 Posted by Johanna Jokinen on January 6, 2012 at 4:45 AM |   edit  comments (0) |
En tiedä mistä alottaisin, on ollut niin paljon kaikenlaista nyt lähiaikoina.:)
Käytiin tosiaan marraskuussa pidennetyllä viikonloppulomalla Saksassa, jonka aikana Vili oli hyvässä ja luotettavassa hoitopaikassa kahden muun koiran seurana. Vili ei edes huomannut että oltiin poissa. Kaikki meni siis hyvin. Vili oli meitä lentokentällä vastassa, ja juoksi ihan täysiä halaamaan kun näki meidät siellä sisällä! Se oli niin ihana tunne, varsinkin kun vähän mietitytti, että onko se ollut liian hyvässä hoidossa, eikä kaipaa meitä enää takaisin
Tai että se olisi unohtanut meidät. Ei kyllä ollut.
Uimassa käytiin Vilin ja Vilin kaverin Oscarin kanssa, joka on myös heeleri. Helsinkiin avattiin lähelle Mellunmäkeä uusi koirauimala, mikä on kyllä tosi kiva juttu. Sain varattua ajan heti avajaispäivälle, 19.12. klo 17.30. Vähän koiria jännitti että missä ollaan, kun siellä "hallissa" vähän kaikui ja kuului muiden koirien ääniä ja loisketta. Ennen kuin koirat pääsi polskimaan ne piti käydä huuhtasemassa. Ensimmäinen tunti koirauimalaan pitää varata niin, että siellä on uimaope ohjaamassa miten tulee käyttäytyä ja toimia. Opettaja oli varman oloinen, mutta Vilin mielestä kuitenkin vähän pelottava. Puettiin liivit päälle, ja Vili oli valmis veteen.
Uima-altailla on rampit mistä koira voi laskeutua itse veteen, mutta Vili ei siitä koskaan mennyt, en tiedä oliko se sitten sen mielestä niin pelottava. Aika meni tosi nopeasti, eikä oltu varmaan kuin vartti altaiden puolella, se riitti näin ensi kertalaiselle ainakin. Oscar on käynyt aikaisemminkin Hyvinkään koirauimalassa.
Lopussa Vili jo nouti lelua altaasta, mutta ei vieläkään kuitenkaan itse uskaltanut/halunnut ottaa sitä askelta siinä rampilla, vaan Vili piti nostaa veteen. Se ei kuitenkaan heti ollut lähtemässä pois vaan kiltisti kävi hakemassa lelun ja sitten vasta tuli takaisin. Lopetettiin uiminen hyvään kokemukseen
Kokonaisuudessaan koko paikasta jäi aika positiivinen kuva, vaikka siellä olikin jotkin asiat vielä tosi vaiheessa, esimerkiksi ruoka/tarvikehyllyt ja tavarat oli vielä pahvilaatikoissa ja laittamatta esille, mutta ehkä ensi kerralla näemme miltä siellä kuuluisikin näyttää
Samalla viikolla tuli myös Vilin ensimmäinen JOULU. Menimme Jouluksi Vilin kanssa isälleni josta reissasimme Joulupäivänä äidilleni. Lyhyesti tiivistettynä Joulu meni hyvin kaikin puolin, Vili ei pelännyt pukkia, ja oli ilmeisesti ollut kiltisti, kerta lahjojakin sai. Ensimmäisen lahjan avaaminen meni vähän harjoitellessa ja kovin hitaasti, mutta siististi kuitenkin aukesi. Toinen lahja avautuikin sitten jo vauhdilla, nopeasti kulma rikki ja sitten lahjan saikin jo vedettyä ulos! Äidilläni Vili sai myös lahjoja, ja ne se avasi nopeasti ja aika siististi. Äidilläni oli myös pari lahjaa meidän isännälle, ja Vili ilmeisesti ymmärsi että ne oli sille. Kun siirryimme keittiöön syömään, niin ihmeteltiin että mikä olohuoneessa rapisee, Vili siellä availi lisää lahjoja Ihan kuin pieni lapsi, "nämä kaikkihan ovat minulle ja mikään ei riitä".
Joulusta ja sen pyhistä hypätään vauhdilla pari päivää eteenpäin. Olin ottanut välipäiviksi lomaa, jotta kerkeän reissata kaikki sukulaiset samalla kertaa. Pari päivää kerkesin olla myös kotona, sitten 30. päivä pakattiin tavarat ja lastattiin auto, muutettiin viikoksi isoon omakotitaloon koiravahdeiksi. Perillä odotti kaksi ilosta cockeria. Nyt viedään jo viimeistä päivää, ja kaikki on mennyt koirien kanssa hyvin. Tänään illalla haetaan niiden perhe lentokentältä ja muutetaan takaisin kotiin, mutta ei vielä mennä niin pitkälle. Tätä päivään enne ollaan koettu myös uuden vuoden raketit!
Cockerit ei välittänyt uudesta vuodesta, eli tässä tapauksessa raketeista yhtään, mutta Vili meni ihan paniikkiin. Se oli koko ajan kauheassa jännitystilassa ja etsi piilopaikkaa. Siirrettiin sen kevythäkki olohuoneen puolelle, että se pääsisi sinne "turvaan". Siellä se sitten kyyhötti monta tuntia, jossain vaiheessa se onneksi nukahti sinne, eli tilanne vähän rauhoittui sen osalta. Kahden aikaan yöllä lähdettiin sitten koirien kanssa "lenkille" tuohon etupihalle. Laitettiin kaikki varmuuden vuoksi kiinni, vaikka piha onkin aidattu. Cockerit päästettiin irti kun huomattiin että ei ne oikeasti reagoi mihinkään mitä jostain kaukaa vielä kuului. Viliä vaan aluksi lähinnä jännitti ja se seurasi meitä. Hetki kun oltiin kävelty niin Vilikin rupesi jo vähän haistelemaan, eikä enää seurannut meitä. Päästettiin sekin irti, eikä se edes juossut heti ovelle, että päästäkää mut sisälle "lenkkeiltiin" (eli käveltiin ympyrää siinä vielä hetki ja kun tarpeet oli tehty ja virtaa vähän kulutettu niin painuttiin pehkuihin. Loppu hyvin kaikki hyvin.
Tällä viikolla ollaan touhuttu jo pari kertaa cockerien lisäksi myös Vilin boyfriendin Sakun kanssa, tiistaina käytiin Haltialassa ja eilen torstaina käytiin Kallahdessa kävelemässä vähän meren rannalla Oli kyllä upeen näköstä ja aika meni tosi nopeesti. Oli pilkkopimeetä ja siellä me paineltiin metsissä ja poluilla otsalamput päässä ja koirat vapaana. Tykkään. Aiheutti vähän hämmennystä, lähinnä omassa pääkopassa kun lenkin jälkeen vedettiin keskellä pimeetä parkkipaikkaa lenkkikamat pois päältä, alla oli edustustamineet, kun oltiin menossa pikaisesti käymään meidän kaverin ensimmäisen taidenäyttelyn avajaisissa 
Nyt on loppiainen. Perjantai. Meillä kävi Vilin kanssa älyttömän hyvä tuuri. Päästiin ensimmäisellä yrittämällä HSKH pentutoko kurssille, joka alkaa tänään Mua jännittää kauheasti. Ei olla juurikaan reenattu pariin kk, tai todella epäsäännöllisesti ollaan, mutta ilman mitään tavoitetta. Onneksi ohjelman mukaan tuolla lähdetään ihan alusta asti liikkeelle, eli voidaan palautella vähän jo opittuja asioita mieleen tällä ensimmäisellä tunnilla ainakin. Mitään uutta ei pitäisi vielä tulla. Erittäin positiivisin mielin lähden kyllä tolle kurssille, toivottavasti päästään myös jatkossa.
Tavoitteita ei olla vielä asetettu, olisi kiva saada joltain kokeneemmalta jotain realistisia mielipiteitä, mihin meidän kannattaisi aluksi tähdätä ja minkälaisella aikavälillä. Ollaan niin kokemattomia, että en edes ymmärrä mistään koiraurheilusanastoista mitään No ok, ehkä joistain, mutta en kovinkaan monesta. Ehkä tuolta kurssilta jäisi jotain sitten senkin saralta käteen. Edelliset kurssit on ollut myös kivoja, hyviä ja ollaan opittu paljon, mutta niillä 13, pentukurssilla opeteltiin myös niin paljon muutakin kuin tokoa. Niistä on kyllä joka tapauksessa ollut suunnatton määrä apua.
Nyt saa riittää vähäksi aikaa. Palaan tähän asiaan vielä jossain vaiheessa, en välttämättä tänään mutta ei sitä koskaan tiedä Voi olla, että viimeinen ilta täällä babysitterinä menee vähän säheltäessä, kun yrittää muistaa mihin on kaikki omat tavarat jemmannut. Huomenna meen heti aamusta HSKH talkoisiin, sunnuntaina on tiedossa retki Husön poluilla Vilin kääpiöpinserikavereiden kera, sitä ennen käyn itse lenkkeilemässä futisjoukkueelaisten kanssa.
Käytiin tosiaan marraskuussa pidennetyllä viikonloppulomalla Saksassa, jonka aikana Vili oli hyvässä ja luotettavassa hoitopaikassa kahden muun koiran seurana. Vili ei edes huomannut että oltiin poissa. Kaikki meni siis hyvin. Vili oli meitä lentokentällä vastassa, ja juoksi ihan täysiä halaamaan kun näki meidät siellä sisällä! Se oli niin ihana tunne, varsinkin kun vähän mietitytti, että onko se ollut liian hyvässä hoidossa, eikä kaipaa meitä enää takaisin
Tai että se olisi unohtanut meidät. Ei kyllä ollut.Uimassa käytiin Vilin ja Vilin kaverin Oscarin kanssa, joka on myös heeleri. Helsinkiin avattiin lähelle Mellunmäkeä uusi koirauimala, mikä on kyllä tosi kiva juttu. Sain varattua ajan heti avajaispäivälle, 19.12. klo 17.30. Vähän koiria jännitti että missä ollaan, kun siellä "hallissa" vähän kaikui ja kuului muiden koirien ääniä ja loisketta. Ennen kuin koirat pääsi polskimaan ne piti käydä huuhtasemassa. Ensimmäinen tunti koirauimalaan pitää varata niin, että siellä on uimaope ohjaamassa miten tulee käyttäytyä ja toimia. Opettaja oli varman oloinen, mutta Vilin mielestä kuitenkin vähän pelottava. Puettiin liivit päälle, ja Vili oli valmis veteen.
Uima-altailla on rampit mistä koira voi laskeutua itse veteen, mutta Vili ei siitä koskaan mennyt, en tiedä oliko se sitten sen mielestä niin pelottava. Aika meni tosi nopeasti, eikä oltu varmaan kuin vartti altaiden puolella, se riitti näin ensi kertalaiselle ainakin. Oscar on käynyt aikaisemminkin Hyvinkään koirauimalassa.
Lopussa Vili jo nouti lelua altaasta, mutta ei vieläkään kuitenkaan itse uskaltanut/halunnut ottaa sitä askelta siinä rampilla, vaan Vili piti nostaa veteen. Se ei kuitenkaan heti ollut lähtemässä pois vaan kiltisti kävi hakemassa lelun ja sitten vasta tuli takaisin. Lopetettiin uiminen hyvään kokemukseen
Kokonaisuudessaan koko paikasta jäi aika positiivinen kuva, vaikka siellä olikin jotkin asiat vielä tosi vaiheessa, esimerkiksi ruoka/tarvikehyllyt ja tavarat oli vielä pahvilaatikoissa ja laittamatta esille, mutta ehkä ensi kerralla näemme miltä siellä kuuluisikin näyttää Samalla viikolla tuli myös Vilin ensimmäinen JOULU. Menimme Jouluksi Vilin kanssa isälleni josta reissasimme Joulupäivänä äidilleni. Lyhyesti tiivistettynä Joulu meni hyvin kaikin puolin, Vili ei pelännyt pukkia, ja oli ilmeisesti ollut kiltisti, kerta lahjojakin sai. Ensimmäisen lahjan avaaminen meni vähän harjoitellessa ja kovin hitaasti, mutta siististi kuitenkin aukesi. Toinen lahja avautuikin sitten jo vauhdilla, nopeasti kulma rikki ja sitten lahjan saikin jo vedettyä ulos! Äidilläni Vili sai myös lahjoja, ja ne se avasi nopeasti ja aika siististi. Äidilläni oli myös pari lahjaa meidän isännälle, ja Vili ilmeisesti ymmärsi että ne oli sille. Kun siirryimme keittiöön syömään, niin ihmeteltiin että mikä olohuoneessa rapisee, Vili siellä availi lisää lahjoja
Ihan kuin pieni lapsi, "nämä kaikkihan ovat minulle ja mikään ei riitä". Joulusta ja sen pyhistä hypätään vauhdilla pari päivää eteenpäin. Olin ottanut välipäiviksi lomaa, jotta kerkeän reissata kaikki sukulaiset samalla kertaa. Pari päivää kerkesin olla myös kotona, sitten 30. päivä pakattiin tavarat ja lastattiin auto, muutettiin viikoksi isoon omakotitaloon koiravahdeiksi. Perillä odotti kaksi ilosta cockeria.
Nyt viedään jo viimeistä päivää, ja kaikki on mennyt koirien kanssa hyvin. Tänään illalla haetaan niiden perhe lentokentältä ja muutetaan takaisin kotiin, mutta ei vielä mennä niin pitkälle. Tätä päivään enne ollaan koettu myös uuden vuoden raketit!Cockerit ei välittänyt uudesta vuodesta, eli tässä tapauksessa raketeista yhtään, mutta Vili meni ihan paniikkiin. Se oli koko ajan kauheassa jännitystilassa ja etsi piilopaikkaa. Siirrettiin sen kevythäkki olohuoneen puolelle, että se pääsisi sinne "turvaan". Siellä se sitten kyyhötti monta tuntia, jossain vaiheessa se onneksi nukahti sinne, eli tilanne vähän rauhoittui sen osalta. Kahden aikaan yöllä lähdettiin sitten koirien kanssa "lenkille" tuohon etupihalle. Laitettiin kaikki varmuuden vuoksi kiinni, vaikka piha onkin aidattu. Cockerit päästettiin irti kun huomattiin että ei ne oikeasti reagoi mihinkään mitä jostain kaukaa vielä kuului. Viliä vaan aluksi lähinnä jännitti ja se seurasi meitä. Hetki kun oltiin kävelty niin Vilikin rupesi jo vähän haistelemaan, eikä enää seurannut meitä. Päästettiin sekin irti, eikä se edes juossut heti ovelle, että päästäkää mut sisälle
"lenkkeiltiin" (eli käveltiin ympyrää siinä vielä hetki ja kun tarpeet oli tehty ja virtaa vähän kulutettu niin painuttiin pehkuihin. Loppu hyvin kaikki hyvin.Tällä viikolla ollaan touhuttu jo pari kertaa cockerien lisäksi myös Vilin boyfriendin Sakun kanssa, tiistaina käytiin Haltialassa ja eilen torstaina käytiin Kallahdessa kävelemässä vähän meren rannalla
Oli kyllä upeen näköstä ja aika meni tosi nopeesti. Oli pilkkopimeetä ja siellä me paineltiin metsissä ja poluilla otsalamput päässä ja koirat vapaana. Tykkään. Aiheutti vähän hämmennystä, lähinnä omassa pääkopassa kun lenkin jälkeen vedettiin keskellä pimeetä parkkipaikkaa lenkkikamat pois päältä, alla oli edustustamineet, kun oltiin menossa pikaisesti käymään meidän kaverin ensimmäisen taidenäyttelyn avajaisissa Nyt on loppiainen. Perjantai. Meillä kävi Vilin kanssa älyttömän hyvä tuuri. Päästiin ensimmäisellä yrittämällä HSKH pentutoko kurssille, joka alkaa tänään
Mua jännittää kauheasti. Ei olla juurikaan reenattu pariin kk, tai todella epäsäännöllisesti ollaan, mutta ilman mitään tavoitetta. Onneksi ohjelman mukaan tuolla lähdetään ihan alusta asti liikkeelle, eli voidaan palautella vähän jo opittuja asioita mieleen tällä ensimmäisellä tunnilla ainakin. Mitään uutta ei pitäisi vielä tulla. Erittäin positiivisin mielin lähden kyllä tolle kurssille, toivottavasti päästään myös jatkossa. Tavoitteita ei olla vielä asetettu, olisi kiva saada joltain kokeneemmalta jotain realistisia mielipiteitä, mihin meidän kannattaisi aluksi tähdätä ja minkälaisella aikavälillä. Ollaan niin kokemattomia, että en edes ymmärrä mistään koiraurheilusanastoista mitään
No ok, ehkä joistain, mutta en kovinkaan monesta. Ehkä tuolta kurssilta jäisi jotain sitten senkin saralta käteen. Edelliset kurssit on ollut myös kivoja, hyviä ja ollaan opittu paljon, mutta niillä 13, pentukurssilla opeteltiin myös niin paljon muutakin kuin tokoa. Niistä on kyllä joka tapauksessa ollut suunnatton määrä apua.Nyt saa riittää vähäksi aikaa. Palaan tähän asiaan vielä jossain vaiheessa, en välttämättä tänään mutta ei sitä koskaan tiedä
Voi olla, että viimeinen ilta täällä babysitterinä menee vähän säheltäessä, kun yrittää muistaa mihin on kaikki omat tavarat jemmannut. Huomenna meen heti aamusta HSKH talkoisiin, sunnuntaina on tiedossa retki Husön poluilla Vilin kääpiöpinserikavereiden kera, sitä ennen käyn itse lenkkeilemässä futisjoukkueelaisten kanssa. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti