Kotona

Vihdoin se päivä koitti! Eilen haimme Vilin kotiin. Lähdettiin klo 13. jälkeen ajelemaan kohti Poria. Matka oli aika levoton, koska jännitti niin paljon. Neljän jälkeen oltiin perillä ja jännitys lakkasi (ainakin vähän helpotti) kun pääsin autosta ulos. Pennut nukkuivat sisällä ja pihassa meitä oli vastassa Alma-rotikka, Telle- ja Dotter-heelerit. Pennut oli kasvaneet viime näkemästä mielestäni TOSI paljon (12 päivässä), ja oli mahdoton tunnistaa Viliä siitä kasasta mikä aitauksessa oli. Kun oikea koira oli löydetty niin kahviteltiin ja lähdettiin Vilin ja Vilin siskon ja pentujen hoitajien kanssa kävelemään rannalle päin. Mukana oli myös Dotteri-äiti. Kun lenkki oli tehty niin oli aika lähteä kotia kohti.

 

Matka meni TODELLA hyvin. Alussa vähän vingututti mutta sitä ei kestänyt edes kahta minuuttia. Vili nukkui lähes koko matkan omassa boksissaan. Välillä leikittiin ja sitten tuli taas uni. Toijalassa pysähdyttiin juoksentelemaan ulos kun piti päästä veskiin. Kotona oltiin vähän ennen ysiä.

Kotona saatiin hirveet juoksuhyppypomppuhepulit ja oli hirveen hauskaa! Takapiha on myös Vilin mielestä tosi ihana ja sielläkin piti juosta pää kolmantena jalkana. Alla vähän videota pihalta.

 

Eka yö meni myös yllättävän hyvin, välillä tuli vähän itku mutta kyllä se siitä sitten itsekseen rauhoittui.  

 

Tänään Vili oli jo muutaman tunnin itsekseen kotona, ja hienosti oli mennyt (kai). Pisulit oli tullut paperille (tai tietenkin kahden paperin väliin, mutta sinne päin kuitenkin). Nukkumassa tuo pieni oli ollut boksissaan kun Jussi tuli kotiin. Naapurin lapsiakin on nyt käyty pusuttelemassa, ja vähän muitakin kuin naapureita :) Äsken oltiin ulkona käppäilemässä ja on se outoa kun itse on aina ollut se joka menee koirien luokse lässyttämään, mutta nyt vieraat ihmiset tulee ihailemaan ja lässyttämään meidän koiralle <3

                                       

Nyt Vili nukkuu (silmät puoliksi auki). Tämä kuva on eiliseltä, luulemme että lempipaikka on löytynyt.
 
                                               

Ps. Ensimmäisellä "lenkillä" pääsi sadekin yllättämään! Nyt ruvetaan katsomaan DVD:tä mikä saatiin pentupakkauksen mukana. :) Kiitos vain Mariannelle ja Martille kaikesta!