Agilityn dark side

Hahaa, otsikolla en tarkoita että agilitylla oikeasti olisi pimeää puolta, mutta viime treeneissä oli niin pimeää, että jouduttiin vikalla radalla ottamaan hypyistä rimat alas, kun Vili rupesi muuttamaan hyppytekniikkaansa. Luultavasti rimojen aiheuttamien varjojen takia.

Treenien aluksi tehtiin puomia ja A:ta. Me aloitettiin puomilla. Vilin on suorittanut puomin aina tosi vauhdilla, eikä oo yhtään höllännyt vauhtia lopussa jolloin kontakteilla tulee etujarruefekti. Voitte vaan kuvitella kun ajatte pyörällä pitkospuilla, joiden alla on suo ja refleksinomaisesti vahingossa painatte vaan etujarrut täysillä pohjaan kun orava seisoo siinä edessä, niin kuinka siinä sitten käy. No takaosa nousee melkein ympäri (saattaa siinä voltinkin heittää), ja et varmasti pääse samassa linjassa takaisin. Aivan saletisti se takaosa tippuu sinne suohon. Ja näin meillä Vilin kanssa yleensä on käynyt. Tiistain treeneissä se kuitenkin viimeisillä kerroilla jostain syystä jarrutteli, ja teki tosi hyvin :)

Tän jälkeen tehtiin A:ta. Sitä ei ollakaan tehty muutakuin pari kertaa, mutta nekin kerrat paljon pienemmällä A:lla. Aluksi oli vähän ongelmia saada Vili menemään siitä, lähti vaan vauhdilla kiertämään sitä, mutta muutamien yritysten jälkeen se hoksas. Kontaktit on ihan ok, kun se namialusta on siellä odottamassa, mutta jos sen ottaisi pois niin todennäköisesti Vili vaan juoksis läpi... Sanna neuvoi tekemään kontaktitoistoja siten, että vaikka joka 4. kerta sitä namialustaa ei olisikaan siellä ja jos Vili pysähtyy niin älyttömät bileet käyntiin :)

Alla kuva Sanna Lehtosen suunnittelemasta treeniradasta :)

Henkilökohtaisesti ehkä mun lempparirata mitä ollaan koskaan tehty. Ehkä siksi, että se meni ihan hyvin. Ensimmäinen este on A, ja se aloitettiin kontakteilta, ei siis tehty koko estettä. Pussia ei olla paljoa tehty, mutta eipä sitä juuri huomannut :) Saatiin hyvin tehtyjen pätkien jälkeen vielä koittaa mennä koko rata. Muistaakseni se meni ilman suurempia ongelmia. Rimat oli pimeyden ja varjojen takia laskettu alas, joten sekin helpotti aikalailla Vilin hommia. Ainiin, 6-este oli itselle tosi vaikea 5 valssin jälkeen, koska se oli punainen ja hämärällä sitä ei juuri näkynyt (muut esteet oli keltaisia tai muuten vain helpossa linjassa), meinasin koko ajan juosta sitä päin :D En tiedä huomasiko sitä, mutta itse joka ainut kerta yllätyin siitä kuinka lähellä se olikaan.

Treenien lopuksi tehtiin kujakeppejä, joita saatiin kavennettua aikalailla. Olen siitä niin iloinen :) Vili joutui jo vähän tekemään poikittaisliikettä ja miettimään, eikä vain juoksemaan läpi. Tehtiin niin, että juoksin vierellä. Parhaiten meni silloin, kun olin vaan ihan hiljaa, ekalla kerralla rupesin kehumaan, kun lähtö oli niin hyvä, niin Vilihän poikkas samantien mun luokse :D Tehtiin molemmilta puolilta, ja päästiin lopettamaan hyvään suoritukseen suhteellisen nopskaan!

Olen niin huisin ylpeä tuosta pienestäsuuresta koirastani <3 Seuraavaa tiistaita odotellessa!

Lopuksi vähän tunnelmia Ojangosta ;) Meidän kenttä on ainut missä ei valot toimi!