tiistai 11. syyskuuta 2012

Pohdiskelua koirista ja kasvattajista

Ollaan pitkään mietitty, että hankitaan toinen koira, aikaisintaan kesällä 2013, Vilin ollessa yli 2 vuotias. Mutta minkälainen ja mistä? Ruskea heeleri se todennäköisesti on, jos löydetään meidän mielestä sopiva yhdistelmä ja kasvattaja. Voihan se olla, että ruskeaa ei välttämättä tule. Mitäs sitten? Luulempa, että siinä vaiheessa kun meidät on hyväksytty pennun tuleviksi omistajiksi ja pentueesta ei synnykkään ruskeaa, niin sillä värillä ei juuri ole väliä. Uros se todennäköisesti tulee olemaan. Kynnys leikata Vili ilman "pakkoa" on niin suuri, ihan vain periaatteesta. Koira tulisi perheenjäseneksi ja harrastuskaveriksi.

Eilen iltalenkillä puolisko tiivistikin hyvin; ihan sama puuttuuko sillä joka toinen hammas tai olkoon vaikka hörökorvat, kunhan se on terve. Siinä sitten mietittiin meidän lemppariheelereitä ja mahdollisia yhdistelmiä, mitkä loppuen lopuksi ei olisi mahdollisia, koska keskusteluun liitetyt koirat ovat suhteellisen läheistä sukua toisilleen. Täytyy tutustua näihin kasvattajiin enemmän, keneltä yhdistelmät ovat lähtöisin, koska niissä on selkeästi ollut ajatus mukana.

Vilillä on alapurenta, mikä tässä vaiheessa vähän harmittaa, kun mahtavintahan olisi tietenkin saada Vilin pentu, kun ollaan niin tyytyväisiä ja kiitollisia Vilin ihanasta luonteesta, ja persoonallisesta ulkonäöstä tietenkin ;)

Vili osaa olla rauhallinen tietyissä (tarvittavissa) tilanteissa, suoraan sanottua kylmän viileä eli cool ;) Energian käyttää hyvin esimerkiksi agility tai tokokentällä, metsässä, muiden koirien kanssa leikkiessä, jne. Ei toivottuja tapoja ei juurikaan ole. Ohituksessa saattaa silloin tällöin vetää toisen koiran luokse, mutta se lähinnä on omaa laiskuutta, mikä pitää ehdottomasti saada kondikseen ennen uutta koiranpentua. Uusia ihmisiä tavatessaan joskus hieman pidättäytyväinen tai välinpitämätön, mutta tutustuttuaan tulee iloisesti toivottavamaan tervetulleeksi ja saattaa hetken päästä nukahtaa jalkojen juureen. On myös ollut hienoa huomata, että myös taaperoiden/pienten lasten kanssa tulee toimeen, eikä pelkää. Uroskoiria väistää, mikä on ollut hieno huomata. Puolustaa kyllä itseään, mutta näitä tilanteita ollaan yritetty ennaltaehkäistä lähtemällä tilanteesta kipinkapin pois.

Kasvattajalle meillä on syntyneet omat kriteerit tässä Vilin ensimmäisen vuoden aikana, mutta niistä täytyy sitten keskustella ihan henkilökohtaisesti face to face. Sen verran sanottakoon, että ei ne sen kummallisempia ole kuin että neuvoja ja tukea tietyissä tilanteissa, niin se riittää jo pitkälle. Tässä vaiheessa täytyy kyllä kiittää Kurosen Reijaa, hänen maalaisjärjellään ja muullakin järjellä saimme pidettyä päämme kylmänä Vilin "vaikean" nastahammaspuremisen kanssa. Kärsivällisyyttä siinä tarvittiin, Reija sai onneksi vakuuteltua että mitään sen järeämpiä keinoja siihen ei tarvita, yleensä loppuu kuin seinään, kun hampaat on vaihtunut :) Ja niinhän siinä sitten kävikin. Kyllä oli sormet kovilla :D Vesipullo auttoi hetken aikaa, mutta jossain vaiheessa Vili tajusi että sehän on ihan kiva juttu, eikä enää ollut moksiskaan koko vedestä. Pet Corrector paineilmasuihkaus toimi meillä huomattavasti tehokkaammin, sillä sai huomion kiinnitettyä toisaalle ja samalla kiellettyä. Pelkästä kiellosta Vili turhan usein vain innostui enemmän.

Mutta joo, nyt eksyttiin aiheesta jo sen verran että on varmaan aika lopetella :) Palaan jossain vaiheessa takaisin asiaan, kun ollaan taas pohdiskeltu lisää..

Tänään on agitreenit jee!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti