ole. Koiramme lehdessä harvoin on mitään mielenkiinoista luettavaa, yleensä aiheet painottuvat maalaisjärkiasioihin... Kivoja kuvia siellä kyllä on :D Tarkoitus onkin viedä vanhat Koiramme-lehdet yhden tuttavani oveen joulukortin kera ennen Joulua, koska tiedän, että hänen tyttärensä (joka on noin 2v) tykkää katsella koirien kuvia :)

Lempi-lagotto ja Jenni-ihminen olivat ensimmäistä kertaa tutustumassa koirametsään, ja luulen että ei jäänyt viimeiseksi ;) Pikku Lempparikin pomppi siellä kuin viimeistä päivää Vilin perässä! On parasta katsoa pienen pennun ilakoivan. Väkisin hymyilyttään, vaikka sunnuntaina kyllä hymyilytti muutenkin. Vähän oli väkeä metsässä, saattoi johtua siitä, että myräkkä oli aikamoinen, mutta eipä sitä juuri siellä metsän keskellä huomannut. Paitsi että polkuja ei välillä näkynyt kun tuuli oli siirrellyt lunta meitä hämätäkseen.

Koirametsä-reissun jälkeen mentiin Vilin kanssa päikkäreille. Kuudelta soi kello, ja seittemältä alkoi agitreenit. Olin varannut itselleni paikan Eerika Kurkinen-Koskensalmen kurssilta. Oli mukava kouluttaja ja paljon opittiin taas uutta. Rata oli aikamoista pyöritystä, mutta pahemmin ei mennyt pää sekaisin. Tehtiin pienissä pätkissä koko rata läpi. Alla kopsaamani luonnos radasta. Me ei otettu keinua mukaan rataan, sitä pitää reenata eka ihan yksittäisenä esteenä, siihenkin saatiin hyviä vinkkejä. Pidän keinua niin kauan ylhäällä kunnes Vili on ihan yläreunalla, palkkaan Vilin vasta siellä, ja lasken keinun alas. Tarkoitus on se, että Vilillä on fokus suorittaa koko keinu loppuun asti, enkä palkkailisi sitä keinun puolivälissä, jolloin se saattaa jäädä sinne pälyilemään tosi tilanteessa. Tehotreeniin myös kohdat 23-25 ja 26-28. Myös Eerika huomasi meidän vuorolla sen, että Vili saa potkua tekemiseensä siitä, kun juostaan "kilpaa", eli se on selkeästi meidän juttu.

Mulla oli kyllä "kuvaaja" mukana, mutta jostain syystä se oli niin unessa, ettei tajunnut kuvata/ottaa kuvaa, koska en siitä erikseen maininnut ;) Noh, ei maha mittään. Pitää ensi kerralla muistaa mainita :D Pääsee sitten toivottavasti joskus kasvattamaan itseluottamusta, kun opitan lisää, ja voidaan verrata ja naureskella sille miten ollaan mitäkin aikaisemmin tehty :) Agility on kyllä niin kivaa. Oon ehkä joskus aikasemminkin saattanut manita ;)