Olen hoitanut koirien lenkittämisen melkein 3 viikkoa täysin yksin. Lenkkeilty on vähintään kolme kertaa päivässä. Eilen jätin aamulenkin tekemättä, koska koirat pääsi isolle pihalle juoksemaan heti aamusta toisen koiran seuraksi. Edellisenä iltana aamulenkin jättäminen pois seuraavalta aamulta tuntui hyvältä idealta, mutta jo työmatkalla vähän harmitti. Aamu onkin ihan kiva aloittaa rauhallisella kävelylenkillä viereisellä pellolla.
Normaalisti minä en ole se, joka käy aamulenkkejä. Normaalisti olen se joka ainoana herää varhain aamulla ja jonka paikka sängyssä vallataan hammaspesun aikana. Kaikki esittävät, etteivät ole heränneet kellonsoittoon ja tuhisevat tyytyväisenä hämärässä huoneessa.
Vaikka olenkin jo aika hyvin tottunut tähän, niin odotan silti että toinen puolisko pääsee taas polvileikkauksesta toivuttuaan kävelemään. Töissä voi olla miettimättä, että pärjääkö ne koirat jos teen vielä tämän yhden jutun ja lähden vasta sitten kotiin. Tiedän että ne pärjäisi, mutta tällaisissa asioissa inhimillistän hyvin usein, mikä kyseisessä tapauksessa on vain hyvä juttu. Onhan niiden päästävä tarpeilleen ja muutenkin ulkoilemaan, satoi tai paistoi.
Arkeni on tällä hetkellä aikataulutettu koirien lenkkien mukaan. Aamulla pitää herätä aiemmin kelloon ja töiden jälkeen on mentävä suoraan kiireellä kotiin. Iltapäivä- ja iltalenkin välissä ei ole montaa tuntia, joten sen ajoittamisella ei niin juurikaan ole väliä. Joskus siinä 20-23 välillä, riippuen milloin koirat syö.
Meillä molemmat koirat syö 2 kertaa päivässä. 10-11 aikaan aamuruoan ja 19-20 aikaan iltaruoan, riippuen treeneistä/lenkeistä. Vili aloittaa iltaruoan odottamisen syvällä tuijottamisella tosin jo 17 aikaan. Jos satut vilkaisemaan sitä, se ohjaa katseensa keittiön tasolle missä ruokakupit on.
Yleensä iltalenkeiltä kotiinpalaaminen on hidastelua ja tällöin näyttääkin siltä että omistan kaksi perässä vedettävää lelukoiraa. PAITSI jos iltaruoka on vielä saamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti