Joulun ajasta

Meillä meni Joulu oikein kivasti ja perinteikkäästi. Sen verran perinteestä poikettiin, että käytiin äidin ja Vilin kanssa äitini työpaikalla, eräässä kehitysvammaisten palvelutalossa. Äiti on kertonut heille Vilistä, ja siellä onkin kyselty että milloin Vili tulee visiitille. No nyt mentiin. Jouluaaton yllätys oli erittäin positiivinen kokemus myös itselle. Asukkaat tykkäsivät kovasti, ja Vili oli aivan oma itsensä. Tai ei ihan. Normaalisti se saattaisi olla välinpitämätön uusia ihmisiä kohtaan, mutta näissä ihmisissä oli joku vetovoima, ja Vili kävi morjestamassa kaikkia, joitain useampaan otteeseen :) Mulla oli myös herkkuja varmuuden vuoksi mukana, varauduin siihen mahdolliseen välinpitämättömyyteen, lahjomalla Vilistä saa kaverin kenelle vaan. Tällä kertaa kuitenkin lahjomiset jäi ja päätettiin käyttää herkkuja temppuihin. Eräs herra nauroi niin kovasti Vilille, että kyyneleetkin valuivat, melkein mullakin :) Joulumieli oli tämän jälkeen taattu. Ihania ihmisiä.

Näätä, ilves, vai joku muu?

101 dalmatialaista

Joulu muistuttaa aina siitä, että kohta tulee itselle taas vuosia lisää. Vielä ei onneksi mitään ikäkriisiä ole, vaikka sitä välillä ajattelee, kuinka sitä katsoi esim 15-vuotiaana että jotkut yli 20-vuotiaat on jo aika vanhoja. :D Heh.

Käytiin yllärinä katsomassa vähän lätkää, ja tuli siinä todettua myös se, miksi ei olla tällä kaudella käyty ainoatakaan peliä aikaisemmin katsomassa :D Onneksi J:n suunnittelemaan päivään kuului myös illallinen Manalassa. Ruoka oli todella hyvää mutta jälkiruoka........... SE OLI TAIVAALLISTA. Jos tykkäät suklaasta MENE MANALAAN. Tilaa suklaakakku, tai vaikka kaksi.

Tyytyväinen!

Kerettiin välipäivien aikana käydä myös laskettelemassa pitkästä aikaa. Laskettelukeskukseksi valkkaantui VihtiSki, joka oli ihan ok.

Nenäpunkista sen verran, että oireet on vähentynyt. Aivastelu loppunut kokonaan, mutta reverse sneezing-oireita tulee vielä silloin tällöin. Huomenna 1. päivä Vili saa viimeisen Strongholdin ja jossei sen jälkeen oireet häviä niin se on uusi ell reissu tiedossa. Soittelin välipäivinäkin jo epätoivoisena eläinlääkäriin kun RS-oireet tuntui vaan pahenevan..

Viikonloppuna olin yhteensä noin 12 tuntia HSKH:n järkkäämissä agilitykisoissa töissä. Oli kivaa.