Aksaa ja loppusotaa

Eilen oli taas aksatreenit ja ai että kun teki hyvää. Kaikki muut ajatukset unohtuu kun sinne pääsee, todella terapeuttista ja hauskaa touhua :) Koitin taas luonnostella, minkälaista rataa tehtiin. Alkuun oli rataan tutustuminen ja sitä käytiin sitten pienissä pätkissä läpi. Aloitettiin siitä, mikä tuntui tärkeimmältä treeniltä meidän tämän hetkisessä harjoittelussa. Me valittiin Vilin kanssa kohta 6-10. Halusin vahvistaa sitä, että Vili seuraa mun tekemisiä, kun teen 9 jälkeen persjätön ja olen vaihtanut ohjaavaa kättä 8-9 välissä oikeaan. Tässä olisi myös mahdolisuus, että ohjaan epäselvästi ja Vili sujahtaa 23. Mitä nopeampi olin, sitä helpompi tämä radanpätkä oli, parhaimmillaan kerkesin 9 taakse silloin kun Vili oli kääntymässä 7:lta 8:lle.

Toinen asia mitä harjoiteltiin enemmän, oli persjättö. Kohdat missä sitä harjoiteltiin oli 5 ja 13.

Tääkin oli kyllä tosi kiva ja vauhdikas rata. :)

Sunnuntaille ilmoitin meidät HSKH:n tehis kouluttaa - koulutukseen, jonka pitää Eerika Kurkinen-Koskensalmi. Ajattelin, että nyt täytyy käyttää kaikki mahdolliset koulutukset hyväksi, kerta ei sitä vapaatreenikorttia vielä ainakaan saatu.

Eilen illalla kun tultiin treeneistä, niin kuulin autosta noustessa että noniiiiin ainiiiiin... Meidän pihoilla käytiin armeijan loppusotaa. Olihan siitä jonkun kanssa ollut puhetta, mutta sitä ihmettelin, ettei siitä mitään tiedotetta ole jaettu. Vili pelkää paukkuja, lähinnä ilotulitteita tosi paljon, mutta ihan samanlainen äänihän noista niitten paukkupatruunoista kuului. Vili hyppäsi autosta omasta boxistaan aika äkkiä mun syliin ja rimpuloi siinä sitten niin kauan että pääsin tiputtamaan sen sisälle. Sen jälkeen vasta lähdin hakemaan autosta muut romppeet..

Kotona Vili nyhjötti pöydän alla. Sen verran vedin sen sieltä pois että sain valopannan kaulasta kaappiin. Sitten se palasi pöydän alle. Vähän kun tilanne siinä rauhoittui niin Vili uskaltautui sieltä pois. Ruoan se söi nopeesti ja siitä huomasi että se on ihan jännittynyt. Ruoan jälkeen leikittiin ja tehtiin vähän temppuja. Menin itse käymään eteisessä, yllättäen Vili seuraskin mua sinne, hain äkkiä herkut seinän toiselta puolelta, ja sit jäätiinkin sinne leikkimään ja herkuttelemaan. Pahin pelko kun oli voitettu niin kipitettiin yläkertaan, jonne Vili sitten tuttuun tapaan nukahti. Välillä se havahtui kuuntelemaan, jos oikein kovaa paukahti, mutta ainakin jonkinlainen erävoitto! :)