Uusi harrastus!

Vesiterapiassa kun oltiin kulutettu 10 kerran kortti, oli aika nostaa panoksia ja ostaa koirauimalaan samanlainen. Päätöstämme siirtyä vesiterapiasta uimiseen puolsi sekä eläinlääkärin että fysioterapeutin sana.

Uiminen onkin aloitettu oikein tohinalla. Koirauimalassa mennään eikä meinata. En olisi noista kummastakaan uskonut, että altaaseen hypätään lähes pommilla ja ennemminkin pitäisi toppuutella kuin innostaa.

Niinkuin huomaa, pojista sai ihan oikeasti pitää kiinni ettei ne lähde varastamaan muiden vuorolla leluja vedestä.

Ensimmäisellä kerralla (13.3.) meillä oli gööttitytöt Dusty ja Iisi mukana Nean kanssa. Tällä kerralla mukana menossa oli myös uimaope, joka rohkaisi ja auttoi ensikertalaisia - myös omistajia ;) Juti pari kertaa molskahti veteen rampin sivusta ja jäi siihen jumiin räpiköimään. Vaikka tiesin reagoivani tilanteessa oikein, niin en voi kieltää etteikö sitä olisi myös kiva kuulla vieraan ihmisen suusta. Sen sijaan että olisin ruvennut voivottelemaan ja nostanut Jutin vedestä pois, nostin sen ponttoonien takaa altaan puolelle, jotta se pystyi jatkamaan matkaansa sinne minne olikin menossa - varastamaan muille heitetyt vesilelut vedestä.

Alla olevasta videosta viimeistään ymmärtänette mitä tarkoitan.

Jos juon sen lähemmäksi! - tätä Vili yrittää aina kesäisinkin, joskus on jopa onnistanut.

25.3. menin ihan itekseen poikien kanssa. Varasin altaan extempore edellisenä iltana 2min ennen sulkemisaikaa, enkä niin lyhyellä varoitusajalla saanut meille sellaisia kavereita mukaan ketkä ei tarvitse opea.

Puolituntinen kului paljon hitaammin kuin kavereiden kanssa. Koirilla oli kivaa, mutta itsellä aika meni kelloa kyttäillessa ja miettiessä etten vain rasittaisi koiria liikaa, kun kyseessä on kuitenkin vasta toinen kerta.

13.3. kaikki kuvat tästä (KLIK)

25.3. kaikki kuvat tästä (KLIK)