Sanoi Juti kun ihmisen raunioilta pelasti.
Me ollaan oltu onnekkaita ja päästy raunioille lyhyen ajan sisällä kahdesti! Ja varmasti mennään heti kun kutsu taas käy ja kalenteri näyttää vapaata :) Ne muutamat tunnit mitä siellä kerralla tulee vietettyä menee ihan hujauksessa. Puhumattakaan niistä minuuteista mitä katsoo oman koiran tekemistä. Nenä vie aivoihin viestiä että joku täällä nyt on pulassa - ja se joku on löydettävä!
Molemmilla koirilla palo hommaan on kova, vaikka Jutillakin takana vasta kaksi kertaa. Silti ei millään malttaisi odottaa että päästetään vapaaksi ja saa lähteä etsimishommiin. Tästä syystä varsinkin Vili viuhtoo välillä kovaa ensimmäisen tyypin ohi ja löytää ekana viimeiseksi ajatellun maalimiehen ;)
Raunioiden lisäksi päästiin lauantaina ensimmäistä kertaa tutustumaan rakennusetsintään Herttoniemen raunioradan yhteydessä olevaan Bombaan! Se oli aika jännää. Oltiin siis pimeässä/hämärässä talossa missä oli joitain huonekaluja/pressuja/kaappeja ja pari piiloon mennyttä ihmistä. Vili löysi aika pian molemmat, kun vain äkkäsi mitä ollaan tekemässä. Toinen oli kaapissa jonka ovi oli melkein kiinni, Vili avasi sen kuonollaan kokonaan auki, ja toinen oli hyllyn takana.
Jutilla meni rakennusetsinnässä vähän enemmän aikaa, kun ei ollut varma että mitä ollaan tekemässä. Heti kun hokasi että siellähän on kyyhöttämässä ihmisiä, niin meni kyllä reippaasti ne pelastamaan :) Toinen oli pienessä ahtaassa nurkkauksessa kyykyssä ja toinen kaapissa jonka ovi oli auki.
Kaikki kuvat on ottanut Jenni Korhonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti