 Posted by Johanna Jokinen on January 13, 2012 at 3:05 PM |   edit  comments (0) |
Puolet kurssista käyty ja ollaan saatu näinkin pienessä ajassa paljon hyviä vinkkejä. Tänään me tehtiin perusasentoa, seuraamista kahdella eri tavalla ja lopuksi vielä ruutuun irtoamista. Paikallaoloja ohjelman mukaan olisi myös pitänyt olla, mutta niitä ei nyt keretty ottaa, mutta meille ainakin riitti nuo, ja lähdettiin taas molemmat hyvillä mielin kotiin 
Perusasento menee jo ihan ok ja Vili hakeutuu siihen jo välillä itsestääkin kun treenaillaan. Seuraamiseen saatiin kaksi ohjetta. Sitä ollaan tehty vähän sinneppäin, imuttamalla, sekin on mennyt ihan hyvin, mutta ei kuitenkaan tunnu sopivalta tavalta meille, kehitystä ei juurikaan ole tapahtunut. Heti kun nostan käden ylemmäs Vili aloittaa pomppimisen mun vierellä yrittäen tavoitella mun kättä. Välillä tunnen kun pikkuruinen nenänpää kopsahtaa kämmeneen
Tätä tapaa siis lähdettiin poistamaan sillä, että kävellään niin kauan (ilman käskyjä;), että pomppiminen loppuu, sitten pysähdyn ja Vili menee automaattisesti perusasentoon. Sitten palkka ja kehut. Se on niin kivaa kun huomaa, että molemmat ollaan opittu uutta, motivaatio vaan kasvaa
Välillä pidettiin pieniä taukoja ja aina kun mentiin kentälle takaisin niin Vili oli innoissaan ja vauhtia täynnä, silti löytyy malttia ja heti saadaan katsekontakti aikaan ja eikun vain käskyä odottelemaan (vaikka ei ihan vielä täysin ymmäretäkkään toisiamme).
Toinen juttu tällä tunnilla oli irtoaminen ruutuun. Se oli meille tavallaan uusi juttu. Ollaan tehty namialustan kanssa samanlaisia juttuja, mutta ei kuitenkaan ruutuun ikinä. Tällä kertaa siis uutena oli ruutu, jonka sisällä oli namialusta. Luulen että Vili ei vielä tajunnut ruutua, mutta irtoaminen ainakin onnistuu. Tehtiin vain kaksi toistoa, ne meni niinkuin pitikin eli hyvin.
Viikko pitäis vielä jaksaa odottaa että pääsee taas halliin treenaamaan... Tuolla ulkona on niin ankeeta, kun vähän väliä sataa jotain vettä tai vesisekotetta, eikä Viliä slloin kiinnosta istua perusasentoon, kun takapuoli kastuu ja on kylymä.
Käytiin Sakun (ja Pian) kanssa koirametsässä taas keskiviikkona. Siellä oli kyllä nättiä. Ja vaikka oli pimeätä ja arki-ilta, niin siellä tuli silti 6 muuta koiraa vastaan. Neljä niistä oli flättejä, yks kultsu ja yks joku vesikoira ehkäpä, en tunnistanut rotua. Lunta oli sopivasti, pakkasta oli sopivasti, seura oli hyvää ja kaikilla oli kivaa. Oli niin satumaisen näköistä, kun lumi oli painanut puiden oksia alemmas ja niistä oli muodostunut polkujen ylle "lumitunneleita"
Nyt riittää. Huomenna Viliä (ja mua) tulee morjestamaan mun ystävä Jyväskylästä. Sillä on ehkä heelerikuume. Tai sillä on varmaan kaikkien koirien kuume, mutta tiedän, että se haluais heelerin. Toivottavasti Vili osaa olla edukseen ja viedä Tupun sydämen, ehkä sekin vielä jokupäivä ottaa tällaisen ihanan pikkumiehen (tai naisen)
Eiköhän ne ihastu toisiinsa.
Vilin koosta vielä sen verran, että jätkä on yli 9kg ja parin viikon päästä 9kk. Se on jo aikamoine jytky! Mutta kyllä se vielä syliin onneksi mahtuu jotenkin päin sykkyrässä.
Niin ja sunnuntaina tosiaan on heelereiden terveys- ja jalostuspäivä Lohjalla. Ollaan menossa sinne kuuntelemaan. Nähdään myös Vilin kasvattaja pitkästä aikaa.
Nyt nukkumaan, aamulla on aikainen herätys. Väsyttääkin jo. Vililtä pusuja. <3
Perusasento menee jo ihan ok ja Vili hakeutuu siihen jo välillä itsestääkin kun treenaillaan. Seuraamiseen saatiin kaksi ohjetta. Sitä ollaan tehty vähän sinneppäin, imuttamalla, sekin on mennyt ihan hyvin, mutta ei kuitenkaan tunnu sopivalta tavalta meille, kehitystä ei juurikaan ole tapahtunut. Heti kun nostan käden ylemmäs Vili aloittaa pomppimisen mun vierellä yrittäen tavoitella mun kättä. Välillä tunnen kun pikkuruinen nenänpää kopsahtaa kämmeneen
Tätä tapaa siis lähdettiin poistamaan sillä, että kävellään niin kauan (ilman käskyjä;), että pomppiminen loppuu, sitten pysähdyn ja Vili menee automaattisesti perusasentoon. Sitten palkka ja kehut. Se on niin kivaa kun huomaa, että molemmat ollaan opittu uutta, motivaatio vaan kasvaa
Välillä pidettiin pieniä taukoja ja aina kun mentiin kentälle takaisin niin Vili oli innoissaan ja vauhtia täynnä, silti löytyy malttia ja heti saadaan katsekontakti aikaan ja eikun vain käskyä odottelemaan (vaikka ei ihan vielä täysin ymmäretäkkään toisiamme).
Toinen juttu tällä tunnilla oli irtoaminen ruutuun. Se oli meille tavallaan uusi juttu. Ollaan tehty namialustan kanssa samanlaisia juttuja, mutta ei kuitenkaan ruutuun ikinä. Tällä kertaa siis uutena oli ruutu, jonka sisällä oli namialusta. Luulen että Vili ei vielä tajunnut ruutua, mutta irtoaminen ainakin onnistuu. Tehtiin vain kaksi toistoa, ne meni niinkuin pitikin eli hyvin.
Viikko pitäis vielä jaksaa odottaa että pääsee taas halliin treenaamaan... Tuolla ulkona on niin ankeeta, kun vähän väliä sataa jotain vettä tai vesisekotetta, eikä Viliä slloin kiinnosta istua perusasentoon, kun takapuoli kastuu ja on kylymä.
Käytiin Sakun (ja Pian) kanssa koirametsässä taas keskiviikkona. Siellä oli kyllä nättiä. Ja vaikka oli pimeätä ja arki-ilta, niin siellä tuli silti 6 muuta koiraa vastaan. Neljä niistä oli flättejä, yks kultsu ja yks joku vesikoira ehkäpä, en tunnistanut rotua. Lunta oli sopivasti, pakkasta oli sopivasti, seura oli hyvää ja kaikilla oli kivaa. Oli niin satumaisen näköistä, kun lumi oli painanut puiden oksia alemmas ja niistä oli muodostunut polkujen ylle "lumitunneleita"
Nyt riittää. Huomenna Viliä (ja mua) tulee morjestamaan mun ystävä Jyväskylästä. Sillä on ehkä heelerikuume. Tai sillä on varmaan kaikkien koirien kuume, mutta tiedän, että se haluais heelerin. Toivottavasti Vili osaa olla edukseen ja viedä Tupun sydämen, ehkä sekin vielä jokupäivä ottaa tällaisen ihanan pikkumiehen (tai naisen)
Eiköhän ne ihastu toisiinsa. Vilin koosta vielä sen verran, että jätkä on yli 9kg ja parin viikon päästä 9kk. Se on jo aikamoine jytky! Mutta kyllä se vielä syliin onneksi mahtuu jotenkin päin sykkyrässä.
Niin ja sunnuntaina tosiaan on heelereiden terveys- ja jalostuspäivä Lohjalla. Ollaan menossa sinne kuuntelemaan. Nähdään myös Vilin kasvattaja pitkästä aikaa.
Nyt nukkumaan, aamulla on aikainen herätys. Väsyttääkin jo. Vililtä pusuja. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti