lauantai 29. maaliskuuta 2014

TK1


Mun ennakkoanalyysi meni niin nappiin. Meidän vahvuus ja "heikkous" oli tänään yli-innokkuus. 

Luoksepäästävyys meni hienosti. Vili pysyi paikallaan, tuomari (Marko Puranen) oli mukava mies - vähän rapsutteli ja jatkoi matkaa. Paikkamakuussa mun mielestä piippasi aluksi, tosin kukaan muu ei sitä kuullut keneltä kysyin. Tuomarilta en kysynyt, mutta 10 antoi ymmärtää ettei hän sitä kuullut (oon kyllä silti ihan varma että piippas - senkin pikku possu!!).

Yksilösuorituksia saatiin odotella kauan niinkuin etukäteen olin laskeskellutkin. Meitä ennen oli vajaa 20 koirakkoa ja aika menikin niiden suorituksia katsellessa, tuttujen kanssa jutellessa ja välillä Vilin kanssa touhuillessa.


Kokeessa pelasin varman päälle ja kehuin kunnolla liikkeiden välissä, koska palkattomuutta ei olla pitkään aikaan (melkein vuoteen...) treenattu. Vilille riitti aivan loistavasti kehut ja virtaa piisasi loppuun saakka ja vielä sen yli. Seuraamisista lähti onneksi vain puolikkaat pisteet juoksukohtien hyppyjen takia.

Tein ennen koetta jäävien erotteluita, Vili arpoi jo silloin niitä ihan miten sattuu vaikka yritettiin (ihan oikeasti) treenailla kaikessa rauhassa ja saada onnistumisia. Se kävi niin kierroksilla koko ajan että vaikka se teki "vahingossa" oikein niin jotenkin näin siitä ettei se oikeasti kuunnellut käskyä. Maahanmeno oli tosi hyvä, niin hyvä että Vili päätti tehdä saman silloinkin kun piti jäädä seisomaan ;)


Jäävien välissä oli luoksetulo minkä pelkäsin menneen ihan pipariksi. En tiedä miten säännöissä on, olin jo puoliksi (kokonaan) nyökännyt liikkurille olevani valmis kun Vili päätti ettei malta enää odottaa. Onneksi ei sentään ollut kerennyt sanoa että jätä koira, silloin ainakin olisi nollannut? Tai en tiedä, jonkun koira otti pari askelta omistajan perään ja sai silti 7 pistettä luoksetulosta. Hmmh.... Niin ja vika perusasento vino. Videolla omaan silmään perusasento näyttää melkein poikittaiselta, mutta todellisuudessa se ei onneksi ihan niin paha ollut.

Sitten vielä hyppy... En ehkä kestä :D Kun ei malta niin ei malta. Aivopieruhöperö. Videolta näette.

Samalla niin hienoa mutta kuitenkin haikeaa, että alokas-luokkaan ei saa enää mennä!


Tiivistettynä:

HSKH Tottelevaisuuskoe 29.3.2014 ALO 
Tuomari: Marko Puranen
Liikkeenohjaaja: Sanna Malkamäki

1. Luoksepäästävyys 10 (10)
2. Paikalla makaaminen 10 (30)
3. Seuraaminen kytkettynä 9,5 (19)
4. Seuraaminen taluttimetta 9,5 (38)
5. Liikkeestä maahan 10 (20)
6. Luoksetulo 7,5 (22,5)
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 0 (0)
8. Estehyppy 8 (16)
9. Kokonaisvaikutus 9 (9)

Yhteensä 164,5/200 ALO1 

Ja tämä oli meidän kolmas 1-tulos joten saatiin TK1 ja seuraavaksi kohti avointa-luokkaa. :)

Palkinnoksi ostin Vilille (ja vähän Jutille) kaksi uutta lelua. Löysin vihdoin patukat jotka vinkuu!


En kerro kellekkään

Näin ajattelin torstaina kun ilmoitin Vilin tälle päivälle toko-kokeeseen. Syyksi kehittelin sen, että mun jännitys ei olisi niin valtava, jossei kukaan tiedä, että osallistutaan kokeeseen.

Ollaan osallistumassa siis HSKH:n järjestämään iltakokeeseen (alkaen klo 16). ALO-luokan kokeessa on lähtölistan mukaan osallistujia 19. Ja me ollaan Vilin kanssa viimeisiä. Tässä alustava lähtölista (klik). Tuomarina on Marko Puranen, josta en ole ikinä kuullut mitään? Toivotaan mukavaa miestä.

Pakko myöntää, että ihan hirveästi ei olla treenailtu, mutta luotto Viliin on silti aika kova. Se osaa joka ikisen liikkeen mitä lähdetään tekemään ja palkkautuu nykyään todella hyvin pelkistä kehuista ja parista leikkitönäisystä. 


Tällaiset analyyttiset ennakoinnit on kuitenkin vaarallisia, kun tietenkin juuri ne mitä tähän kirjoittaa menee mönkään (edellinen lause kannattaa aina muistaa kirjoittaa, niin voi olla jotain mahiksia ;)).

Tämän päivän kokeessa meillä on sinäänsä aika hassu tilanne, koska meidän vahvuus ja heikkous on yksi ja sama asia. Yli-innokkuus on se sana millä sitä voisi kuvata. Joku ehkä keksii jonkun vielä paremman, mutta näin äkkiseltään ei tule muuta mieleen. Pitkän tauon jälkeen kaikki yhdessä tekeminen on niin äärettömän ihanaa. Niin ihanaa, että parhaimmillaan meidän yhteistyö näyttää superhyvältä ja pahimmillaan aivan kamalalta.

Vili on tällä hetkellä innokas, nopea, osaava. Joten enhän minä voi kuin hymyillä ja yrittää itse parhaani, jotta meillä olisi kiva koe. Onneksi Vili ei yleensä reagoi jännitykseeni millään tavalla, tiedän koiria jotka keksivät rentoutuskeinoja omistajilleen jännissä tilanteissa ;) Oma jännitykseni on yleensä hyvä juttu. Kertoo siitä, että keskityn siihen mitä tehdään, en siihen mitä ympärillä tapahtuu tai miten hiukset on. 

Valmistautuminen on mennyt seuraavanlaisesti: Ollaan syöty, käyty lenkillä ja nukuttu. Nyt kello on 14:15. Paikanpäällä pitää olla viimeistään 15:30 ilmoittautumassa joten täytyy ruveta laittamaan kamoja kasaan.

Meidän vuoro yksilöliikkeissä on todennäköisesti joskus klo 18 jälkeen. Laskeskelin että tunnissa menee noin 10 koirakkoa. + alun paikkamakuut. Nyt kun mietin niin meidän vuorohan on joskus 18:30... Noh, saa nähdä. Pitäkää peukkuja :)

Ps. Hyvän kokeen lisäksi ollaan metsästämässä tänään koulutustunnusta (TK1).


torstai 27. maaliskuuta 2014

Uusi harrastus!

Vesiterapiassa kun oltiin kulutettu 10 kerran kortti, oli aika nostaa panoksia ja ostaa koirauimalaan samanlainen. Päätöstämme siirtyä vesiterapiasta uimiseen puolsi sekä eläinlääkärin että fysioterapeutin sana.

Uiminen onkin aloitettu oikein tohinalla. Koirauimalassa mennään eikä meinata. En olisi noista kummastakaan uskonut, että altaaseen hypätään lähes pommilla ja ennemminkin pitäisi toppuutella kuin innostaa.

Niinkuin huomaa, pojista sai ihan oikeasti pitää kiinni ettei ne lähde varastamaan muiden vuorolla leluja vedestä.
Ensimmäisellä kerralla (13.3.) meillä oli gööttitytöt Dusty ja Iisi mukana Nean kanssa. Tällä kerralla mukana menossa oli myös uimaope, joka rohkaisi ja auttoi ensikertalaisia - myös omistajia ;) Juti pari kertaa molskahti veteen rampin sivusta ja jäi siihen jumiin räpiköimään. Vaikka tiesin reagoivani tilanteessa oikein, niin en voi kieltää etteikö sitä olisi myös kiva kuulla vieraan ihmisen suusta. Sen sijaan että olisin ruvennut voivottelemaan ja nostanut Jutin vedestä pois, nostin sen ponttoonien takaa altaan puolelle, jotta se pystyi jatkamaan matkaansa sinne minne olikin menossa - varastamaan muille heitetyt vesilelut vedestä.

Alla olevasta videosta viimeistään ymmärtänette mitä tarkoitan.




Jos juon sen lähemmäksi! - tätä Vili yrittää aina kesäisinkin, joskus on jopa onnistanut.

25.3. menin ihan itekseen poikien kanssa. Varasin altaan extempore edellisenä iltana 2min ennen sulkemisaikaa, enkä niin lyhyellä varoitusajalla saanut meille sellaisia kavereita mukaan ketkä ei tarvitse opea.

Puolituntinen kului paljon hitaammin kuin kavereiden kanssa. Koirilla oli kivaa, mutta itsellä aika meni kelloa kyttäillessa ja miettiessä etten vain rasittaisi koiria liikaa, kun kyseessä on kuitenkin vasta toinen kerta.












13.3. kaikki kuvat tästä (KLIK)

25.3. kaikki kuvat tästä (KLIK)

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Veljekset

Tänään oltiin Jutin veljen Lucan (Myheels Samson) ja Heidin kanssa Haltialassa pyörimässä 1,5 tuntia. Sovittiin, että veljekset eivät pääse heti höyryämään vaan lenkkeillään aluksi hieman, ennen kuin nämä lyövät viisaat päänsä yhteen. Ovathan ne jo sen ikäisiä (11 kk), ettei välttämättä enää tykkää toisistaan.


Luca on jo iso, ainakin Jutiin verrattuna. Silti molemmilla on ihan yhtä naurettavat äänet.. Vinkuapinat. Ehkä minuutin maltettiin kävellä hihnalenkkiä, kunnes päästettiin pojat vapaaksi. Häh, eihän ne ees morjesta. Höh.

Luca tutkii ja Juti kyttää. 
Juti tutkii.
Veljekset käveli peräkkäin ja kuseskeli pitkin poikin. Millon niistä on tullut tommosia äijjiä. 

Jutin piti komentaa jokaista jäältä kuuluvaa pamahdusta. Luca ei ymmärtänyt broidiaan.
Luca, iso miäs :)
Luca.
Juti.
Jutila. Niin pentu :D 
"ai säki oot täällä"
Onneksi omistajien mielet ei heittele ihan näin nopeasti. Puhuttiin Heidin kanssa, josko mentäisi Tampereen näyttelyyn toukokuussa ja sitten vuoden päästä ehdottomasti lähdetään turistiksi Cruftsiin!

Loput kuvat TÄSTÄ (klik).

maanantai 3. maaliskuuta 2014

VILIN AGILITYVIDEO!

Tänääään ! 

Meinasi päästä itku, Vilin kanssa oli niin ihanaa tehdä ihan vähän agilityä. Mun naama leveni ainakin puolella kun tajusin kuinka oon kaivannut sitä. Meidän tekemistä. Ei päästy harrastuksessa kovinkaan pitkälle, ennen kuin jouduttiin 8kk (KAHDEKSAN KUUKAUTTA!!!) kestäneelle tauolle.

Voi tätä onnen päivää :) Sitä oli todistamassa muutama meidän treenikaverikin. Vilin vuoro oli Jutin treenien jälkeen, eli meillä oli todellinen lepakkovuoro. Jutin treenit loppui vähän jälkeen 22.

Oon niin pakahtua ilosta täällä että ei mun kannata jatkaa enää kirjoittamista, koska sanat menee väärään järjestykseen, tekisi mieli laittaa joka väliin huutomerkkejä ja hymiöitä ja ajatus ei muutenkaan kulje mitenkään järkevästi. Tässä kuitenkin video meidän ekoista treeneistä aikoihin !!! Ja nyt hitokseen hymiöitä :):):):):):):)


sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Sunnuntai ihan sumussa

Ei kait nyt sentään. 

Me lähdettiin etsimään parempia kelejä noin 20km päästä ja siinä onnistuttiinkin loistavasti. Vantaalla satoi jonkinsortin vesimössöä, oli kuraista ja sumuista. Sipoonkorvessa, tarkemmin Fiskträskin poluilla melkein paistoi aurinko. Siellä oli valoisaa, lumista ja sateesta ei ollut tietoakaan!

Seuraneitinä pojilla oli riehakas Lempi-lagotto. 

Aikaisemmin en mukamas huomannut eroa pikkukameralla ja järkkärillä ottamissani kuvissa.. Joo.. Noh, nytpä huomaan - nämä on otettu pikkupokkarilla :)


Järvenjäällekin uskaltauduttiin, kun huomattiin siellä tuoreet paaaljon isommat jäljet kuin mitä meidän jaloista tulisi. Rantaa pidemmälle ei Lempin ihmisen kanssa lähdetty, mutta koirat painelivat piiiitkälle.








Vili oli oikeasti TOSI kaukana, jouduin tsuumaamaan paljon, että sain sen näkymään kuvassa :D





Eilen Jutilalle tuli täyteen11 kuukautta ja senkun komistuu vaan :) Omaan silmään vielä todella pentumainen, varsinkin liikkeet ja aivotoiminta :D Ilmeet sillä on ehkä kauneimmat, mitä heelerillä olen nähnyt. Äitinsä poika <3


lauantai 1. maaliskuuta 2014

Kyllä - kuvissa ja videolla esiintyy myös aurinko!

Tänään on ollut niin mahtavan hieno päivä. Nukuin pitkään, heräsin 9.30 syömään valmiiksi tehtyä aamupalaa, koiratkin oli jo siinä vaiheessa lenkitetty. Aamupalan jälkeen kömmin takaisin nukkumaan ja nousin vasta 12 jälkeen. 

Tälle viikonlopulle en ole sopinut tai suunnitellut mitään etukäteen. Sen olin kuitenkin päättänyt että metsään mennään pitkälle lenkille. Mentiin "uuteen metsään" joka sijaitsee Vantaan Ylästössä. Tosi kiva ja parasta on se, että tämä ihanuus löytyy kävelymatkan päästä kotoa!



Sitten kun käärmeet heräilee, niin sinne ei kuulemma ole enää asiaa. Nyt jo vähän katselin ympärilleni kallioilla kävellessämme, kun aurinko porotti niin kovaa.




Metsälenkillä viihdyttiin 2 tuntia ja matkaa kertyi siinä ajassa noin 7-8km.







Lohdullista, ettei koirillakaan ihan jokainen kuva onnistu. Miten tuntuu silti, että ihmisiä kuvatessa silmät on jotakuinkin aina kiinni.



Tykkään metsistä, missä ei ole kaikista helpoin maasto liikkua, jonkinlainen polku tai merkintäsysteemi olisi kuitenkin hyvä olla etten eksy. Parhaita reittejä ovat juurikkoiset polut joita viistää katkenneet puunrungot ja täyden kympin saa jos näiden lisäksi osalla matkasta löytyy pitkospuut!

Askeleeni sijoitan juurien, kivien tai vaikka keppien päälle, jos niitä reitiltä löytyy. Jotkut ovat ihmetelleet tapaa, enkä sitä osaa selittää - jalat vaan automaattisesti etsii alleen jotain epätasaista. Kannattaa kokeilla, se tuntuu hyvältä :)

Keski-Suomessa en jostain syystä pelkää eksyä metsään, olenhan siellä koko pienen ikäni pyörinyt, vaikken tietenkään läheskään joka metsää ole kolunnut.

Tämä metsä missä tänään oltiin oli niin tiheä, ettei sieltä ollut vielä edes lumet (jäät) sulaneet kaikkialta pois.  Siellä ei myöskään paljon kameran kanssa heiluttu, kun valaistus oli heikko.



Ja sitten noista sekopäistä vielä yksi video.